Metronomisoundi

Reaperin oletus-metronomisoundi on hiukkasen tylsä. Tässäpä lyhyt ohje sen vaihtamiseksi.

Reaperin metronomi-soundin voi vaihtaa helposti, kunhan on ensin äänittänyt tai imuroinut jostain uuden. Parempia metronomisoundeja saa esim. täältä tai täältä. Ne voi purkaa johonkin suhteellisen pysyväiseen hakemistoon, vaikkapa VST-soitinten joukkoon tms. Kun klikkaa hiiren kakkosnapilla metronomi-kuvaketta, voi määritellä soundit mieluisikseen; ensimmäisen joka naksuu ykkös-iskulla ja toisen joka naksuu kaikilla muilla tahtiosilla.

High Seiko Low Seiko, eli metronomi joka myös kuulostaa metronomilta.
Ylempi voimakkuussäädin säätää kokonaisvoimakkuutta, alempi
iskuttomien tahtiosien voimakkuutta suhteessa edelliseen.

Kun on tarkistanut naksun toimivuuden, voi vielä tallentaa vaihdetut asetukset niin että ne toimivat jatkossa oletuksena: File - Project settings, tai oikotienä Alt + Enter - Save as default project settings.

Hip hei, klik klok.

Kaikuuko täällä?

Konvoluutiokaikua ei löydy ihan joka sekkarista. Reaperissa se on vakiona.

Konvoluutiokaiku perustuu aidosta oikeasta ympäristöstä tehdylle mallinnukselle. Itse ympäristö voi olla kaikkea mahdollista, kirkosta sinkkiämpäriin tai vaikka vessanpyttyyn. Onpa joku irvileuka tallentanut oman suunsa akustisen ympäristön, ja tehnyt siitä tarvittavan Impulse Response -tiedoston. Em. linkin takana on kylläkin jotain vanhalla Mac-koneella tehtyjä .sit -tiedostoja joita ei saa auki ihan helposti, tai ei ainakaan PC-koneella.

"   Ennen 1990-luvun loppupuolta oli vaikeaa luoda realistisia oikean maailman akustisia ominaisuuksia äänitettyyn materiaaliin käyttämällä efektilaitteita ja elektronista äänen muokkausta, mutta tämä muuttui konvoluutiokaikujen myötä. Konvoluutiokaiku simuloi tarkasti oikean maailman akustiikkoja käyttämällä algoritmeja, jotka on luotu toistamalla laskennallisesti helppo ääni-impulssi kuten starttipistoolin laukaus tai siniaaltopyyhkäisy (eng. sine-sweep) halutussa lokaatiossa ja tallentamalla sen impulssivaste eli äänittämällä impulssi, kuten ilmauksessakin. Tästä impulssivasteesta voidaan algoritmin avulla laskea kyseisen tilan akustiset ominaisuudet, ja siten samat ominaisuudet voidaan liittää mihin tahansa äänimateriaaliin...
Konvoluutioteknologian akustiset ominaisuudet ovat huomattavasti luonnollisempia kuin perinteiset digitaaliset kaiut.  "

– Lähde: Ilmari Jyskä: Ilmaaminen elokuvatuotannoissa, opinnäytetyö, TAMK 2012. (http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53569/Jyska_Ilmari.pdf)

Tila mallinnetaan asettamalla mittamikrofoni(t) kuulijan paikalle ja kaiutin – tai kaiuttimia – kuvitteellisen soittajan paikalle. Kaiuttimista ajetaan esim. soveltuvalla tietokoneohjelmalla tehty sweep, joka sisältää kaikki taajuudet. Vanhaan hyvään aikaan heiluttiin starttipyssy kourassa, nykyään käytetään useimmiten sweeppiä. Mittamikrofoni mittaa ympäristön heijastukset ja lopputulos on parhaimmillaan ällistyttävän hyvä: jos lisää kuivaan urkusoundiin kirkossa äänitetyn ja hyvin tehdyn kaiun, ei soundi juurikaan poikkea aidon ympäristön vastaavasta.

