sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Submix

Isommat miksaukset ovat omalla työpöydälläni harvinaista herkkua. Tässäpä kokemuksia yhdestä.


Olinpa tässä jokunen aika sitten mukana tallentamassa vähän isomman bändin musisointia. Itse äänitys tehtiin kohtalaisen järeällä kalustolla (ei siis omalla piskuisella äänikortillani, johon saa rönkättyä vaivaiset kaksi mikrofonia samaan aikaan) ja Pro Tools-softalla, joka on vakiinnuttanut asemansa isojen(kin) studiojen perustyökaluna. Äänityssoftalla ei sinänsä ole paljonkaan merkitystä; audiotiedostojen laatuun ei varsinkaan vaikuta se millä ohjelmalla ne on äänitetty. Tässä konsertissa rummuilla oli käytössä kuusi raitaa, jouset ja puhaltajat saivat molemmat kymmenen raitaa. Lisäksi yksittäisiä raitoja oli mm. laulusolisteilla, sähköbassolla, sähkökitaralla, kiipparilla yms. Lähimikkien lisäksi salissa käytettiin muutamaa ambienssimikkiä. Yhteensä raitoja äänitettiin kaikkiaan nelisenkymmentä. Vaikka äänitys tehtiinkin Toolsilla, en malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä vaan halusin kokeilla miten Reaper toimii isohkossa miksauksessa ihan vaan koti-tiatzikalla ajettuna.

Pro Tools tallentaa audiotiedostot varsin suoraviivaisesti: yhden projektin tiedostot ovat yhdessä kiintolevyn hakemistossa nätisti numeroituina, josta ne on helppo siirtää Reaperiin – tai mihin tahansa muuhunkin ohjelmaan jos tarvis.

Aluksi..


Kun raitoja on paljon, ne kannattaa ensin jakaa loogisiin osasiin esim. soitinryhmittäin ja miksata nämä ryhmät yksi kerrallaan. Reaperissa on tähän tarkoitukseen pari varsin näppärää työkalua. Ensin kannattaa lisätä kaikkien äänitettyjen raitojen lisäksi vielä muutama raita, jotka nimetään soitinryhmien mukaan ikään kuin otsikoiksi. Tässä on hyvä käyttää isoja kirjaimia erottamaan soitinryhmät yksittäisistä soittimista. Kun otsikkoraidat on tehty, ne pitää vielä siirrellä kunkin soitinryhmän yläpuolelle. Jos haluaa antaa vähän väriä eri soittimille, voi sen tehdä vaikka tässä vaiheessa: klikkaa otsikkoraitaa, pidä Shift-näppäintä pohjassa ja klikkaa ryhmän viimeistä soitinta. Klikkaa vielä oikealla napilla jotakin valituista raidoista ja etsi valikosta sopiva väri.

Seuraavaksi näistä otsikkoraidoista tehdään kansioita, jotka pitävät sisällään kulloisenkin soitinryhmän. TCP-alueella jokaisen raidan oikeassa alareunassa on pieni kansion kuvake. Kun siitä klikkaa kerran, raita muuttuu kansioksi ja kaikki sen alapuolella olevat raidat ryhmittyvät tämän kansion alle. Kun vielä klikkaa soitinryhmän viimeistä soitinta samaisesta kansio-kohdasta, se muuttuu ensin itsekin kansioksi, ja toisella klikkauksella lakkaa olemasta kansio ja vaihtuu kansion viimeiseksi raidaksi.

Kun soittimet on saatu ryhmiin, voi niiden näkymää muuttaa. Kansioraitojen oikeaan yläkulmaan ilmestyy kolmio, josta klikkaamalla ko. kansioon kuuluvat raidat ensin pienenevät, ja toisella klikkauksella muuttuvat näkymättömiksi. Kolmannella klikkauksella ne palautuvat taas normaalin kokoisiksi. Raidan koko ei vaikuta sen kuuluvuuteen; näkymättömätkin raidat ovat edelleen olemassa ja kuuluvat siinä missä muutkin.

Kansioita ja pienennettyjä soitinraitoja. Pienennysnappi on kunkin kansioraidan
oikeassa yläreunassa oleva kolmio.

Kansioittain ryhmitellyistä soittimista on monenlaista hyötyä: ensinnä, kun soolottaa kansion, voi kuunnella pelkästään ko. soitinryhmää. Kun tarvis kuunnella yksittäisiä soittimia, voi kansion sisällä olevia raitoja edelleen soolottaa. Näin voi miksata yhden soitinryhmän kerrallaan. Toiseksi, mitä tahansa kansioraidalle tekeekin, se vaikuttaa kaikkiin kansiossa oleviin soittimiin. Kansiolle, siis käytännössä soitinryhmälle, voi lisätä efektejä, sen voi panoroida stereokentässä ja säätää voimakkuutta. Esim. eri rumpujen balanssin voi miksata ensin mieleisekseen, ja myöhemmin asettaa niiden voimakkuuden suhteessa muihin soitinryhmiin yksinkertaisesti kansioraidan voimakkuutta säätämällä.

Kun soitinryhmien sisällä balanssit ovat kunnossa, voi ne miksata vielä suhteessa
muihin soitinryhmiin.



Miksaaminen lienee fiksuinta tehdä miksaus-ikkunassa. PC:ssä sinne pääsee valikosta View - mixer, tai pikanapilla ctrl + m. Jos ja kun raitoja tupsahtaa näyttöön ihan liikaa, voi tarpeettomat piilottaa: View - Track manager, tai PC:ssä oikotie ctrl + shift + m, ja sieltä ruksataan MCP-sarakkeesta pois kaikki raidat joita ei juuri nyt halua katsella miksaus-ikkunassa. Tässäkin kohdassa toimii näppärä "klikkaa ensimmäistä, pidä hiiren nappi pohjassa ja raahaa loput" -menetelmä.

Track Manager-ikkunassa kerrotaan mm. mitä missäkin ikkunassa halutaan katsella.
Mikseri-ikkuna on tällä kertaa varattu vain ja ainoastaan lyömäsoittimille.

Pelkät kansioraidat saa näkyviin myös putkahdusvalikosta: kun hiiren kakkosnapilla klikkaa Mixer-ikkunan otsikkopalkkia tai tyhjää aluetta samaisessa ikkunassa, pääsee valitsemaan mitä haluaa nähtäväksi. Jos poistaa ruksin Show tracks that are in folders -kohdasta, näkyy mikserissä ainoastaan kansioraidat. Group folders to left puolestaan määrää kansioraidat näytön vasempaan reunaan.

Näytä tätä, piilota tuota. Jälleen yksi esimerkki
Reaperin erinomaisesta muokattavuudesta.

Isonkin bändin miksaaminen PC:llä ja Reaperilla on yhtä juhlaa: ainakin tämän oman tiatzikkani prosessorikuormitusmittari pompsahteli varsin hillitysti 7...12%:n tietämillä vaikka efektejäkin oli käytössä kohtalaisesti, mukaanlukien tehosyöppö konvoluutiokaiku. En kaivannut myöskään muiden valmistajien VST-palikoita, Cockos-firman efektit kun ovat selkeitä ja hyväsoundisia. Niistä myös löytyy ainakin kaikki tavallisimmat ja muutama vähän erikoisempikin härpäke.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti