Joulua - auluoJ

Seuraava idea ei ole omani, mutta kuulosti niin hauskalta että ajattelin kokeilla.

Pikkujouluissa taikka muussa joulun ajan tilaisuudessa on hauska arvuutella tuttuja joululauluja – kun ne soitetaan väärinpäin! (Toinen käyttötarkoitus nurinperin käännetylle audiolle on tietenkin salaisten viestien etsiminen heavymetal-biiseistä). Reaperissa audiopätkän kääntäminen onnistuu helposti. Tässäpä saman tien vähän muutakin ohjetta.

Joululaulun, tai muunkin laulun, voi kaapata vaikka cd-levyltä tai Youtubesta. Cd-levyltä musiikkia ripatessa pitää ensin olla joku rippaus-ohjelma joka osaa tallentaa levyltä tiedostot kiintolevylle. Näitä on onneksi netti väärällään. Itse olen käyttänyt viime aikoina freacia, joka on ilmainen ja pystyy kääntämään audion yleisimpiin häviöttömästi ja häviöllisiesti pakattuihin, kuin myös pakkaamattomiin tiedostomuotoihin. Häviöllisistä pakkauksista oma lemppariformaattini on ogg vorbis, mutta mp3:llakin pärjäilee. Reaper tukee molempia. Cd:n voi tietenkin ripata myös 16-bittiseksi wav-tiedostoksi jota ei pakata mitenkään, jolloin laatu pysyy täsmälleen samana. Kun muistitikkujen koot ovat nykyään joka tapauksessa joitakin gigatavuja ja cd-levy maksimissaan n. 700 Mt, mahtuu tikulle pakkaamatontakin audiota jokunen cd:llinen.

Vai ei löytynyt! Kun cd-levyn laittaa romputtimeen ja freac
sattuu olemaan käynnissä, se ottaa saman tien yhteyden freedb-
tietokantaan, josta hyvinkin löytyy levyjen tietoja - kuten tämäkin
Tapiolan cd-painos vuodelta 2002. Alkuperäinen levytys on
vuodelta 1973.

Lisää tietoa: tässä ikkunassa voi ruksata mitä, minne ja miten.

Asetukset - Yleiset asetukset. Täällä valitaan mihin tiedostomuotoon pakattu tai pakkaamaton audio
halutaan, ja minkälaisella laadulla. Pakkaamattoman audion valinta on Windows Wave File Output.

Oggin laatu voi olla ykkösestä kymmeneen. 7-laadulla ei
ainakaan oma korvani pysty erottamaan pakattua oggia alkuperäisestä.

freac kääntämässä Enkeli taivaan -kappaletta.

Myös Youtube-videoilta voi erottaa audion omaksi tiedostokseen sopivan laajennuksen avulla, jotka esim. Firefoxissa löytyvät Firefox - Lisäosat - Lataa lisäosia -valikosta.

Helpoimmalla pääsee kun valitsee laajennuksen joka pystyy kääntämään ja tallentamaan Youtuben .flv -päätteiset videot suoraan mp3-tiedostoiksi. Yksi tällainen laajennus on Youtube MP3 Podcaster, joka ei sekään paljon ohjetta kaipaa: se asentaa kuvakkeen Firefoxin oikeaan ylänurkkaan, ja samalla kun katselee Youtubesta videota, voi klikata lisukkeen kuvaketta ja valita missä muodossa tiedosto tallennetaan.

Firefox-selaimen asetukset - Lisäosat...

..ja eikun asennukseen.

Edit 5.12. Tämä podcaster-lisuke ei näemmä toimi erityisen hyvin, tai ainakaan kaikkien videoiden kanssa. Vaihtoehtoinen tapa on esim. http://www.convertmemp3.com/ tai http://www.youtube-mp3.org/ tai http://www.listentoyoutube.com/ joille kopioidaan halutun youtube-videon nettiosoite, minkä jälkeen mp3:n voi imuroida suoraan kiintolevylle. Nämä ovat kylläkin hiukan epämääräisiä sivuja; luultavasti et ole voittanut ziljoonaa dollaria vaikka varsinkin jälkimmäinen sivusto niin väittääkin. Vältä siis turhia klikkailuja.

Kun tiedosto on saatu joko cd-levyltä rippaamalla tai Youtubesta imuroimalla, se voidaan raahata joko Windowsin tai Reaperin itsensä tiedostohallinnasta suoraan uudeksi raidaksi.

Reaperissa View - Media Explorer näyttää ohjelman sisäänrakennetun tiedostoselaimen.

Kun tiedosto on raahattu käppyräksi raidalle, sitä klikataan hiiren kakkosnapilla, ja putkahdusvalikosta valitaan Reverse items as new take, jolloin Reaper kääntää audion toisinpäin ja tekee siitä uuden oton.

Pätkä Kipparikvartettia Youtubesta; yllä oikeinpäin, alla väärinpäin.

Oikeinpäin -versiosta pääsee eroon kun (vielä kerran) klikkaa käppyrää hiiren kakkosnapilla ja valitsee Take - Crop to active take. Tai jos haluaa säilyttää molemmat raidat, niin Take - Explode all takes to new tracks – ja laittaa vaikka soololle sen raidan jota haluaa kuunnella.

Tarvittaessa tästä voi vaikka tehdä cd-levyn: File - Render - 44100 Hz ja 16 bit PCM tallentaa tiedoston cd-yhteensopivaan muotoon kiintolevylle, josta sen/ne voi polttaa vaikkapa CDBurnerXP -ohjelmalla – tai kopioida tikulle valmiina pikkujouluarvuutteluun.

Pianon äänitys Reaperilla

Tässäpä vähän ohjetta asioista joita kannattaa ottaa huomioon pianokonserttia äänittäessä. Suuri osa tekstistä pätee kyllä muihinkin soittimiin.

Tällä kertaa käytössä on piskuinen USB-äänikortti, vanha mutta edelleen hyvin toimiva läppäri, pari kondensaattorimikrofonia, niille mikkiständit ja riittävästi XLR-kaapelia ja teippiä. Äänikorttiin saa kiinni vain kaksi mikrofonia, mutta niidenkin avulla voi tehdä esim. kelpo stereoäänityksen. Tässä konsertissa piano äänitetään suhteellisen läheltä, jolloin saadaan purkkiin enemmän pianoa ja vähemmän tilaa.

Mikrofonitelineet ovat usein aika vaappuvaista sorttia, ainakin jos ovat kevyempää (ja vähän halvempaa) mallia – ja varsinkin kun niiden nokkiin laitetaan roikkumaan isot ja painavat laajakalvoiset kondensaattorimikrofonit. Kaatumisvaaran vähentämiseksi puomi, kuin myös mikrofoni, kannattaa pitää mahdollisimman lähellä runkoa, siis ettei roikota sitä ihan ääriasennossa kahden metrin päässä. Puomissa kiinni oleva mikrofoni kannattaa suunnata ständin jalan suuntaisesti, jolloin tukea on vähän enemmän. Teline kannattaa myös kiristää sen verran tiukasti ettei mikrofoni ala konsertin aikana laskea. Myös vastapaino voisi auttaa, mutta sellaista ei nyt ole saatavana. Jos näiden kikkojen jälkeen vielä vähänkään epäilyttää, niin kannattaa teipata ständin jalat lattiaan kiinni. Jos teline tai itse mikrofoni pääsevät ottamaan kiinni pianon runkoon, tulee äänitykseen vähemmän toivottuja kolinoita mm. soittimen pedaaliäänistä.

