Yleisön pyynnöstä

Bloggerin tilastoista näkee hauskasti millä hakusanoilla tätä blogia on päädytty katsomaan. Käsittelenpä tässä googlauksia, jotka kiinnostavat itseänikin. Tähän postaukseen tulee myös lyhyitä pirkkaniksejä, joissa ei välttämättä tarvita sukkahousuja.

 

1. MIDI-raitoja yhteen

Silloin tällöin tulee vastaan tilanne, jossa haluaa yhdistää kahdella tai useammalla raidalla olevat MIDI-tapahtumat yhdelle raidalle. Reaper ei tässä kohtaa toimi yhtä suoraviivaisesti kuin esim. Cubase, jossa riittää että raahaa raidat päällekkäin ja pursottaa niiden päälle vähän liimaa tuubista.

Reaperissa on muutama erityisen hankala tapa yhdistää MIDI-raitoja; näistä esim. nuottien kopiointi lähderaidan pianoroll-näkymässä niiden takaisinliittäminen kohderaidan pianorollissa on yksi. Toinen on tehdä raidoista täsmälleen saman pituiset, raahata ne päällekkäin, valita kaikki hiiren kakkosnapilla raahaamalla ja liimata yhteen (hiiren kakkosnapilla putkahdusvalikosta glue).

Kolmas tapa, ja samalla se jota ajattelin vastedes itse käyttää, on klikata kohderaidan ominaisuus-aluetta kakkosnapilla, valita putkahdusvalikosta Track - Enable track free item positioning, ja raahata hiirellä halutut MIDI-pätkät muilta raidoilta kohderaidalle. Vaikka snap-magneetti olisi pois päältä, saa hiirikäsi tutista kohtuullisesti ennen kuin Reaper päästää ajoituksen menemään pieleen. Kun raidat on siirretty, voi niin halutessaan MIDI-pätkät liimata yhteen. Kuuluvuuden kannalta sillä ei kylläkään ole suurempaa väliä; kaikki kohderaidalla olevat MIDI-tapahtumat kuuluvat joka tapauksessa.

Enable track free item positioning -asetus mahdollistaa usean MIDI-raidan siirtämisen yhdelle raidalle.

Kolme pätkää MIDIä raahattuna yhdelle raidalle...

..ja samaiset pätkät liimattuna (Glue items).

2. Raidan pidentäminen

MIDI-raidan pidentäminen on ollut yhtä tuskaa: kun raitaa koettaa pidentää ihan normaalisti raahaamalla sitä hiirellä pidemmäksi, arvelee Reaper että raidan pätkää halutaan varmaankin loopata. Sinänsä looppaaminen on ihan hauskaa ja sen avulla voi tehdä esim. helppoja rumpukomppeja. Useimmiten sitä kuitenkin haluaa vain ja ainoastaan pidentää raitaa.

Tyhjä MIDI-raita piirretään pitämällä Ctrl pohjassa ja raahaamalla hiirellä raidanpiirtoalueella. Jos pätkä halutaan loopata, otetaan sen hännästä kiinni ja raahataan hiirellä. Reaper piirtää raidan ylä- ja alareunoihin pienet lovet looppien risteyskohtiin, ts. aina kun uusi kierros alkaa, siinä kohtaa on lovi.

Kahdeksan tahtia rumpukomppia, joista yksi aitoa tavaraa ja seitsemän kopiota.

Sitten kun raitaa ei haluta loopata, klikataan sitä hiiren kakkosnapilla ja valitaan putkahdusvalikosta (Item) Settings – Loop item source, ja ruksataan se pois päältä. A vot, nyt hännän raahaaminen pidentää raidan eikä enää looppaa.

Tästä ruksi poijes niin säästyy taas yhdeltä harmitukselta.

Jos haluaa loopata joltain pidemmältä raidalta kopsattua audion pätkää, niin kopioidaan se ensin: klikataan kursori haluttuun alkukohtaan, leikataan saksilla raita poikki (pikanappi s), etsitään loppukohta ja tehdään samanmoinen leikkaus. Sitten vaan siirretään tai kopioidaan (raahaus tai Ctrl + raahaus) pätkä uudelle raidalle loopattavaksi. Klikataan vielä kopioitua pätkää kakkosnapilla ja etsitään samaisesta valikosta kohta Loop section of item source, joka ruksataan päälle. Ja sitten vaan hännästä kiinni ja looppaamaan.