Vaikka Reaper asentaa konvoluutiokaiku-plugarinsa pyytämättä ja yllättäen, sen mukana ei tule varsinaisia IR-tiedostoja. Niitä kylläkin löytyy netistä runsaasti esim. googlaamalla hakusanoilla impulse responses. Myös Reaperin sivustolla on kaikutiedostoja. Jos aiheesta innostuu enemmän, voi vaikka koettaa tehdä itse omat IR-fileensä. Reaperin kaiku-plugariin kuuluu tätä tarkoitusta varten sweep-tiedoston valmistuspalikka, samoin kuin sweepin avulla äänitetyn tiedoston kääntäminen valmiiksi IR-tiedostoksi.

Ihan oma lukunsa ovat kohtalaisen hintavat kaikulaitteet, joista harrastelijat ovat mallintaneet ilmaisia (suosittelen!) IR-tiedostoja. Eivät ne alkuperäistä laitetta vastaa, mutta jos ei juuri nyt satu olemaan ylimääräistä taskurahaa, ovat ilmaistiedostot vähintäänkin hintansa arvoisia.

Kun meillä nyt on imuroituna muutama IR-tiedosto, ne pitäisi vielä purkaa johonkin hakemistoon. Tähän ei taida olla mitään erityistä sääntöä tai määräystä, itse purin tiedostot tekemääni IR files -hakemistoon. Kaikua voi kokeilla vaikkapa niin että tekee yhden instrumenttiraidan (Track - Insert virtual instrument on new track...) ja laittaa soittimeksi esim. edellisissä postauksissa käsitellyn Sforzandon. File - import - joku soundi, jonka toimivuuden voi vielä varmistaa ennen kaiun lisäämistä. Kaiku toimii luonnollisesti sekä audio- että instrumenttiraitojen kanssa.

Add-nappia klikkaamalla lisätään Cockos-ryhmästä ReaVerb -kaiku, niin että se tulee soittimen jälkeen: audiosignaali matkustaa plugareissakin aina ylhäältä alaspäin.

Cockos on erikoistunut askeettisiin käyttöliittymiin. Oikeassa yläreunassa on ruksi, josta kaiun saa tilapäisesti pois päältä.

Kaiussakin on Add-nappi, jota klikkaamalla kerrotaan mitä haetaan ja mistä. Siispä Add - File - ja etsitään joku vastikään tallennetuista IR-tiedostoista. Wet ja Dry-säätimillä säädetään kaikusignaalin ja alkuperäisen "kuivan" äänen balanssi. Reaper-kaiku on – harmillista kyllä – aika tehosyöppö: sitä ei voi käyttää live-soitossa lainkaan, koska sen aiheuttama viive eli latenssi on niin pitkä. Sen sijaan miksaamisessa isommilla tai pienemmillä viiveillä ei ole käytännön merkitystä, kunhan ne ovat joka raidalla saman pituiset. Tästä puolestaan huolehtii viivekompensaatio, joka Reaperissa toimii automaattisesti.

Jos joku haluaa käpistellä konvoluutiokaikua enemmänkin – ja kukapa ei haluaisi! – voi Add-napista lisätä myös Trim/Gain/Stretch -nimisen palikan, joka on ikään kuin plugari plugarin sisällä.

Trim/Gain/Stretch. Jipii, lisää säätimiä!

Siitä voi säätää mm. kaiun aloituskohtaa suhteessa IR-tiedostoon, mistä on hyötyä esim. ensiheijastusten pienentämiseksi. Max len puolestaan lyhentää kaikutiedoston pituutta sen loppupäästä, ja Stretch venyttää tai lyhentää koko tiedostoa vaikuttaen kaiun pituuteen. Pre-silence saa kaiun alkamaan vasta vähän myöhemmin. Width levittää/supistaa kaiun stereofonisuutta ja panorointi siirtää kaikua stereokentässä. Kannattaa kokeilla!

Kaiusta voi myös ottaa pois korkeita tai matalia taajuuksia. Add Filter (LP/HP):

Lisää möreetä! Eikun kirkkautta!

Lowpass päästää läpi matalat taajuudet ja vaimentaa korkeat, Highpass tekee päinvastoin. Joskus saattaa olla tarvetta ohentaa matalien taajuuksien kaikua pikkiriikkisen, jotta soitto soi kirkkaammin.