Pianon äänityksessa on muutamiakin toimivia mikrofoniratkaisuja. Ainakin näiden näytteiden perusteella Blumlein-tekniikka tuottaa luonnollisinta ääntä, tosin se vaatii kaksi 8-kuvioista mikrofonia. MS-tekniikallakin olen saanut pianosta oikein hyvää soundia, en ole vielä raatsinut hankkia kuin yhden 8-kuvioisen laajakalvoisen. Mikrofonit voi viedä melko lähelle flyygelin kieliä, ja suunnata ne sopivasti jotta äänitykseen saadaan sekä matalia että korkeita ääniä. Asettelu voi käydä vähän ahtaaksi jos toisen mikin yrittää ujuttaa flyygelin sisään soittajan vasemmalta puolelta; onneksi matalat kielet ovat sen verran pitkiä että mikit voi asetella yhdeltäkin puolelta. XLR-kaapelia kannattaa varata sen verran että mikrofonipiuhat voi vetää mahdollisimman huomaamattomasti seinänvieriä pitkin, ja teipata nekin lattiaan kulkuväylien kohdilta. Jos yhtämittaista kaapelia ei ole riittävästi, voi XLR-kaapeleita jatkaa yksinkertaisesti kytkemällä ne kiinni toisiinsa. Äänikortin XLR-liittimet ovat combo-sorttisia, eli niihin voisi tarvittaessa tuupata myös sähköisistä soittimista tulevan 6.3 millin plugin. XLR-käytössä urosliittimen "pinnit" tulevat alaspäin.

Äänikortti on hyvä kytkeä läppäriin ennen kuin käynnistää sen; näin kone huomaa saman tien että sillä on käytössään kelpo äänikortti, eikä toivottavasti yritäkään tarjota muita väyliä (kuten läppärin sisäänrakennettua mikrofonia) äänen tallentamiseen. Aina kun mikrofonit kytkee äänikorttiin, pitää varmistua siitä että ns. phantom-jännite (48V) on POIS päältä, ja laittaa se päälle vasta kun kaikki muu on kunnossa.

Kun rautapuoli (mikit, ständit, piuhat, äänikortti, läppäri) on valmiina, on aika vääntää äänikortin voimakkuuspotikat nollille, käynnistää läppäri, painaa äänikortista phantom-jännite päälle ja avata Reaper.

Mäkissä ohjelmat voi käynnistää mm. näytön oikeassa yläkulmassa olevasta
suurennuslasista.Putkahtavaan etsintäkenttään kirjoitetaan ohjelman nimi, tai osa siitä..

..ja kas: Reaper löytyy. Hiirellä tai Enter-napilla (jota Mäkkipuolella
kutsutaan kylläkin nimellä Return) ohjelma aukeaa.

 
Sen jälkeen pitää vielä tarkistaa tarkistaa että ääni on tulossa oikeasta paikasta: Valikosta Options - Preferences - Audio Device katsotaan että äänikortin ajuri on sama kuin äänikortti: tässä tapauksessa Windowsissa lukee ASIO ja Focusrite USB 2.0 Audio Driver, Macissa ajurin nimi on Focusrite Scarlett.

Audio Device: Kannattaa tarkistaa että läppäri varmasti käyttää ulkoista äänikorttia.

Projektin "laatu" kannattaa varmistaa sekin: näytön yläreunassa valikkopalkissa Reaper kertoo näytteenottotaajuuden ja bittisyvyyden. 44.1 kHz ja 24 bit on sopiva kompromissi laadun ja käytettävän kiintolevytilan kanssa. Tunnin konsertti stereoäänityksenä (siis kaksi raitaa) vie tällä laadulla tilaa noin 900 Mt.

Tärkeimmät tiedot projektista näkyy näytön yläreunassa.

Jos näytteenottotaajuus ja bittisyvyys on jotain muuta, pääsee niitä muokkaamaan projektin asetuksista (Project Settings); näppäinoikotie Alt + Enter.

Näin monta näytettä otetaan mikrofonista tulevasta jännitteestä joka sekunti..

..ja näin monta eri voimakkuusastetta se voi saada - siis 2 potenssiin 24, äkkiseltään laskien 16777216.

Sitten kun ääni varmasti tulee oikeasta paikasta, klikkaillaan Reaperiin kaksi raitaa. Raitojen voimakkuusmittaria klikkaamalla päästään vielä kertomaan että ääni tulee ensimmäiselle raidalle ensimmäisestä, ja toiselle raidalle toisesta mikrofonista. Klikkaa voimakkuusmittaria – sitä jossa on negatiivisia numeroita – ja määrittele ensimmäiselle raidalle Input Mono - Input 1, ja toiselle raidalle samoin monoraita, mutta Input 2.

Input 1 ja 2, ääntä koneeseen kahdelta mikrofonilta. Raidoille on jo annettu nimet
ja määrätty äänitysvalmiuteen (punainen ar-nappi).

Seuraavaksi voit antaa raidoille nimet: tuplaklikkaa nimen kohdalla ja kirjoita vaikka ok (oikea käsi) ja vk (vasen käsi) vastaaville raidoille. Projektin voi tallentaa jo nyt: File - Save project, niin on sitten pohja valmiina.

Laitetaan Reaperista molemmille raidoille äänitysvalmius päälle ja komennetaan konsertin voimakkaimman biisin soittaja soittamaan pianoa sen verran reilulla äänellä kuin mitä esityksessäkin aikoo. Jos soittajalle ei mainitse että olisi hyvä saada mahdollisimman todenmukainen äänentaso, voi käydä niin että soundcheckissä hiljaisenpuoleinen musikantti innostuukin konsertissa hurjaan suoritukseen, ja saapuvan signaalin taso säröyttää äänityksen.

Soittajan soitellessa tehdään Reaperissa tasonsäätö: Äänikortin voimakkuusnupeista (gain) käännetään myötäpäivään sen verran että mittari pomppii maksimissaan noin -10 .. -12 dB:n tasolla, joskaan tämä ei ole mahdottoman tarkkaa. Tuleva signaali ei saisi äänityksen aikana "klipata", ts. mennä nollan yläpuolelle, koska siitä tulee ilkeän kuuloista digitaalista säröä. Toisaalta liian hiljaisellakaan ei kannata äänittää, koska silloin taas kohinan määrä on turhan suuri.

Kun molempien raitojen voimakkuusmittari pompahtelee suunnilleen samoissa, siedettävissä lukemissa, on härveli äänitysvalmiina. Hiukan ennen konsertin alkua REC-nappi päälle näytön alareunasta..

..ja äänitys käynnistyy. Äänityksen aikana ollaan ihan hiiskumatta, tarkkaillaan vaan että hyvin sujuu ja käppyrää piirtyy. Hiljaiset kohdat äänittyvät hiljaisina ja voimakkaat voimakkaina – niin kuuluu ollakin. (maltetaan olla koskematta siihen gain-potikkaan enää tässä vaiheessa).

Konsertin päätyttyä äänitys loppuu välilyönnistä painamalla. Tallennetaan kaikki (Save All), ja tallennetaan myös projekti (File - Save project).

Äänityskamojen pakkaaminen tehdään päinvastaisessa järjestyksessä kuin niiden kasaaminen: ensin phantom-virta pois päältä, sitten suljetaan Reaper ja tietokone. Mikrofonit varovasti pussukoihinsa, sitten kaikki muu.

Keikan jälkeen

Hip hei! Soittajat soittivat hienosti ja äänityskin meni putkeen. Nyt meillä on kaksi konsertin pituista audioraitaa sisältäen monta kappaletta tai sävellyksen osaa, joita halutaan vähän vielä muokata ennen kuin ne pätkitään omiksi tiedostoikseen cd-levyä ja/tai nettijakelua varten.

Stereopanorointia ei välttämättä tarvitse säätää
ihan äärilaidoille.