3. MIDIstä audioksi

Silloin tällöin tulee vastaan tilanne, jossa olisi hyvä konvertoida MIDI-raita audioksi: jos miksaamista haluaa jatkaa toisella koneella jossa onkin ihan eri VSTi-soittimet kuin ensimmäisessä, tai jos haluaa "arkistoida" biisin niin että sitä tarvittaessa pystyy vielä miksaamaan mahdollisesti pitkänkin ajan kuluttua, mutta VSTi-soittimia tulee ja menee, niin kannattaa muuntaa MIDI-raidat audioiksi, ja tietenkin säilyttää myös alkuperäiset MIDIt.

Reaperissa voi muuntaa MIDI-raidan joko mono-, stereo- tai peräti moniraita-audioksi. Jos ei ole ihan varma mitä laatua MIDI-raidalla majaileva VSTi-soitin on, lienee stereo ihan hyvä valinta. Klikataan haluttua raitaa hiiren kakkosnapilla ja valitaan putkahdusvalikosta Render/freeze tracks – Render tracks to stereo stem tracks (and mute originals). Tai jos käytössä on Reaction-teema uusine valikoineen, niin silloin polku on Track – Render tracks to stem tracks (and mute originals). Helppoa!

Mix, insert ja send

Mikseri-ikkunasta on ollut juttua vähänlaisesti. Tässäpä hiukan lisää.

Mikseriin pääsee pikanäppäimellä Ctrl + m. Siinä missä TCP-näkymässä raidat ovat päällekkäin, ovat samaiset raidat mikserissä vierekkäin. Raitojen editointi tehdään luonnollisesti raitanäkymässä, kun taas miksaus on fiksuinta tehdä mikserissä. Myös efektit on kätevintä lisäillä mikserinäkymässä, ainakin jos niitä haluaa vähänkin enemmän.


Efektejä voidaan lisätä kahdella eri tavalla: 1) insert -laatikoihin, jotka ovat mikserissä ylimpinä, tai 2) send -laatikoihin, jotka ovat inserttien alapuolella. Näiden ero on käytännössä välillä hiukan häilyväinen, ja joissakin tapauksissa molempia voi käyttää ihan yhtä hyvin. Joissakin ei.

Ylinnä Insert-laatikot, ja sendit niiden alapuolella. Kun sendejä käyttää,
niihin putkahtaa myös pikkuruinen "potikka", jolla voi säätää lähetettävän
signaalin voimakkuutta.

Miksaus-näkymässä raidat ovat korkeita ja kapeita, ja sisältävät samat napikat kuin TCP-näkymässäkin. Ylläolevassa kuvassa oikeanpuoleisin raita on varattu pelkästään kaiun tuottamiseen. Sen S (soolo) -nappi on vihreä siksi, että se on asetettu immuuniksi muiden raitojen soolottamiselle (solo defeat), ts. kaikuraita on aina päällä, vaikka miten soolottaisi muita raitoja. Solo defeat laitetaan päälle/pois päältä joko hiiren kakkosnapilla tai pikanapilla Ctrl + Shift + klik.

Insert

Signaali kulkee kokonaisuudessaan insert-laatikoihin lisätyn efektiketjun läpi, jolloin sinne parhaiten sopivat efektit joissa halutaan muokata signaalia eri tavoilla, kuten ekvalisoida (korostaa tai vaimentaa eri taajuuksia) tai kompressoida (supistaa dynamiikkaa eli voimakkuudenvaihteluita) yms. Jos vaikkapa halutaan leikata matalimmat ilmastointilaitteen pörinät pois muuten kelpo äänityksestä, niin EQ:n lisääminen insert-laatikkoon on paras ratkaisu.

Signaalin matka Insert-laatikon läpi.

Tässäpä lista oikopoluista joita voi käyttää insert-efekteille kun niitä käpistelee miksaus-ikkunassa. (nämä on vapaasti käännetty Reaperin ohjekirjasta).