Seuraava vaihe on tietenkin ikioman IR-fileen tekeminen. Homma ei ole kovinkaan mutkikas; tarvitaan vain 1-2 pallokuvioista mikkiä (mono/stereo), läppäri, äänikortti, kaiutin tai muutama – ja sopiva tila. Tästä aiheesta on hyvä, joskin englanninkielinen ohje Sound On Sound-lehden sivuilla. Mennee kokeiluun itsellänikin kunhan tästä kerkiän.

Ilo irti nupeista

Jos kiipparissasi sattuu olemaan ylimääräisiä nuppeja ja nappeja, voit hyödyntää niitä Reaperissa

Taisinkin jo edellisessä postauksessa mainita, että olen tyytyväinen Oxygen 25 -merkkisen pikkukiipparin omistaja. Samankaltaisia laadukkaita musiikkileluja on monellakin valmistajalla, ja aika monessa on hyödyntämättömiä nappeja ja nuppeja.

Oxygen 25. Kahdella oktaavilla ja rimpulakoskettimilla ei ehkä tehdä pianotutkintoa,
mutta nuottien syöttämiseen tämä lelu on yliveto.

Nuppeja jotka vain odottavat että joku kiertäisi niitä.

Kun niitä painelee/kiertää/liu'uttaa, lähtee tietokoneelle ns. MIDI Continuous Controller (CC) -viestejä. Kierrettävistä ja liu'utettavista napeista lähtee useimmiten arvoja väliltä 0..127, ja painettavista joku yksittäinen numero. Erityisen hauskaksi asian tekee se, että esim. tässä omassa kiipparissani on 8 kierrettävää nuppia jotka kaikki voivat lähettää dataa MIDI-kanavilla 1-16. Siitä tulee yhteensä 16 x 8.. öö.. 128 kontrolleria, jotka kaikki voidaan valjastaa eri tarkoituksiin. Toisaalta, ihan heti ei tule mieleen mitään projektia jossa tarvitsisin 128 liukusäädintä. Oma presettini onkin aika vaatimaton: ykköskanavalla säätyy 8 ensimmäisen raidan äänenvoimakkuus, ja samat nupikat kakkoskanavalla säätelevät niin ikään raitojen 1..8 stereopanorointia.

Nuppien lisäksi kiipparissani on perinteiset transport-napikat eli play, rec, kelaus sinne ja tänne ja looppinappi, samoin valitun raidan vaihtaminen (seuraava tai edellinen), ja master-raidan voimakkuudensäätö. Siis tarpeellisimmat.

Ensimmäinen säätö joka Reaperissa pitää tehdä, on kertoa ohjelmalle että MIDI-kiipparilta kuunnellaan paitsi nuottidataa, myös kontrolliviestejä. Asetus on meille jo tutussa ikkunassa: Options - Preferences - Audio - MIDI Devices. Kun klikkaa hiiren kakkosnapilla kiipparin nimeä, pääsee ruksaamaan molemmat inputit päälle: Enable input ja Enable input for control messages.

"Kuuntele kaikkea"

Reaperissa on aivan mainio Actions -ikkuna, josta pystyy määrittelemään näppäin- tai kiippari-oikotiet lähes kaikelle mahdolliselle. Actions - Show action list... näyttää kaikki komennot joita ikinä voi toivoa. Kaiken kukkuraksi näitä pystyy tarpeen vaatiessa ketjuttamaan.

Actions -ikkuna, jonka vasempaan yläreunaan voi kirjoittaa mitä on etsimässä. Add...

Reaper komennetaan vastaanottamaan kiipparilta tulevaa MIDI-dataa niin, että etsitään ensin oikea komento (esim. Play). Kun se on löytynyt, valitaan se ja lisätään (Add...) kiipparista oikea nappitieto.

...ja esiin pomppaa Edit Shortcut -ikkuna odottamaan
MIDI-kiipparin napin painallusta.