Ensin voi tehdä vaikkapa stereopanoroinnin, ja katsoa & kuunnella että raitojen balanssi on suurinpiirtein kohdallaan. Raitoja ei tarvitse välttämättä panoroida ihan äärilaitoihin, vaan voi kuunnella mikä on sopiva stereon leveys. Tässä esimerkissä on pianon vasuri panoroitu 77% vasemmalle, ja oikea käsi oikealle. Jos ajatellaan yleisön kannalta, niin (varsinkaan) siellä ei toiseen korvaan kuulu pelkkiä matalia ja toiseen korkeita ääniä. Niinpä muunkinlaisia panorointi-ideoita voi kokeilla ihan rauhassa ajan kanssa.

Kahdella lähimikrofonilla äänitetystä pianosta ei tule kovin kaikuisaa materiaalia, joten projektiin voi lisätä vähän konekaikua. Kaiusta on olemassa oma postauksensa. Nykyään useimmilla levyillä kuulee – onneksi! – melko hillittyä, lyhyehköä kaikua, ja harvinaisia ovat valtavat katedraalikaiut. Eri asia tietenkin on jos tyylilaji satuu olemaan gregoriaaninen kirkkolaulu.

Pianoraidoilta lähetetään "sendi" kaikuraidalle.

Tein projektiin vielä yhden raidan pelkästään kaiku-plugaria varten. Reaperin mukana tuleva ReaVerb, kuten todettu, on vallan mainio konvoluutiokaiku. Wet-asetus nollaan, Dry miinus äärettömään, ja kaiun määrää säädetään "send" -potikasta, joka siis määrää kuinka paljon signaalia kaikuraidalle lähetetään.

Muitakin plugareita voi halutessaan kokeilla, mutta esim. kevyen puolen vakiotavaraa kompressoria en itse käytä klassis-musiikki-äänityksissä, ja EQ:takin hyvin varovasti jos ylipäätään tarvis. Jotain saturaatio-plugaria voisi ehkä harkita pehmentämään pientä kolkkoutta ja pyöristämään terävimpiä särmiä.

Seuraavaksi voi etsiä konsertin voimakkaimman kohdan ja säätää sen "Master outista" (mikserinäkymässä, oikotie Ctrl + M) niin ettei ihan eikä ihan klippaa.

Reaperiin voi asentaa kerrassaan mainion laajennuspaketin, jonka nimi on SWS Extensions. Tässä projektissa sitä käytetään "renderöimään" biisit jokainen omaksi tiedostokseen. Ellei Reaperissasi vielä ole SWS-laajennusta, nyt on korkea aika asentaa se.

Seuraavaksi määritellään alueet (regions). Snap-magneetti pois päältä, zoomaa tarvittaessa, ja maalaa hiirellä raitojen välissä alue joka on yhden biisin tai osan mittainen. Jos mahdollista, jätä hiukan tyhjää valinnan molemmille puolille.

Ensimmäinen biisi valittuna. Taputukset ja mahdolliset bravo-huudot voi
halutessaan jättää pois.

Insert - Region (from time selection), tai oikotie Shift + R muodostaa alueen, jolle voi saman tien antaa kappaleen nimen; klikkaa otsikkoa hiiren kakkosnapilla ja valitse Edit Region. Nettijakelu kannattaa huomioida jo tässä vaiheessa ja kirjoittaa välilyöntien tilalle alaviivat ja välttää ääkkösiä ja erikoismerkkejä.

Shift + R tekee biisistä alueen. Klikkaa hiiren kakkos-
napilla otsikkoa ja anna biisille nimi. Ja väri, jos haluat.

Tässä vaiheessa voi oikeastaan tehdä joka biisille saman tempun, eli kaikista biiseistä omat alueensa. Kun tämä on valmis, voi alueet vielä pätkiä; tuplaklikkaa alueen otsikkoa, jolloin se valikoituu. Valitse molemmat raidat, oikotie Ctrl + A. Seuraavaksi leikataan (Shift + S) valittu alue, siis biisi, molemmilta puolilta katkipoikki. Tarvittaessa zoomataan lähemmäs ja tehdään feidaukset sisään ja ulos, eli otetaan hiirellä kiinni aaltomuodon yläreunasta ja raahataan. Näin vältytään turhilta napsahduksilta biisien aluissa ja lopuissa, kun signaali ei kuitenkaan ole ihan nollassa, vaan kaiuttimen kartio joutuu mahdollisesti pomppaamaan johonkin suuntaan äkillisesti. Häivytykset sisään/ulos tehdään kaikille biiseille. Kun pidät Ctrl + Alt -näppäimet pohjassa, voit tehdä häivytykset kerralla!

Häivytykset. Pienellä vaivalla suuri hyöty.

Nyt File - Render -valikosta voidaan asettaa Sample rate ja WAV bit depth, siis näytteenottotaajuus ja bittisyvyys. Jos äänitys tehtiin 24-bittisenä, niin mahdollista CD-levyä varten pitää bittejä vähentää kuuteentoista. Näytteenottotaajuus on sama 44100 Hz, joka on jo alunperinkin cd-yhteensopiva. Tässä valikossa valitaan myös polku, jonne biisit halutaan tallentaa. Kun kaikki valinnat on tehty, suljetaan tämä ikkuna, ja mennäänkin Extensions -valikkoon, joka siis tuli tuon SWS-laajennuksen kylkiäisinä. Sieltä Autorender - Batch Render regions tekee meille biisit suoraan hakemistoon cd-yhteensopivina wav-tiedostoina, jotka voi polttaa levylle sellaisinaan vaikkapa ilmaisella CDBurner XP -ohjelmalla. Tai jos halutaan saman tien pakattuja flacceja, oggeja tai mp3:sia, niin tehdään samalla tavalla, paitsi että valitaan WAV-tiedoston sijasta joku pakattu tiedostomuoto. Mp3-muotoa varten Reaper haluaa ilmaisen LAME-kääntäjän, mutta kertoo mistä sen saa, ja mihin hakemistoon se pitää laittaa. Ystävällistä!

Sivuketju

Sivuketju, englanniksi tutumman kuuloinen Side chain, on suhteellisen yleinen ja moneen paikkaan sopiva menetelmä, jossa efekti asetetaan yhdelle raidalle, mutta sen ohjaussignaali otetaan toiselta raidalta.

Ducking: yhtä ääntä vaimennetaan (ankka sukeltaa) kun toisen äänen signaali tuodaan
ohjaamaan ensimmäisen äänen kompressoria.
Kuvan ilmais-ankka on kotoisin sivulta sweetclipart.com.

Side chain -efekti on kuin taikatemppu, jota voi kokeilla vähän siellä täällä. Useimmin sitä käytetään kompressoinnin seurana, silloin tällöin myös kohinaportin (gate, noisegate) kanssa. Tässäpä äkkiseltään löytyneitä, muiden keksimiä käyttötapoja (keksi itse lisää!):