• Plugareiden järjestyksen vaihtaminen (audio kulkee ylhäältä alas): siirrä plugareita hiirellä ylös- tai alaspäin siihen kohtaan johon ne haluat. Plugareiden järjestykseen on olemassa joitain vakiintuneita ja hyväksihavaittuja käytäntöjä; esim. kaiku kannattanee laittaa alimmaksi, ja EQ tai kompressori – vähän tapauksesta riippuen – ylimmäksi.
• Plugarin kopiointi raidalta toiselle: Kun plugari on yhdellä raidalla valmiina, voit ottaa siitä yksinkertaisesti hiirellä kiinni ja raahata haluamallesi raidalle. Näin kopioituu paitsi itse plugari, myös sen asetukset.
• Putkahdusvalikon näyttäminen: klikkaa plugarin nimeä hiiren kakkosnapilla.
• Efektin lisääminen: klikkaa vapaata luukkua Insert FX-alueella.
• Efektiketjun ja ko. efektin asetusten näyttäminen: Ctrl + klikkaa plugarin nimeä.
• Plugarin siirtäminen raidalta toiselle: Alt + raahaa plugari halutulle raidalle.
• Plugarin asetukset: klikkaa plugarin nimeä.
• Plugarin poistaminen raidalta: Alt + klikkaa plugarin nimeä.
• Kaikkien plugarien poistaminen raidalta: Alt + klikkaa raidan FX-nappia.
• Plugarin kytkeminen on/off -tilaan: Ctrl + shift + klikkaa plugarin nimä.
• Plugarin ohittaminen: Shift + klikkaa plugarin nimeä.

Kaksi viimeistä ajavat käytännössä saman asian. Kun plugari on off-tilassa, sen asetuksiin ei pääse käsiksi. Kun plugari ohitetaan, sen asetuksia voi kyllä muokata mutta itse plugari on pois päältä, ts. äänisignaaliin se ei vaikuta.

Send

Send toimii parhaiten silloin kun signaaliin halutaan lisätä jotain. Tällöin alkuperäinen signaali kulkee tuttua reittiään – mahdollisesti insert-plugareiden läpi – ja kuuluu kuten ennenkin. Sendin avulla signaalia haaroitetaan myös esim. kaikulaitteelle, jonka tehtävänä on vain ja ainoastaan tuottaa kaikua, jota sitten lisätään sopivassa määrin alkuperäiseen "kuivaan" (dry) signaaliin. Send-plugarilta ei enää haluta takaisin yhtään alkuperäistä signaalia, vaan 100% "märkää" (wet) muokattua soundia. Efektin lopulliseen määrään kuunneltavalla raidalla vaikutetaan siinä vaiheessa kun kerrotaan kuinka paljon signaalia efektilaitteelle lähetetään. Näin saadaan maittava sekoitus alkuperäistä ääntä, johon on lisätty enemmän tai vähemmän efektiä.

Send haaroittaa osan signaalista efektilaitteelle tai -raidalle.

Send ei lähetä signaalia suoraan plugarille, vaan sitä varten pitää tehdä oma raitansa. Tämän efektiraidan insert -laatikkoon sitten lisätään haluttu plugari ja asetetaan sen wet-lähtö vaikkapa 0 desibeliin ja dry-lähtö miinus äärettömään. Sendin hienous on siinä, että monelta raidalta voidaan lähettää signaalia esim. yhdelle ja samalle kaiulle, mikä vähentää huomattavasti tietokoneen prosessorikuormaa; eipä röpötä ääni vähän vanhemmallakaan masiinalla.

Send on helpointa tehdä niin että ottaa hiirellä kiinni send-laatikosta ja raahaa halutulle raidalle. Kun hiirestä päästää irti, putkahtaa lähettävän raidan send-laatikkoon vastaanottavan raidan numero ja nimi. Oletuksena sendiin lähetettävän äänen taso on 0 dB, mikä on esim. kaiulle aivan liikaa. Kannattaakin säätää hiirellä sendin viereen ilmestyvästä pikku potikasta voimakkuutta reippaasti alaspäin ennen kuin edes alkaa kuunnella josko kaiun määrä olisi sopiva. Vaihtoehtoisesti voi määrätä sendin lähettämän signaalitason jo oletuksena hiljaiseksi: Options - Preferences - Project - Track/Send Defaults - Send default gain: -150 dB. Jostain syystä Reaper ei anna määritellä tähän laatikkoon miinus ääretöntä (-inf), vaan pienin sallittu arvo näyttäisi olevan miinus 150 dB – joka kylläkin käytännössä on kokolailla sama kuin miinus ääretön.

Kaiun ei tarvitse oletuksena poukkoilla kuin goottilaisessa kirkossa, vaan sen määrää voi lisätä vähitellen.