Edit Shortcut -ikkunassa Reaper kuuntelee aktiivisesti josko jostain saapuisi MIDI-tietoa. Nyt vain painetaan kiipparista nappia jonka halutaan käynnistävän em. Play-toiminto. Kaikkien painonappien kanssa kannattaa MIDI CC: -kohtaan valita Relative 1 -asetus; muussa tapauksessa Reaper tulkitsee napin painalluksen ja sen irti päästämisen kahdeksi eri näpsäytykseksi, mikä esim. play-napin tapauksessa tarkoittaa sitä että soitto loppuu heti kun napin päästää ylös.

Tämänlaisille Actions -ikkunan komennoille määrittelin omat nappini:

Transport: Play
Transport: Stop
Transport: Record
Transport: Toggle repeat

Track: Go to next track
Track: Go to previous track

Markers: Go to next marker/project end
Markers: Go to previous marker/project start

Pikakelaus-napit määräsin hyppäämään edelliseen/seuraavaan markkeriin tai projektin alkuun/loppuun ellei markkereita ole. Omassa käytössäni tämä toiminee paremmin kuin "pomppaa nyt vaikka pikkasen matkaa eteen- tai taaksepäin".

Kiertonuppeihin määritellään toiminnot täsmälleen samalla tavalla, mutta sillä erotuksella että MIDI CC: -arvoksi kannattaa valita Absolute. Samaten on hyvä ruksata Soft takeover -kohta: sen avulla Reaper alkaa reagoida nupin kääntämiseen vasta silloin kuin nuppi saapuu siihen kohtaan johon nykyinen arvo on Reaperissa asetettu. Muussa tapauksessa, jos kiipparin nuppi sattuu olemaan kaakossa ja mikserin liuku Reaperissa kovin hiljaisella, pomppaa äänenvoimakkuus yhtäkkiä toiseen ääripäähän kun nuppiin vähänkään koskee. Eli Soft takeover on tavallaan myös turvallisuuskysymys. Korvat kiittää.

Kiertonuppien määrittelyä Reaperissa. Kun nuppia
kääntää, ohjelma saa itselleen tiedon paitsi oikeasta
nupista, myös lähettävästä MIDI-kanavasta.

Äänenvoimakkuuden säätämiseen kiertonuppien avulla voi Actions -ikkunasta etsiskellä vaikka tämänlaisia rivejä:

Track: Set volume for track 01 (MIDI CC/OSC only)
Track: Set volume for track 02 (MIDI CC/OSC only)
jne.

Jos nyt jollakulla sattuisi olemaan täsmälleen sama MIDI-kiippari kuin minulla, niin kerronpa tässä vielä ohjeet MIDI-kanavan vaihtamiseksi: painetaan kiipparin select-napista, joka on kolmiasentoinen: yhdellä painalluksella määrätään Program change (soundin vaihto, jolloin näytössä näkyy esim. P01), toisella painalluksella vaihtuu MIDI-kanava (jolloin näytössä lukee c. ja kanavan numero), ja kolmannella painalluksella näkyy kiipparin presettinumero, joita mahtuu härveliin yhteensä 10. Tässä vaiheessa meitä kiinnostaa lähinnä tuo MIDI-kanavan vaihto. Kun näytössä lukee esim. c.01, painamalla + tai – -näppäimiä vaihdetaan kanavaa. Jos käyttää kiipparin selectiä ainoastaan MIDI-kanavan vaihtamiseen, ei sitä tarvitse painaa enää uudelleen: kun on kerran löytänyt kanavanvalitsimen, riittää kun jatkossa painelee + ja – -nappeja. Kätevää! Kun kanavan on vaihtanut esim. 02:ksi, voi Reaperissa määritellä kiertonupeille uudet tehtävät. Kuten sanottu, itse komensin 2. kanavan säätämään stereopanorointeja.

Track: Set pan for track 01 (MIDI CC/OSC only)
Track: Set pan for track 02 (MIDI CC/OSC only)
jne.

Kiipparini ainoan liukusäätimen komensin master-raidan voimakkuudelle:

Track: Set volume for master track (MIDI CC/OSC only)

Kun on nähnyt näinkin paljon vaivaa, kannattaa vielä tallentaa oma presetti: Import/export... ja Export all.