• DJ-ympyröissä musiikin voimakkuus hiljenee dj:n jutellessa mukavia. Tämä efekti tehdään niin että dj:n mikrofonista viedään signaali kompuran sivuketjuun: kun dj puhuu, kompura vaimentaa musiikkia.
• De-esser vaimentaa laulajan sihiseviä ässiä tai (rumpu)peltien korkeimpia taajuuksia. Tee-se-itse-de-esser tehdään niin että alkuperäinen, sihisevä signaali tuupataan kompressorille, mutta sen ohjaussignaali otetaan alkuperäis-raidan kopiosta. Tämä kopio-signaali ajetaan kylläkin ensin EQ:lle, jossa siitä päästetään läpi ainoastaan sihinät (n. 6 – 9 kHz). Samalla menetelmällä voi suitsia mm. hi-hat-vuotoa virveliraidalta. (Lähde: J. Pekka Mäkelä: Oma studio ja äänittämisen taito s. 237, Like 2009. Suosittelen!)
• Bassorummun ja bassoraidan balanssinsäätely: tehdään bassorummulle kompura, jonka ohjaussignaali otetaan sähköbassoraidalta; näin möreistä möreimmät soittimet välttyvät tappelemasta samoista taajuuksista ja bassorumpu hiljenee sopivasti soittaessaan samaan aikaan sähköbasson kanssa. Samoin tehdään usein laululle, jonka signaalia viedään esim. turhankin isosti ärjyvää rokkikitaraa vaimentamaan (mutta annetaan ärjyä silloin kun laulaja ei laula).
• Kohinaportin kanssa käytettynä saa syntetisoijasta pätkivää ääntä: kun laittaa Gaten syntetisoija-raidalle ja tuo ohjaussignaalin muualta, kuuluu syntetisoija ainoastaan kun muualta tuotu signaali ylittää tietyn arvon. Jos käyttää ohjaussignaalina esim. nopeaa rumpulooppia, on tuloksena melko hauska pätkivä efekti. Säätelemällä kohinaportin asetuksia voi etsiä mieleistään soundia.

Reaperissa sivuketjun perusidea on siinä, että joka raidalle voi määrittää monta "kanavaa" – tarkemmin sanottuna käytössä on kaikkiaan 64 kanavaa eli 32 stereoparia, joita pitkin signaalin saa kulkemaan. Tavallisesti audio kulkee kanavilla 1 ja 2, joista ykköskanava on useimmiten se joka löytää tiensä master-raidan kautta vasempaan kaiuttimeen, ja kakkoskanava oikeaan. Kanavat 1 ja 2 yhdessä muodostavat siis stereosignaalin. Jos määrää ohjaussignaalin kulkemaan vaikkapa kanavilla 3 ja 4, ja vastaanottavassa päässä olevan efektin vastaanottamaan samoilla kanavilla, niin siinäpä alkaakin jo olla sivuketju valmiina. Usein muut kanavat kuin 1 ja 2 pidetään poissa master-raidalta, jolloin ne pysyvät poissa myös kuuntelusta.

Seuraavassa esimerkissä vaimennetaan syntetisoijan soittamaa sointumattoa aina kun rumpukompin iskut kuuluvat.

Ensin tehdään sendi rumpukompilta sointuraidalle: Raahataan hiirellä komppiraidan master sendistä sointuraidalle..

Seuraa nuolta. Sendi voidaan tehdä näinkin.

Sitten määrätään sendi lähtemään ennen liukua (Pre-Fader); nyt ei haittaa vaikka komppiraidan voimakkuuden liu'uttaisi miinus äärettömään, sendille lähtee silti ääntä. Samassa ikkunassa vaihdetaan lähtevän audion kanaviksi 3 ja 4. Jos komppiraidan äänenvoimakkuuden saakin laittaa kuulumattomiin, pitää itse send-liu'usta antaa kompuralle polttoainetta; sendi kannattanee asettaa johonkin nollatason tuntumaan, niin että siitä pääsee riittävästi signaalia läpi.

Lähtevä "ohjaussignaali" komppiraidalta soinnuille.

Sointuraidalla on äänilähteenä ilmainen Synth1 -syntetisoija (josta mainitsinkin taannoin), ja sen jälkeen kompressori (kuvassa). Kompressorille määrätään Detector inputiksi Aux Input L+R (kuvassa keskivaiheilla). Niinpä se ottaa ohjaussignaalin muualta. Kun klikkaa 4 in 2 out -napikkaa, selviää mistä.

Kompressori työn touhussa, hiljentämässä synza-sointuja aina kun rumpu jytisee.

Tadaa! Sattumoisin Aux-inputit tulevat kanavilta 3 ja 4, siis samoilta joihin komppiraidan sendistä lähtee signaali. (ruksaa kolmonen ja nelonen Auxeiksi, elleivät vielä ole). Huomaa myös että niistä ei päästetä ääntä outputtiin: sinne on määrätty vain kanavat 1 ja 2.

Ristikenttä, vasemmalla se mistä signaali
tulee, ja ylhäällä minne se menee. Tyhjät
ruudut eivät mene minnekään.

Ankan sukellus -efektimme alkaakin olla valmis. Lisätäänpä tälle samalle raidalle vielä toinenkin sivuketju-efekti, kohinaportti. Se toimii niin että audio pääsee läpi vain jos ohjaussignaali on riittävän voimakas. Kohinaporttia käytetäänkin yleensä pienen kohinan poistamiseen: kun kohina ei ylitä säädettyä voimakkuutta, kohinaportti ei päästä raidalta läpi mitään. Reaperin mukana tulee erinomaisen pätevä kohinaportti, jonka nimi on ReaGate. Tehdäänpä ensin toinenkin sendi sointuraidalle, tällä kertaa sellaiselta raidalta jossa on tiheää virvelin paukutusta. Sendin asetukset ovat samat kuin aiemminkin, paitsi että tällä kertaa lähetetään audio kanavilla 5 ja 6:

Kuten ReaComp aiemmin, määrätään myös ReaGate vastaanottamaan ohjaussignaali Auxista. Dry-signaalia nostamalla ei röpötin-soundi ole niin ilmeinen, koska tällöin myös alkuperäistä, katkeilematonta ääntä pääsee pöp-pöp-äänten seuraksi.

Katsotaan vielä 4 in 2 out -napista mistä signaali tulee ja minne menee. Ruksataan tällä kertaa kanavat 5 ja 6 Aux Inputeiksi, ja edelleen päästetään kohinaportista ulospäin vain kanavat 1 ja 2.

Tässäpä oma, yksinkertainen kokeiluni aiheesta zipattuna. Toivottavasti toimii.

Automaatio

Mikä on se, kun biisiä kuunnellessa voimakkuusliuku mennä vipeltää ylös alas ja panorointisäätö keikkuu oikealta vasemmalle kuin riivattu. Poltergeist? Ehkä. Luultavimmin kuitenkin miksausautomaatio.

Kun kappaleen aikana haluaa voimistaa tai hiljentää jonkun raidan jotain kohtaa, tai jos tulee mieleen että komppikitara voisi kuulostaa veikeältä jos sitä siirtelisi oikeasta korvasta vasempaan ja takaisin, kannattaa käyttää automaatiota. Siinä tallennetaan säätimien liikkeet biisin yhteyteen. Mikä parasta, automaatiota voi käyttää myös raidalla olevien plugareiden parametrien muuntelemiseen, eli käytännössä useimpia ääneen vaikuttavia arvoja voi säätää lennossa. Eikä tässä kaikki; nappien ja nuppien liikkeitä voi säädellä myös graafisesti käppyröitä piirtelemällä.

Automaatiota pääsee käpälöimään klikkaamalla Trim -nappia TCP-näkymässä. Esiin pomppaa ikkuna jossa voi valita mm. automaation äänitystavan.

Valmiina automaatioon. Trim/Read ja Read lukevat,
Touch, Latch ja Write kirjoittavat.