Tässäpä puolestaan lista oikopoluista joita voi käyttää send-efekteille kun niitä käpistelee miksaus-ikkunassa. Nämäkin on vapaasti käännetty Reaperin ohjekirjasta.

• Sendin lisääminen raidalta toiselle: Raahaa hiirellä raidan send-alueelta tai IO-napista toiselle raidalle. Ctrl + raahaus lisää sendin ja avaa lisäksi asetus-ikkunan. Altin kanssa raahatessa Reaper tekee sendin, mutta ottaa ruksin pois kohdasta, joka lähettää raidan myös kuunteluun. Tällä tavalla voi tehdä perinteisiä "submixejä": Jos lähetät esim. kaikki rumpuraidat yhdelle "koontiraidalle", voit laittaa vasta tämän raidan kuunteluun. (toisaalta, Reaperin kansioraidat toimivat tässä asiassa intuitiivisemmin).
• Useiden sendien lisääminen: Valitse kaikki raidat joille haluat lisätä sendin, ja Shift + raahaa miltä tahansa valitulta raidalta vastaanottavalle raidalle. Tämä on näppärä tapa lisätä esim. kaiku monelle raidalle samalla kertaa. Tosin eri raitojen send-potikoita ei ilmeisesti pysty linkittämään toisiinsa, ja vaatii pientä kikkailua (lisää vielä yksi raita johon lähetät kaikki sendit, ja tee tälle ylimääräiselle raidalle sendi kaikuraidalle) jotta kaikkien raitojen kaikujen määrää pysty käpistelemään yhtä aikaa.
• Useiden "vastaanottojen" lisääminen: Jos yhdeltä raidalta halutaan haaroittaa signaalia monelle raidalle, tehdään seuraavasti: valitse ne raidat joihin haluat signaalin lähettää, ja shift + raahaa tältä valitsemattomalta raidalta sendi jollekin valituista raidoista.
• Sendin kopiointi raidalta toiselle: raahaa sendi hiirellä halutulle raidalle.
• Poista sendi: Alt + klikkaa.
• Putkahdusvalikko: klikkaa sendiä hiiren kakkosnapilla.
• Näytä raidan reititys-ikkuna: Ctrl + klikkaa sendiä tai klikkaa send-alueen tyhjää kohtaa tai klikkaa IO-nappia.
• Näytä send-ikkuna: Klikkaa sendiä. Voit säätää voimakkuutta ja/tai stereopanorointia, määritellä lähtö- ja tulokanavia, mykistää sendin jne.
• Säädä sendin voimakkuutta: klikkaa ja raahaa sendin "potikkaa" ylös alas (tai oikealle ja vasemmalle, molemmat tavat toimivat).
• Mykistä sendi: Shift + klikkaa sendiä.

Jos raitoja ei ole kovin montaa, eikä näin ollen tarvetta suurelle määrälle esim. kaiku- tai viive (delay) -efektejä, niin ne voi halutessaan laittaa myös insert-laatikoihin sendien sijasta. Tällöin pitää vaan jättää plugarin Dry-liukusäädin suunnilleen nollan kieppeille niin että myös alkuperäistä signaalia pääsee plugarin läpi, ja sitten säätää haluttu efektin määrä Wet -säätimellä.

FX-ketjun tallentaminen

Sitten kun on päiväkausien etsimisen, säätämisen ja kuuntelemisen jälkeen löytänyt omalle äänelleen täydellisen FX-ketjun ja haluaa seuraavaan biisiin samanlaisen, kannattaa FX-ketju tallentaa kokonaisuudessaan.

EQ, kompura ja kaiku, lauluraidan parhaat ystävät valmiina tallennukseen.

 

Lauluefektien tallennus. FX - Save FX Chain...

Kun efektiketju on kerran tallennettu, saa sen missä tahansa tulevassakin projektissa putkautettua haluamalleen raidalle klikkaamalla hiiren kakkosnapilla FX-nappia - Add FX Chain.

Enemmän inserttejä, vähemmän sendejä!

Insert- ja send-laatikoiden välissä on vaakasuora viiva, jota ylös alas raahaamalla saa näkyviin enemmän yksiä ja vähemmän toisia. Alt + raahaus tekee saman valituille raidoille, Ctrl + raahaus kaikille. Samoin sendien alapuolelta raahaamalla saa raidan miksaus-aluetta isommaksi tai pienemmäksi.