Äänitysvalmius on/off olisi sekin mukava olla kiipparilla tökkäiltävissä, vaan nyt on jo kaikki painonapit käytössä. Onneksi myös kiipparin koskettimet voi valjastaa muuhunkin kuin nuottidatan syöttämiseen: Jos ei koskaan käytä esim. MIDI-kanavaa 16, voi sille määritellä oman äänitysvalmius-tehtävän: asettaa vaikkapa pienen oktaavialan valkoiset koskettimet c:stä alkaen kanavalla 16 naksuttelemaan äänitysvalmiudet 8 ensimmäiselle raidalle..

Track: Toggle record arm for track 01
Track: Toggle record arm for track 02
jne.

..jolloin äänitysvalmiudet saa päälle soittamalla ne kanavalla 16 – eikä tähän ei tarvita kuin yksi miinus-napin painallus, joka siis vaihtaa kanavan ykkösestä kuudeksitoista.

Laitanpa tähän vielä oman presettini tiedostona (kylläkin ilman kanavan 16 äänitysvalmius-koskettimia), jos siitä vaikka olisi joskus hyötyä jollekin Oxygenin omistajalle. Reaper ei ikävä kyllä osaa avata tätä suoraan tuplaklikkaamalla, vaan se importoidaan Actions-ikkunan kautta. Tiedosto kannattanee laittaa ensin muiden samanlaisten kaveriksi samaan hakemistoon. Hakemiston sijainti puolestaan selvinnee sillä että avaa Actions -ikkunan ja klikkaa Import/export -nappia. (Winkussa tiedoston kopioinnin oikeaan paikkaan voi tehdä vaikka siinä samassa ikkunassa).

Edit: Aamusella nuppien tiatzikalle lähettämä tieto olikin ihan erilaista kuin eilen illalla. Hiukan jo pelästyin että Oxygen arpoo joka aamu uudet numerot joilla nuppinsa identifioi. Vaan ei sentään: Program select näemmä vaikuttaa nuppeihin niin että niiden tunnukset vaihtuvat, ja se kontrolleri jolla vielä äsken ohjattiin ensimmäistä raitaa P01:llä, vaikuttaakin nyt vitosraitaan P02:lla. Nuppien lähettämien tunnistenumeroiden vaihtumisen logiikka on vähän sumeaa, mutta jos ei halua noista päänsärkyä, voi pitää Program selectin koko ajan 01:ssä.

Enstex

Reaper ei välttämättä ole valmis "suoraan laatikosta", vaan tarvitsee muutaman pirkkaniksin toimiakseen.

Tietokoneeseen asennuksen jälkeen olisi hauska kokeilla mitenkä soitto soi. Vaan mitäs sitten kun ääntä ei tule tai tulee viiveellä, mahdollinen MIDI-kiippari möllöttää pöydällä tönkkönä ja soundissa löytyy lähinnä kanttiaalto.

Eipä hätää.

Aloitetaan tärkeimmästä ja koitetaan ensin saada ääntä ulos. Reaper ei välttämättä tiedä mistä tuutista sitä pitäisi tuupata, ja jos on tietävinäänkin niin usein arvaa väärin. Siispä asetuksiin. Options - Preferences, tai pikanappi Ctrl + p, Macissa omena + pilkku. Sieltä vasemmalta puolelta Audio - Device - ja vaihda Audio system-kohtaan ASIO, jos sellainen koneesta löytyy. Ellei, niin WASAPI on luultavasti toiseksi paras vaihtoehto. Se taitaa kylläkin olla saatavana vain uusimmille Winkuille. Mac-käyttäjille on tarjolla mm. "default system devices", eli se sama joka on määritelty oletuslaitteeksi tiatzikan asetuksissa. Jos Winkku-tiatzikassasi on enemmän kuin yksi hyvä äänikortti, voi ASIO Driver -kohdasta valita mitä niistä käytetään.

Audio Settings. Vanhalle M-Audion äänikortillekin löytyy ASIO-ajuri.
Eipä viipyile ääni enää matkalla kiipparista kaiuttimiin.