• Trim/Read toistaa automaatioraidalle piirrellyt tai äänitetyt käppyrät, vaikkei näytäkään säätimien liikkeitä. Toisin kuin pelkkä Read, Trim/Read mahdollistaa myös TCP-alueella olevien säädinten käyttämisen samaan aikaan automaation kanssa, jolloin käppyrät muuttuvat suhteellisiksi: esim. voimakkuuden säätäminen liu'ulla säätää samalla koko olemassaolevaa voimakkuus-automaatiota ylemmäs tai alemmas.
• Samoin kuin Trim/Read, myös Read toistaa automaation. Toisin kuin Trim/Read, pelkkä Read näyttää myös nappien liikkeet, jos "Arm" -valinta on ruksattuna. (Poltergeist!) TCP-alueen säätimiä ei voi Read-moodissa käyttää, eli automaatioraidalta luetaan säätimien "absoluuttiset" arvot ja ikään kuin lukitaan miksaus.
• Write kirjoittaa, ts. äänittää nappien liikkeet kun niitä käpistellään hiirellä (tai MIDI-kontrollerilla).
• Touch kirjoittaa automaatiota vain silloin kun hiirellä tai kontrollerilla muutetaan säätimen arvoja. Kun hiirestä/kontrollerista irrottaa otteensa, palaa automaatio siihen kohtaan jossa se oli alunperin.
• Kuten Touch, myös Latch kirjoittaa automaatiota siihen saakka kun hiirellä raahataan liukua tai säädellään muun vipstaakin arvoa. Säätelyn jälkeen Latch-moodi kuitenkin jättää napin asennon siihen kohtaan jossa se on kun hiirestä irrotetaan. Se ei siis pomppaa takaisin seuraamaan vanhaa käppyrää, kuten Touch-moodissa.

Envelopes-ikkunassa valitaan myös millä säätimillä halutaan kirjoittaa tai lukea automaatiota: jos ruksataan esim. Volume, päästään automatisoimaan raidan voimakkuutta. Visible näyttää käppyrän omalla raidallaan, Arm asettaa äänitysvalmiuteen. Automaatiota kirjoitettaessa ei tarvitse klikata äänitys-nappia, kuuntelu riittää.

Raidalta voidaan automatisoida voimakkuus, stereopanorointi ja stereon leveys (ja koko raidan mykistys). Samat valinnat Pre-FX-versioina määräävät automaation toimimaan ennen kuin signaali päästetään efektiketjuun. Jos halutaan esim. hiljentää tai voimistaa ääntä ennen kuin se menee kompressorille, on Volume (Pre-FX) oikea säädin.

Volume-automaatio valmiina vastaanottamaan liu'un liikkeet.

Kuten sanottu, automaatiota voi muokata myös käppyröitä piirtelemällä. Käppyrän kulloisellakin paikalla on suora yhteys säätimen liikkeisiin; esim. äänen voimakkuus (volume) on sitä suurempi mitä ylempänä käppyrä piirtyy, ja stereopanoroinnissa käppyrä siirtyy ylöspäin kun panorointinappia vääntää vasemmalle (ja vastaavasti käppyrää piirtämällä voi vaikuttaa napin asentoon). Nappeja ja nuppeja, ja toisaalta käppyrän piirtelyä voi käyttää rinnakkain; kumpi nyt mihinkin tilanteeseen sattuu paremmin sopimaan.

Pitämällä Ctrl -nappia pohjassa automaatioraidalla hiiren kursori muuttuu kynäksi. Kun raidalle piirtelee, tulee siihen käppyrää yhdistäviä pisteitä, joita hiirellä siirtelemällä muokataan itse käppyrää. Ctrl-napin kanssa piirrellessä näitä yhdistäviä pisteitä tulee tarpeettoman paljon. Niiden määrää voi kuitenkin pienentää helposti: klikkaa hiiren kakkosnapilla automaatioraitaa ja valitse Reduce number of points. Sopiva pisteiden määrä valitaan liukusäätimellä. Jos haluaa käppyrälle vain muutaman pisteen, voi niitä lisätä myös Shift + klikkaamalla. Yksittäisen pisteen voi poistaa helpoiten Alt + klikkaamalla. Useampia pisteitä poistetaan maalaamalla ne hiiren kakkosnapilla ja painamalla Delete -nappia. Jos haluaa vaikkapa voimistaa laulajan tai soittajan yksittäistä fraasia tai pidempääkin pätkää, voi sen maalata Volume-automaatio-raidalla, klikata ylävalikon Actions-kohdasta Show action list (tai painaa näppiksen kysymysmerkkiä) – ja etsiä listalta Envelope: Insert 4 envelope points at time selection. Vielä kun klikkaa Run -nappia, tekee Reaper neljä pistettä valitun alueen käppyrälle, johon näin muodostuu valitun alueen mittainen viivan pätkä odottamaan hiirellä nostamista. Jos näitä neljän pisteen lisäyksiä tekee vähänkään enemmän, kannattaa määritellä toiminnolle joku pikanappi (esim. itselläni oli vapaana Ctrl + Alt + 4).

Käppyrästä saa pehmeämmin kaartuvan jos valitsee kaikki pisteet esim. maalaamalla ne hiiren kakkosnapilla, klikkaa (edelleen kakkosnapilla) ja valitsee putkahdusvalikosta Set shape for selected points – Bezier. Muitakin vaihtoehtoja on, ja niitäkin voi kokeilla. Jos pisteiden paikkoja haluaa hienosäätää, kannattaa pitää magneetti pois päältä.

Käppyrän piirtämistä. Reaper tarjoaa tähänkin hommaan monen monta työkalua.

Myös efektien parametreja voi automatisoida. Helpoimmin tämä tehdään niin, että avataan ensin haluttu, raidalla oleva efekti (Fx), sitten klikataan Trim-nappia ja kerrotaan millä tavalla (Touch, Latch vaiko Write) automaatio halutaan äänittää. Ja eikun soitto soimaan ja efektin vipua vääntelemään. Reaper tekee oma-aloitteisesti raidan automaatiolle ja piirtelee käppyrän ko. vipstaakille. Sitten kun on valmista, pitää muistaa vielä määrätä automaatio luku-asentoon (Trim/Read tai pelkkä Read).

Yleisön pyynnöstä

Bloggerin tilastoista näkee hauskasti millä hakusanoilla tätä blogia on päädytty katsomaan. Käsittelenpä tässä googlauksia, jotka kiinnostavat itseänikin. Tähän postaukseen tulee myös lyhyitä pirkkaniksejä, joissa ei välttämättä tarvita sukkahousuja.

 

1. MIDI-raitoja yhteen

Silloin tällöin tulee vastaan tilanne, jossa haluaa yhdistää kahdella tai useammalla raidalla olevat MIDI-tapahtumat yhdelle raidalle. Reaper ei tässä kohtaa toimi yhtä suoraviivaisesti kuin esim. Cubase, jossa riittää että raahaa raidat päällekkäin ja pursottaa niiden päälle vähän liimaa tuubista.

Reaperissa on muutama erityisen hankala tapa yhdistää MIDI-raitoja; näistä esim. nuottien kopiointi lähderaidan pianoroll-näkymässä niiden takaisinliittäminen kohderaidan pianorollissa on yksi. Toinen on tehdä raidoista täsmälleen saman pituiset, raahata ne päällekkäin, valita kaikki hiiren kakkosnapilla raahaamalla ja liimata yhteen (hiiren kakkosnapilla putkahdusvalikosta glue).

Kolmas tapa, ja samalla se jota ajattelin vastedes itse käyttää, on klikata kohderaidan ominaisuus-aluetta kakkosnapilla, valita putkahdusvalikosta Track - Enable track free item positioning, ja raahata hiirellä halutut MIDI-pätkät muilta raidoilta kohderaidalle. Vaikka snap-magneetti olisi pois päältä, saa hiirikäsi tutista kohtuullisesti ennen kuin Reaper päästää ajoituksen menemään pieleen. Kun raidat on siirretty, voi niin halutessaan MIDI-pätkät liimata yhteen. Kuuluvuuden kannalta sillä ei kylläkään ole suurempaa väliä; kaikki kohderaidalla olevat MIDI-tapahtumat kuuluvat joka tapauksessa.

Enable track free item positioning -asetus mahdollistaa usean MIDI-raidan siirtämisen yhdelle raidalle.