Inserttejä ja sendejä –
yksiä enemmän, toisia vähemmän.

Piilotettu raahauskohta.
Välillä pärjää pienemmälläkin
VU-mittarilla.

Linkkivinkki

Kuten todettu, Reaperin mukana ei tule kovin kummoisia VST-soittimia. Niinpä hyviä ja ilmaisia syntetisoijia ei ole koskaan liikaa. Tässäpä linkki yhteen. Valitettavasti vain Winkulle.

• E-MU Proteus VX

Netissä on nykyään helppoja ja hauskoja sovelluksia, jotka eivät vaadi muuta kuin uudehkon selaimen.

• Jamie Thompson HTML5 Drum Machine

Kolmasosanuotti

Tässä postauksessa tahteja jaellaan mitä kummallisimpiin osiin.

Kuten kaikki musikantit tietävät, käsitettä "kolmasosanuotti" ei varsinaisesti ole olemassa. Tahti voidaan kuitenkin jakaa niin moneen osaan kuin huvittaa, ja jos neljäsosanuotteja mahtuu 4/4-tahtilajissa yhteen tahtiin neljä kappaletta, niin kolmasosia mahtuu samaan tilaan kolme. Oikea termi tämänlaiselle rytmille lienee puolinuottitrioli.

Tämänlaisia matemaattis-murtoluku-luonteisia tehtäviä tulee vastaan kun soittaa nuotteja Reaperin Step Input -tilassa. "Askelsyöttö" on varsin kätevä MIDI-nuottien syöttötila, joka on tarkoitettu meille sunnuntaipianisteille. Se toimii niin, että ensin kerrotaan kuinka pitkä nuotti halutaan, ja sitten soitetaan se kiipparilla. Jostain syystä Reaperin oma virtuaalikiippari ei toimi askelsyötössä, vaan tämä vaatii ihan oikean MIDI-kiipparin.

Askelsyöttöön pääsee seuraavasti:

• Tee uusi raita.
• Aseta raidan inputiksi All MIDI inputs all channels (tai se MIDI-kiippari jota käytät)
• Määrittele raidalle joku MIDI-soitin, niin voit myös kuunnella mitä teet.
• Ctrl + raahaa raidalle riittävän pitkä tyhjä äänitysalue.
• Tuplaklikkaa piirrettyä aluetta, jolloin näytössä pitäisi olla pianoroll. Ellei ole, klikkaa View - Mode: piano roll.
• Klikkaa hiirellä siihen kohtaan josta haluat aloittaa soittamisen. Jos äänityspää ei napsahda tarkasti haluamaasi kohtaan, käytä magneettia (snap on).
• Valitse ikkunan alaosasta Grid: -arvo riippuen siitä kuinka pitkän nuotin haluat.
• Tarkista että valikosta "Options - Use all MIDI inputs for step recording" on valittuna.
• Jos ohjelma ei tunnu reagoivan kiippariin mitenkään, voit koettaa resetoida sen: Options -  Preferences - MIDI Devices - Reset all MIDI devices.

Tässä ollaan ctrl + raahaamassa tyhjää raitaa äänitys-alueelle (oikealla).

Piano roll-näkymässä voi myös askelsyöttää nuotteja; valitse ensin aika-arvo,
ja eikun soittelemaan.

Grid-arvon klikkaileminen hiirellä alasvetovalikosta joka kerta kun nuotin pituus muuttuu on sekä hidasta että tylsää. Vaan eipä hätää; vanha ystävämme Actions -ikkuna rientää apuun. Siispä. Actions - Show action list... ja suodattimeen voi kirjoittaa vaikka grid multiply.

Määrätäänpä pikanapit ruudukon suurentamiselle ja
pienentämiselle.

Tavallaan olisi loogista määrätä samat pikanäppäimet säätämään nuotin aika-arvoa sekä nuotinnusohjelmassa että sekvensserissä. Tässä on kuitenkin kaksi hankaluutta: ensinnä, sekkarissa useimmat numeronäppäimistön numerot on jo varattu muille toiminnoille eikä niitä viitsisi ottaa muuhun käyttöön, ja toiseksi pisteelliset nuotit vaatisivat omat pikanappinsa. Oma ratkaisuni oli ottaa käyttöön numeronäppiksen plus- ja miinus-näppäimet Altin ja/tai Ctrl:n kanssa painettuna; niitä ei ollut varattu vielä muuhun. Listastani tuli tämän näköinen:

Tuplaamisen ja puolittamisen lisäksi tarjolla on
kolmen kertotaulua ja kolmella jakamista.