ASIO on Steinberg-firman kehittämä ajuri, joka toimii audiosoftan (tässä tapauksessa siis Reaperin) ja äänikortin välissä. Se ohittaa Windowsin hitaat ajurit, mistä syystä esim. MIDI-kiipparista äänen matkustaminen sekvensseriohjelman välityksellä softasyntetisoijan käpistelyyn ja sieltä kaiuttimeen ei kestä mahdottoman pitkää aikaa. Ja sama toisinpäin: jos MIDI-kiipparin koskettimen painalluksesta kuluu puoli sekuntia siihen että ääni löytää tiensä kaiuttimeen, on kysymyksessä todennäköisimmin ajuriongelma: joko äänikortille ei ole asennettu ASIO-ajuria, tai – pahimmassa tapauksessa – sellaista ei ole edes saatavana. Varsinkin emolevylle integroidut äänikortit saattavat tuottaa vähän ongelmaa.

WASAPI on Microsoftin vastine ASIOlle. Latenssi (viive) näyttäisi olevan suunnilleen samaa luokkaa molemmissa, Wasapilla jopa hiukan pienempi. Jos on pakko tulla toimeen emon omalla äänikortilla jolle ei ole saatavana ASIO-ajuria, saattaa Wasapi olla toimivin, ja vieläpä ihan hyvä vaihtoehto. Winkku 7:ssa ja uudemmissa toimiva ohjain asentuu automaattisesti käyttiksen mukana, ja jos ohjelma vain tukee Wasapia, sen pitäisi näkyä asetuksissa.

Meillä hankittiin töihin yksi halpa, tavanomainen toimistokäyttöön soveltuva Dellin pikku-PC, jonka sopivuutta audiotyöasemaksi halusin kokeilla. Koneessa on tyypilliseen tapaan emolle integroitu Realtekin äänipiiri, joka pystyy periaatteessa ihan hyvään näytteenottotaajuuteen ja bittisyvyyteen, mutta käytännössä 3.5 mm plugiin ei kovin hifiä mikrofonia saa kiinni. Opetuskäytössä tämä ei ole mikään ongelma; audiota ei muutenkaan äänitellä joka tunti eikä joka koneella, jolloin riittää että yhdessä koneessa on kunnon äänikortti ja mikrofoni. Kaikilla koneilla pitäisi kuitenkin pystyä äänittämään MIDIä reaaliajassa kiipparilla, ja samalla kuunnella mitä tekee.

Dellin kanssa oli kaksi ongelmaa. Ensinnä. Reaper, ainakin v. 4.402, haluaa jostain kumman syystä välttämättä jonkun väylän jota pitkin audio tulee sisään: vaikka käyttäisikin vain MIDI-kiipparia, ei Reaper anna äänittää edes sillä, ellei se löydä koneesta myös jotain audiolähdettä. Tämänlaista ei Winkun ohjauspaneelissa näkynyt, vaikka koneen takapaneelissa on reiät sekä ulostulolle että sisäänmenolle.

Ei ole.

Ongelma ratkesi sillä, että tuuppasin mikki/linja-reikään pelkän 3.5 mm:n plugin. Tällöin Realtekin ajuri heräsi kysymään josko olin rönkännyt sille mikin vaiko linjatasoisen äänilähteen. Vastauksella ei ollut paljonkaan väliä; pääasia että nyt myös Reaper huomasi että koneeseen ilmestyi linja sisääntulevalle audiolle. Hämäämis-tarkoituksessa voi vaikka ostaa pelkän 3,5 mm:n plugin, jonka hinta ei ole mahdoton, ja Realtekille riittää että siihen on kytketty jotain. [edit 8-2020]: Jos Wasapi-asetuksiin laittaa Input channels -arvoksi 0, ei tarvitse kehitellä tietokoneeseen mitään viri-viritys-plugeja. [/edit]

Realtek toimi välttävästi myös Direct Soundilla ja WaveOutilla..

WDM Kernel Streaming, DirectSound, WaveOut ja Dummy Audio.
Hyödyttömiä viivyttelijöitä kaikki tyynni.

..mutta niiden latenssit olivat odotetusti ihan liian suuria. Niinpä WASAPI oli ainoa toivo, kun ASIO-ajuria ei Realtekkiin ole olemassa.