Kolme pätkää MIDIä raahattuna yhdelle raidalle...

..ja samaiset pätkät liimattuna (Glue items).

2. Raidan pidentäminen

MIDI-raidan pidentäminen on ollut yhtä tuskaa: kun raitaa koettaa pidentää ihan normaalisti raahaamalla sitä hiirellä pidemmäksi, arvelee Reaper että raidan pätkää halutaan varmaankin loopata. Sinänsä looppaaminen on ihan hauskaa ja sen avulla voi tehdä esim. helppoja rumpukomppeja. Useimmiten sitä kuitenkin haluaa vain ja ainoastaan pidentää raitaa.

Tyhjä MIDI-raita piirretään pitämällä Ctrl pohjassa ja raahaamalla hiirellä raidanpiirtoalueella. Jos pätkä halutaan loopata, otetaan sen hännästä kiinni ja raahataan hiirellä. Reaper piirtää raidan ylä- ja alareunoihin pienet lovet looppien risteyskohtiin, ts. aina kun uusi kierros alkaa, siinä kohtaa on lovi.

Kahdeksan tahtia rumpukomppia, joista yksi aitoa tavaraa ja seitsemän kopiota.

Sitten kun raitaa ei haluta loopata, klikataan sitä hiiren kakkosnapilla ja valitaan putkahdusvalikosta (Item) Settings – Loop item source, ja ruksataan se pois päältä. A vot, nyt hännän raahaaminen pidentää raidan eikä enää looppaa.

Tästä ruksi poijes niin säästyy taas yhdeltä harmitukselta.

Jos haluaa loopata joltain pidemmältä raidalta kopsattua audion pätkää, niin kopioidaan se ensin: klikataan kursori haluttuun alkukohtaan, leikataan saksilla raita poikki (pikanappi s), etsitään loppukohta ja tehdään samanmoinen leikkaus. Sitten vaan siirretään tai kopioidaan (raahaus tai Ctrl + raahaus) pätkä uudelle raidalle loopattavaksi. Klikataan vielä kopioitua pätkää kakkosnapilla ja etsitään samaisesta valikosta kohta Loop section of item source, joka ruksataan päälle. Ja sitten vaan hännästä kiinni ja looppaamaan.

3. MIDIstä audioksi

Silloin tällöin tulee vastaan tilanne, jossa olisi hyvä konvertoida MIDI-raita audioksi: jos miksaamista haluaa jatkaa toisella koneella jossa onkin ihan eri VSTi-soittimet kuin ensimmäisessä, tai jos haluaa "arkistoida" biisin niin että sitä tarvittaessa pystyy vielä miksaamaan mahdollisesti pitkänkin ajan kuluttua, mutta VSTi-soittimia tulee ja menee, niin kannattaa muuntaa MIDI-raidat audioiksi, ja tietenkin säilyttää myös alkuperäiset MIDIt.

Reaperissa voi muuntaa MIDI-raidan joko mono-, stereo- tai peräti moniraita-audioksi. Jos ei ole ihan varma mitä laatua MIDI-raidalla majaileva VSTi-soitin on, lienee stereo ihan hyvä valinta. Klikataan haluttua raitaa hiiren kakkosnapilla ja valitaan putkahdusvalikosta Render/freeze tracks – Render tracks to stereo stem tracks (and mute originals). Tai jos käytössä on Reaction-teema uusine valikoineen, niin silloin polku on Track – Render tracks to stem tracks (and mute originals). Helppoa!

Mix, insert ja send

Mikseri-ikkunasta on ollut juttua vähänlaisesti. Tässäpä hiukan lisää.

Mikseriin pääsee pikanäppäimellä Ctrl + m. Siinä missä TCP-näkymässä raidat ovat päällekkäin, ovat samaiset raidat mikserissä vierekkäin. Raitojen editointi tehdään luonnollisesti raitanäkymässä, kun taas miksaus on fiksuinta tehdä mikserissä. Myös efektit on kätevintä lisäillä mikserinäkymässä, ainakin jos niitä haluaa vähänkin enemmän.


Efektejä voidaan lisätä kahdella eri tavalla: 1) insert -laatikoihin, jotka ovat mikserissä ylimpinä, tai 2) send -laatikoihin, jotka ovat inserttien alapuolella. Näiden ero on käytännössä välillä hiukan häilyväinen, ja joissakin tapauksissa molempia voi käyttää ihan yhtä hyvin. Joissakin ei.

Ylinnä Insert-laatikot, ja sendit niiden alapuolella. Kun sendejä käyttää,
niihin putkahtaa myös pikkuruinen "potikka", jolla voi säätää lähetettävän
signaalin voimakkuutta.

Miksaus-näkymässä raidat ovat korkeita ja kapeita, ja sisältävät samat napikat kuin TCP-näkymässäkin. Ylläolevassa kuvassa oikeanpuoleisin raita on varattu pelkästään kaiun tuottamiseen. Sen S (soolo) -nappi on vihreä siksi, että se on asetettu immuuniksi muiden raitojen soolottamiselle (solo defeat), ts. kaikuraita on aina päällä, vaikka miten soolottaisi muita raitoja. Solo defeat laitetaan päälle/pois päältä joko hiiren kakkosnapilla tai pikanapilla Ctrl + Shift + klik.

Insert

Signaali kulkee kokonaisuudessaan insert-laatikoihin lisätyn efektiketjun läpi, jolloin sinne parhaiten sopivat efektit joissa halutaan muokata signaalia eri tavoilla, kuten ekvalisoida (korostaa tai vaimentaa eri taajuuksia) tai kompressoida (supistaa dynamiikkaa eli voimakkuudenvaihteluita) yms. Jos vaikkapa halutaan leikata matalimmat ilmastointilaitteen pörinät pois muuten kelpo äänityksestä, niin EQ:n lisääminen insert-laatikkoon on paras ratkaisu.

Signaalin matka Insert-laatikon läpi.

Tässäpä lista oikopoluista joita voi käyttää insert-efekteille kun niitä käpistelee miksaus-ikkunassa. (nämä on vapaasti käännetty Reaperin ohjekirjasta).

• Plugareiden järjestyksen vaihtaminen (audio kulkee ylhäältä alas): siirrä plugareita hiirellä ylös- tai alaspäin siihen kohtaan johon ne haluat. Plugareiden järjestykseen on olemassa joitain vakiintuneita ja hyväksihavaittuja käytäntöjä; esim. kaiku kannattanee laittaa alimmaksi, ja EQ tai kompressori – vähän tapauksesta riippuen – ylimmäksi.
• Plugarin kopiointi raidalta toiselle: Kun plugari on yhdellä raidalla valmiina, voit ottaa siitä yksinkertaisesti hiirellä kiinni ja raahata haluamallesi raidalle. Näin kopioituu paitsi itse plugari, myös sen asetukset.
• Putkahdusvalikon näyttäminen: klikkaa plugarin nimeä hiiren kakkosnapilla.
• Efektin lisääminen: klikkaa vapaata luukkua Insert FX-alueella.
• Efektiketjun ja ko. efektin asetusten näyttäminen: Ctrl + klikkaa plugarin nimeä.
• Plugarin siirtäminen raidalta toiselle: Alt + raahaa plugari halutulle raidalle.
• Plugarin asetukset: klikkaa plugarin nimeä.
• Plugarin poistaminen raidalta: Alt + klikkaa plugarin nimeä.
• Kaikkien plugarien poistaminen raidalta: Alt + klikkaa raidan FX-nappia.
• Plugarin kytkeminen on/off -tilaan: Ctrl + shift + klikkaa plugarin nimä.
• Plugarin ohittaminen: Shift + klikkaa plugarin nimeä.