Nyt askelsyöttö toimii niin, että ruudukon ja samalla syötettävän nuotin aika-arvo tuplaantuu Alt + numeronäppäimistön plus-näppäimellä, ja vastaavasti puolittuu Alt + miinuksella. Tähän asti loogista. Kun mukaan otetaan kolmen kertotaulu, menee vähän mutkikkaammaksi.

Jos kokonuottia pienennetään kolmannekseen sen alkuperäisestä arvosta (Ctrl + Alt + miinus), saadaan ruudukosta 1/3-nuotteja, siis niitä jotka paremmin tunnetaan puolinuottitrioleina. Samoin puolinuoteista tulee neljäsosatrioleita ja neljäsosista kahdeksasosatrioleita. (tästä voisi ehkä jo päätellä mitä kahdeksasosista tulee).

Toiseen suuntaan mennessä saadaankin pisteellisiä nuotteja: kun nuotin aika-arvo triplataan, ts. kerrotaan sen alkuperäisen nuotin aika-arvo kolmella, saadaan aina pykälää isompi nuotti pisteellisenä: 1/16:sta tulee pisteellinen kahdeksasosa, kahdeksasosasta pisteellinen neljäsosa jne.

Jos näiden pisteellisten nuottien ja trioleiden kanssa joutuu ylittämään tahtiviivoja, voi olla aiheellista ottaa magneetti pois päältä; Reaper kun haluaa laittaa ruudukkoviivan joka tahdin alkuun, ja magneetti puolestaan haluaa väkisin napsautella nuotit paikoilleen ruudukon tarkkuudella sellaisiinkin kohtiin joissa se ei ole suotavaa.

Pikanäppäinten lisäksi erikoisemmat – ja miksei tavallisemmatkin – aika-arvot voi kirjoittaa itsekin Grid: -laatikkoon. Vanha kunnon jaloviinaputeli (septoli) merkitään vaikkapa numeroin 1/7, tai 1/14 jos niitä halutaan tahtiin kaksin kappalein. Samoin sekatavara (kvintoli) -rytmin saa kun kirjoittaa Grid-arvoksi 1/5. Reaperilla voi halutessaan harrastaa mutkikkaampaakin polyrytmiikkaa; se osaa jakaa tahdin sellaisiinkin osasiin joita ei tiennyt edes olevan olemassa.

Suoran, trioli-, pisteellisen ja swing-rytmin voi asettaa myös Gridin vieressä olevasta laatikosta. Tälle ei valitettavasti ole olemassa Actions -listassa mitään vastinetta, joten hiirellä klikkailuksi menee.

Haluatko että biisisi svengaa? Valitse swing!

Nuottien ei tarvitse välttämättä olla tiiviisti kiinni toisissaan. Niiden aika-arvo on oletuksena sama kuin gridin, mutta jos haluat vaikkapa staccatompaa fiilistä, voit asettaa sen nuotti-laatikosta.

 

 

Legatoa vaiko staccatoa

Scale-ruksista pääsee vaihtamaan asteikkoa, mikä tarkoittaa sitä, että MIDI-syöttö ei hyväksy mitään muita arvoja kuin ko. asteikkoon (tai sointuun) kuuluvat. Jos ei vahingossakaan halua sävellykseensä muuta kuin pentatoniikkaa, kannattaa valita asteikoksi Pentatonic – tai vaihtoehtoisesti opetella se.

Teoreetikon pikku apulainen. Jos blues-asteikko on unholassa, ei hätää: Reaper muistaa.

Valintoja

Ihan ensimmäisessä postauksessa harmittelin Reaperissa Arranger-raidan puuttumista, joka Cubasessa on toteutettu erinomaisesti. Reaperin lähinnä vastaava, ja lähes yhtä hyvä, on nimeltään Regions.

Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa mainittiinkin, Reaperin Arrange-alueella (mikähän tälle olisi hyvä suomennos? Järjestely-alue? Raidanpiirtoalue? Äänitysalue?) on näytössä ruudukko (grid), johon asiat napsahtavat tarkasti jos magneetti (Snap enabled) on päällä. Oletuksena napsahtelutarkkuus on neljäsosanuotti, mutta ruudukon tiheyttä voi muuttaa helposti klikkaamalla hiiren kakkosnapilla magneettikuvaketta.

Napsahteluruudukon tarkkuus. T = trioli

Ruudukon avulla voidaan myös valita alueita tarkasti hiirellä raahaamalla, ja antaa niille (alueille) nimet. Alue valitaan niin että klikataan jossain tyhjässä kohdassa – vaikkapa yläreunan tahtinumeroiden seassa tai minkä tahansa raidan yläpuolella olevalla kaistaleella, ei siis äänitetyn raidan päällä – ja raahataan haluttu kesto. Sen jälkeen määritellään alue: valikosta Insert - Region, tai pikanäppämellä Shift + R.

Näin tehdyille biisin osille voidaan antaa muukin nimi kuin pelkkä järjestysnumero klikkaamalla niiden otsikkoa hiiren kakkosnapilla - Edit Region, tai Shift + tuplaklikkaamalla. Ilman shiftiä tuplaklikkaus valitsee alueen, ja alt + klik poistaa sen.

Tilkkutäkki. Eikun Alueiden nimeämis-ikkuna.

Alueiden hyötyjä ei tarvitse kauaa pohtia: niitä voi siirrellä mielin määrin otsikoista hiirellä raahaamalla, ja kopsailla yksinkertaisesti ctrl + raahaamalla uuteen paikkaan.

Submix

Isommat miksaukset ovat omalla työpöydälläni harvinaista herkkua. Tässäpä kokemuksia yhdestä.

Olinpa tässä jokunen aika sitten mukana tallentamassa vähän isomman bändin musisointia. Itse äänitys tehtiin kohtalaisen järeällä kalustolla (ei siis omalla piskuisella äänikortillani, johon saa rönkättyä vaivaiset kaksi mikrofonia samaan aikaan) ja Pro Tools-softalla, joka on vakiinnuttanut asemansa isojen(kin) studiojen perustyökaluna. Äänityssoftalla ei sinänsä ole paljonkaan merkitystä; audiotiedostojen laatuun ei varsinkaan vaikuta se millä ohjelmalla ne on äänitetty. Tässä konsertissa rummuilla oli käytössä kuusi raitaa, jouset ja puhaltajat saivat molemmat kymmenen raitaa. Lisäksi yksittäisiä raitoja oli mm. laulusolisteilla, sähköbassolla, sähkökitaralla, kiipparilla yms. Lähimikkien lisäksi salissa käytettiin muutamaa ambienssimikkiä. Yhteensä raitoja äänitettiin kaikkiaan nelisenkymmentä. Vaikka äänitys tehtiinkin Toolsilla, en malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä vaan halusin kokeilla miten Reaper toimii isohkossa miksauksessa ihan vaan koti-tiatzikalla ajettuna.

Pro Tools tallentaa audiotiedostot varsin suoraviivaisesti: yhden projektin tiedostot ovat yhdessä kiintolevyn hakemistossa nätisti numeroituina, josta ne on helppo siirtää Reaperiin – tai mihin tahansa muuhunkin ohjelmaan jos tarvis.

Aluksi..

Kun raitoja on paljon, ne kannattaa ensin jakaa loogisiin osasiin esim. soitinryhmittäin ja miksata nämä ryhmät yksi kerrallaan. Reaperissa on tähän tarkoitukseen pari varsin näppärää työkalua. Ensin kannattaa lisätä kaikkien äänitettyjen raitojen lisäksi vielä muutama raita, jotka nimetään soitinryhmien mukaan ikään kuin otsikoiksi. Tässä on hyvä käyttää isoja kirjaimia erottamaan soitinryhmät yksittäisistä soittimista. Kun otsikkoraidat on tehty, ne pitää vielä siirrellä kunkin soitinryhmän yläpuolelle. Jos haluaa antaa vähän väriä eri soittimille, voi sen tehdä vaikka tässä vaiheessa: klikkaa otsikkoraitaa, pidä Shift-näppäintä pohjassa ja klikkaa ryhmän viimeistä soitinta. Klikkaa vielä oikealla napilla jotakin valituista raidoista ja etsi valikosta sopiva väri.