Kaksi viimeistä ajavat käytännössä saman asian. Kun plugari on off-tilassa, sen asetuksiin ei pääse käsiksi. Kun plugari ohitetaan, sen asetuksia voi kyllä muokata mutta itse plugari on pois päältä, ts. äänisignaaliin se ei vaikuta.

Send

Send toimii parhaiten silloin kun signaaliin halutaan lisätä jotain. Tällöin alkuperäinen signaali kulkee tuttua reittiään – mahdollisesti insert-plugareiden läpi – ja kuuluu kuten ennenkin. Sendin avulla signaalia haaroitetaan myös esim. kaikulaitteelle, jonka tehtävänä on vain ja ainoastaan tuottaa kaikua, jota sitten lisätään sopivassa määrin alkuperäiseen "kuivaan" (dry) signaaliin. Send-plugarilta ei enää haluta takaisin yhtään alkuperäistä signaalia, vaan 100% "märkää" (wet) muokattua soundia. Efektin lopulliseen määrään kuunneltavalla raidalla vaikutetaan siinä vaiheessa kun kerrotaan kuinka paljon signaalia efektilaitteelle lähetetään. Näin saadaan maittava sekoitus alkuperäistä ääntä, johon on lisätty enemmän tai vähemmän efektiä.

Send haaroittaa osan signaalista efektilaitteelle tai -raidalle.

Send ei lähetä signaalia suoraan plugarille, vaan sitä varten pitää tehdä oma raitansa. Tämän efektiraidan insert -laatikkoon sitten lisätään haluttu plugari ja asetetaan sen wet-lähtö vaikkapa 0 desibeliin ja dry-lähtö miinus äärettömään. Sendin hienous on siinä, että monelta raidalta voidaan lähettää signaalia esim. yhdelle ja samalle kaiulle, mikä vähentää huomattavasti tietokoneen prosessorikuormaa; eipä röpötä ääni vähän vanhemmallakaan masiinalla.

Send on helpointa tehdä niin että ottaa hiirellä kiinni send-laatikosta ja raahaa halutulle raidalle. Kun hiirestä päästää irti, putkahtaa lähettävän raidan send-laatikkoon vastaanottavan raidan numero ja nimi. Oletuksena sendiin lähetettävän äänen taso on 0 dB, mikä on esim. kaiulle aivan liikaa. Kannattaakin säätää hiirellä sendin viereen ilmestyvästä pikku potikasta voimakkuutta reippaasti alaspäin ennen kuin edes alkaa kuunnella josko kaiun määrä olisi sopiva. Vaihtoehtoisesti voi määrätä sendin lähettämän signaalitason jo oletuksena hiljaiseksi: Options - Preferences - Project - Track/Send Defaults - Send default gain: -150 dB. Jostain syystä Reaper ei anna määritellä tähän laatikkoon miinus ääretöntä (-inf), vaan pienin sallittu arvo näyttäisi olevan miinus 150 dB – joka kylläkin käytännössä on kokolailla sama kuin miinus ääretön.

Kaiun ei tarvitse oletuksena poukkoilla kuin goottilaisessa kirkossa, vaan sen määrää voi lisätä vähitellen.

Tässäpä puolestaan lista oikopoluista joita voi käyttää send-efekteille kun niitä käpistelee miksaus-ikkunassa. Nämäkin on vapaasti käännetty Reaperin ohjekirjasta.

• Sendin lisääminen raidalta toiselle: Raahaa hiirellä raidan send-alueelta tai IO-napista toiselle raidalle. Ctrl + raahaus lisää sendin ja avaa lisäksi asetus-ikkunan. Altin kanssa raahatessa Reaper tekee sendin, mutta ottaa ruksin pois kohdasta, joka lähettää raidan myös kuunteluun. Tällä tavalla voi tehdä perinteisiä "submixejä": Jos lähetät esim. kaikki rumpuraidat yhdelle "koontiraidalle", voit laittaa vasta tämän raidan kuunteluun. (toisaalta, Reaperin kansioraidat toimivat tässä asiassa intuitiivisemmin).
• Useiden sendien lisääminen: Valitse kaikki raidat joille haluat lisätä sendin, ja Shift + raahaa miltä tahansa valitulta raidalta vastaanottavalle raidalle. Tämä on näppärä tapa lisätä esim. kaiku monelle raidalle samalla kertaa. Tosin eri raitojen send-potikoita ei ilmeisesti pysty linkittämään toisiinsa, ja vaatii pientä kikkailua (lisää vielä yksi raita johon lähetät kaikki sendit, ja tee tälle ylimääräiselle raidalle sendi kaikuraidalle) jotta kaikkien raitojen kaikujen määrää pysty käpistelemään yhtä aikaa.
• Useiden "vastaanottojen" lisääminen: Jos yhdeltä raidalta halutaan haaroittaa signaalia monelle raidalle, tehdään seuraavasti: valitse ne raidat joihin haluat signaalin lähettää, ja shift + raahaa tältä valitsemattomalta raidalta sendi jollekin valituista raidoista.
• Sendin kopiointi raidalta toiselle: raahaa sendi hiirellä halutulle raidalle.
• Poista sendi: Alt + klikkaa.
• Putkahdusvalikko: klikkaa sendiä hiiren kakkosnapilla.
• Näytä raidan reititys-ikkuna: Ctrl + klikkaa sendiä tai klikkaa send-alueen tyhjää kohtaa tai klikkaa IO-nappia.
• Näytä send-ikkuna: Klikkaa sendiä. Voit säätää voimakkuutta ja/tai stereopanorointia, määritellä lähtö- ja tulokanavia, mykistää sendin jne.
• Säädä sendin voimakkuutta: klikkaa ja raahaa sendin "potikkaa" ylös alas (tai oikealle ja vasemmalle, molemmat tavat toimivat).
• Mykistä sendi: Shift + klikkaa sendiä.

Jos raitoja ei ole kovin montaa, eikä näin ollen tarvetta suurelle määrälle esim. kaiku- tai viive (delay) -efektejä, niin ne voi halutessaan laittaa myös insert-laatikoihin sendien sijasta. Tällöin pitää vaan jättää plugarin Dry-liukusäädin suunnilleen nollan kieppeille niin että myös alkuperäistä signaalia pääsee plugarin läpi, ja sitten säätää haluttu efektin määrä Wet -säätimellä.

FX-ketjun tallentaminen

Sitten kun on päiväkausien etsimisen, säätämisen ja kuuntelemisen jälkeen löytänyt omalle äänelleen täydellisen FX-ketjun ja haluaa seuraavaan biisiin samanlaisen, kannattaa FX-ketju tallentaa kokonaisuudessaan.

EQ, kompura ja kaiku, lauluraidan parhaat ystävät valmiina tallennukseen.

 

Lauluefektien tallennus. FX - Save FX Chain...

Kun efektiketju on kerran tallennettu, saa sen missä tahansa tulevassakin projektissa putkautettua haluamalleen raidalle klikkaamalla hiiren kakkosnapilla FX-nappia - Add FX Chain.

Enemmän inserttejä, vähemmän sendejä!

Insert- ja send-laatikoiden välissä on vaakasuora viiva, jota ylös alas raahaamalla saa näkyviin enemmän yksiä ja vähemmän toisia. Alt + raahaus tekee saman valituille raidoille, Ctrl + raahaus kaikille. Samoin sendien alapuolelta raahaamalla saa raidan miksaus-aluetta isommaksi tai pienemmäksi.

Inserttejä ja sendejä –
yksiä enemmän, toisia vähemmän.

Piilotettu raahauskohta.
Välillä pärjää pienemmälläkin
VU-mittarilla.