Seuraavaksi näistä otsikkoraidoista tehdään kansioita, jotka pitävät sisällään kulloisenkin soitinryhmän. TCP-alueella jokaisen raidan oikeassa alareunassa on pieni kansion kuvake. Kun siitä klikkaa kerran, raita muuttuu kansioksi ja kaikki sen alapuolella olevat raidat ryhmittyvät tämän kansion alle. Kun vielä klikkaa soitinryhmän viimeistä soitinta samaisesta kansio-kohdasta, se muuttuu ensin itsekin kansioksi, ja toisella klikkauksella lakkaa olemasta kansio ja vaihtuu kansion viimeiseksi raidaksi.

Kun soittimet on saatu ryhmiin, voi niiden näkymää muuttaa. Kansioraitojen oikeaan yläkulmaan ilmestyy kolmio, josta klikkaamalla ko. kansioon kuuluvat raidat ensin pienenevät, ja toisella klikkauksella muuttuvat näkymättömiksi. Kolmannella klikkauksella ne palautuvat taas normaalin kokoisiksi. Raidan koko ei vaikuta sen kuuluvuuteen; näkymättömätkin raidat ovat edelleen olemassa ja kuuluvat siinä missä muutkin.

Kansioita ja pienennettyjä soitinraitoja. Pienennysnappi on kunkin kansioraidan
oikeassa yläreunassa oleva kolmio.

Kansioittain ryhmitellyistä soittimista on monenlaista hyötyä: ensinnä, kun soolottaa kansion, voi kuunnella pelkästään ko. soitinryhmää. Kun tarvis kuunnella yksittäisiä soittimia, voi kansion sisällä olevia raitoja edelleen soolottaa. Näin voi miksata yhden soitinryhmän kerrallaan. Toiseksi, mitä tahansa kansioraidalle tekeekin, se vaikuttaa kaikkiin kansiossa oleviin soittimiin. Kansiolle, siis käytännössä soitinryhmälle, voi lisätä efektejä, sen voi panoroida stereokentässä ja säätää voimakkuutta. Esim. eri rumpujen balanssin voi miksata ensin mieleisekseen, ja myöhemmin asettaa niiden voimakkuuden suhteessa muihin soitinryhmiin yksinkertaisesti kansioraidan voimakkuutta säätämällä.

Kun soitinryhmien sisällä balanssit ovat kunnossa, voi ne miksata vielä suhteessa
muihin soitinryhmiin.

Miksaaminen lienee fiksuinta tehdä miksaus-ikkunassa. PC:ssä sinne pääsee valikosta View - mixer, tai pikanapilla ctrl + m. Jos ja kun raitoja tupsahtaa näyttöön ihan liikaa, voi tarpeettomat piilottaa: View - Track manager, tai PC:ssä oikotie ctrl + shift + m, ja sieltä ruksataan MCP-sarakkeesta pois kaikki raidat joita ei juuri nyt halua katsella miksaus-ikkunassa. Tässäkin kohdassa toimii näppärä "klikkaa ensimmäistä, pidä hiiren nappi pohjassa ja raahaa loput" -menetelmä.

Track Manager-ikkunassa kerrotaan mm. mitä missäkin ikkunassa halutaan katsella.
Mikseri-ikkuna on tällä kertaa varattu vain ja ainoastaan lyömäsoittimille.

Pelkät kansioraidat saa näkyviin myös putkahdusvalikosta: kun hiiren kakkosnapilla klikkaa Mixer-ikkunan otsikkopalkkia tai tyhjää aluetta samaisessa ikkunassa, pääsee valitsemaan mitä haluaa nähtäväksi. Jos poistaa ruksin Show tracks that are in folders -kohdasta, näkyy mikserissä ainoastaan kansioraidat. Group folders to left puolestaan määrää kansioraidat näytön vasempaan reunaan.

Näytä tätä, piilota tuota. Jälleen yksi esimerkki
Reaperin erinomaisesta muokattavuudesta.

Isonkin bändin miksaaminen PC:llä ja Reaperilla on yhtä juhlaa: ainakin tämän oman tiatzikkani prosessorikuormitusmittari pompsahteli varsin hillitysti 7...12%:n tietämillä vaikka efektejäkin oli käytössä kohtalaisesti, mukaanlukien tehosyöppö konvoluutiokaiku. En kaivannut myöskään muiden valmistajien VST-palikoita, Cockos-firman efektit kun ovat selkeitä ja hyväsoundisia. Niistä myös löytyy ainakin kaikki tavallisimmat ja muutama vähän erikoisempikin härpäke.