Linkkivinkki

Kuten todettu, Reaperin mukana ei tule kovin kummoisia VST-soittimia. Niinpä hyviä ja ilmaisia syntetisoijia ei ole koskaan liikaa. Tässäpä linkki yhteen. Valitettavasti vain Winkulle.

• E-MU Proteus VX

Netissä on nykyään helppoja ja hauskoja sovelluksia, jotka eivät vaadi muuta kuin uudehkon selaimen.

• Jamie Thompson HTML5 Drum Machine

Kolmasosanuotti

Tässä postauksessa tahteja jaellaan mitä kummallisimpiin osiin.

Kuten kaikki musikantit tietävät, käsitettä "kolmasosanuotti" ei varsinaisesti ole olemassa. Tahti voidaan kuitenkin jakaa niin moneen osaan kuin huvittaa, ja jos neljäsosanuotteja mahtuu 4/4-tahtilajissa yhteen tahtiin neljä kappaletta, niin kolmasosia mahtuu samaan tilaan kolme. Oikea termi tämänlaiselle rytmille lienee puolinuottitrioli.

Tämänlaisia matemaattis-murtoluku-luonteisia tehtäviä tulee vastaan kun soittaa nuotteja Reaperin Step Input -tilassa. "Askelsyöttö" on varsin kätevä MIDI-nuottien syöttötila, joka on tarkoitettu meille sunnuntaipianisteille. Se toimii niin, että ensin kerrotaan kuinka pitkä nuotti halutaan, ja sitten soitetaan se kiipparilla. Jostain syystä Reaperin oma virtuaalikiippari ei toimi askelsyötössä, vaan tämä vaatii ihan oikean MIDI-kiipparin.

Askelsyöttöön pääsee seuraavasti:

• Tee uusi raita.
• Aseta raidan inputiksi All MIDI inputs all channels (tai se MIDI-kiippari jota käytät)
• Määrittele raidalle joku MIDI-soitin, niin voit myös kuunnella mitä teet.
• Ctrl + raahaa raidalle riittävän pitkä tyhjä äänitysalue.
• Tuplaklikkaa piirrettyä aluetta, jolloin näytössä pitäisi olla pianoroll. Ellei ole, klikkaa View - Mode: piano roll.
• Klikkaa hiirellä siihen kohtaan josta haluat aloittaa soittamisen. Jos äänityspää ei napsahda tarkasti haluamaasi kohtaan, käytä magneettia (snap on).
• Valitse ikkunan alaosasta Grid: -arvo riippuen siitä kuinka pitkän nuotin haluat.
• Tarkista että valikosta "Options - Use all MIDI inputs for step recording" on valittuna.
• Jos ohjelma ei tunnu reagoivan kiippariin mitenkään, voit koettaa resetoida sen: Options -  Preferences - MIDI Devices - Reset all MIDI devices.

Tässä ollaan ctrl + raahaamassa tyhjää raitaa äänitys-alueelle (oikealla).

Piano roll-näkymässä voi myös askelsyöttää nuotteja; valitse ensin aika-arvo,
ja eikun soittelemaan.

Grid-arvon klikkaileminen hiirellä alasvetovalikosta joka kerta kun nuotin pituus muuttuu on sekä hidasta että tylsää. Vaan eipä hätää; vanha ystävämme Actions -ikkuna rientää apuun. Siispä. Actions - Show action list... ja suodattimeen voi kirjoittaa vaikka grid multiply.

Määrätäänpä pikanapit ruudukon suurentamiselle ja
pienentämiselle.

Tavallaan olisi loogista määrätä samat pikanäppäimet säätämään nuotin aika-arvoa sekä nuotinnusohjelmassa että sekvensserissä. Tässä on kuitenkin kaksi hankaluutta: ensinnä, sekkarissa useimmat numeronäppäimistön numerot on jo varattu muille toiminnoille eikä niitä viitsisi ottaa muuhun käyttöön, ja toiseksi pisteelliset nuotit vaatisivat omat pikanappinsa. Oma ratkaisuni oli ottaa käyttöön numeronäppiksen plus- ja miinus-näppäimet Altin ja/tai Ctrl:n kanssa painettuna; niitä ei ollut varattu vielä muuhun. Listastani tuli tämän näköinen:

Tuplaamisen ja puolittamisen lisäksi tarjolla on
kolmen kertotaulua ja kolmella jakamista.

Nyt askelsyöttö toimii niin, että ruudukon ja samalla syötettävän nuotin aika-arvo tuplaantuu Alt + numeronäppäimistön plus-näppäimellä, ja vastaavasti puolittuu Alt + miinuksella. Tähän asti loogista. Kun mukaan otetaan kolmen kertotaulu, menee vähän mutkikkaammaksi.

Jos kokonuottia pienennetään kolmannekseen sen alkuperäisestä arvosta (Ctrl + Alt + miinus), saadaan ruudukosta 1/3-nuotteja, siis niitä jotka paremmin tunnetaan puolinuottitrioleina. Samoin puolinuoteista tulee neljäsosatrioleita ja neljäsosista kahdeksasosatrioleita. (tästä voisi ehkä jo päätellä mitä kahdeksasosista tulee).

Toiseen suuntaan mennessä saadaankin pisteellisiä nuotteja: kun nuotin aika-arvo triplataan, ts. kerrotaan sen alkuperäisen nuotin aika-arvo kolmella, saadaan aina pykälää isompi nuotti pisteellisenä: 1/16:sta tulee pisteellinen kahdeksasosa, kahdeksasosasta pisteellinen neljäsosa jne.

Jos näiden pisteellisten nuottien ja trioleiden kanssa joutuu ylittämään tahtiviivoja, voi olla aiheellista ottaa magneetti pois päältä; Reaper kun haluaa laittaa ruudukkoviivan joka tahdin alkuun, ja magneetti puolestaan haluaa väkisin napsautella nuotit paikoilleen ruudukon tarkkuudella sellaisiinkin kohtiin joissa se ei ole suotavaa.

Pikanäppäinten lisäksi erikoisemmat – ja miksei tavallisemmatkin – aika-arvot voi kirjoittaa itsekin Grid: -laatikkoon. Vanha kunnon jaloviinaputeli (septoli) merkitään vaikkapa numeroin 1/7, tai 1/14 jos niitä halutaan tahtiin kaksin kappalein. Samoin sekatavara (kvintoli) -rytmin saa kun kirjoittaa Grid-arvoksi 1/5. Reaperilla voi halutessaan harrastaa mutkikkaampaakin polyrytmiikkaa; se osaa jakaa tahdin sellaisiinkin osasiin joita ei tiennyt edes olevan olemassa.

Suoran, trioli-, pisteellisen ja swing-rytmin voi asettaa myös Gridin vieressä olevasta laatikosta. Tälle ei valitettavasti ole olemassa Actions -listassa mitään vastinetta, joten hiirellä klikkailuksi menee.

Haluatko että biisisi svengaa? Valitse swing!

Nuottien ei tarvitse välttämättä olla tiiviisti kiinni toisissaan. Niiden aika-arvo on oletuksena sama kuin gridin, mutta jos haluat vaikkapa staccatompaa fiilistä, voit asettaa sen nuotti-laatikosta.

 

 

Legatoa vaiko staccatoa

Scale-ruksista pääsee vaihtamaan asteikkoa, mikä tarkoittaa sitä, että MIDI-syöttö ei hyväksy mitään muita arvoja kuin ko. asteikkoon (tai sointuun) kuuluvat. Jos ei vahingossakaan halua sävellykseensä muuta kuin pentatoniikkaa, kannattaa valita asteikoksi Pentatonic – tai vaihtoehtoisesti opetella se.

Teoreetikon pikku apulainen. Jos blues-asteikko on unholassa, ei hätää: Reaper muistaa.