Vaikka WASAPI nyt löysi äänikortin, ei Reaper ollut vieläkään tyytyväinen, vaan herjasi jostain äänikorttipulmasta.

Kokeillessani WASAPIn exclusive modea sain koneen sen verran tilttiin että jouduin poistamaan koko Reaper-asennuksen ja tuhoamaan käsin C:\Users\[käyttäjän nimi]\AppData\Roaming\REAPER -hakemiston. Kannattaa siis pitää WASAPinsa "Shared modessa", exclusive mode tuntuu olevan lähinnä vaikeuksien kerjäämistä. Uudelleenasennus palautti tilanteen ennalleen. Seuraavaksi suunnistin Realtekin sivuille, jossa sattuikin olemaan melkein uunituore ajuri. Tämän asennuksen jälkeen päivä valkeni, aurinko tuli vihdoin pilvestä ja kone alkoi toimia kuin unelma. Latenssiongelma oli enää kaukainen muisto.

Ruma ankanpoikanen -testi oli siis kaikin puolin onnistunut, ja todistetuksi tuli että halvastakin Dellistä saa nykyään ihan kelpo audiotyöaseman.

Vaikka emolle integroidun äänikortin pienestä vihreästä plugista saa hyvinkin ääntä ulos koneesta ja punaiseen plugiin voi työntää multimediamikrofonin Skype-puheluita varten, ei niillä ihan äänitysstudiota perusteta. Siinä vaiheessa kun pitäisi tallentaa laulua tai soittoa hyvällä soundilla, pitää satsata vähän parempaan äänikorttiin ja mikrofoniin. Teen näistä vaikka joskus oman postauksensa.

ASIO-ajuri on saatavana M-Audion ja Focusriten äänikorteille.
Emolle integroitu äänikortti ei ole valikoimassa.

WASAPI-ajuri huomaa myös emon oman äänikortin.
Jostain syystä Focusriten USB-väyläistä korttia ei tässä valikossa näy.

ASIO4ALL (ASIO kaikille) on jonkinlainen viritelmä ASIO-ajurista muillekin äänikorteille kuin niille jotka sitä virallisesti tukevat. Omalla kohdallani ASIO4ALL kaatoi tietokoneen sen verran totaalisesti että sain formatoida kiintolevyn ja asentaa kaiken uudelleen. Tästä on kylläkin jo joitakin vuosia aikaa. Enpä silti uskalla suositella ihan varauksetta, varsinkin kun netistä lukemani tuoreemmatkin jutut tuntuvat olevan samansuuntaisia oman kokemukseni kanssa.

Jos MIDI-kiipparissa ei ole muuta elon merkkiä kuin virtaledin tuike, löytyy apu heti edellämainitun Audio-Device-kohdan alapuolelta: MIDI Devices.

MIDI-laitteen valinta, inputs ja outputs. Jälkimmäistä tarvitsee vain jos sattuu omistamaan jonkun
ulkoisen laitteen joka ymmärtää saapuvaa MIDIä sen sijaan että vain lähettäisi sitä.
Meistä useimmille riittänee että MIDI-tieto mennä vipeltää kiipparilta koneeseen.

Esimerkiksi itselläni ei ole M-Audion Delta-kortissa yhtään MIDI-laitetta kytkettynä, jolloin sen arvokin voi olla "disabled". Sen sijaan käytän sattumoisin saman firman pientä Oxygen-kiipparia joka on kytketty koneeseen USB-piuhalla. Kun sen (Oxygenin) nimeä klikkaa hiiren oikealla napilla, voi valita josko sen haluaa käyttöön (enabled) tai pois käytöstä (disabled).

Kaikille joilla ei vielä ole oikeaa MIDI-kiipparia pöydän nurkalla tilaa viemässä, tarjoaa Reaper Virtual MIDI Keyboard -palikan. Sen saa näkyviin piilostaan klikkailemalla valikosta View - Virtual MIDI Keyboard, pikanappina (on/off) Alt + b.

Virtuaalikiippari jota voi naksutella. Tai soitella näppiksellä!

Kun Reaperin on saanut ymmärtämään sekä kiipparia että äänikorttia, pitää vielä valjastaa joku VSTi-soitin ääntä tuottamaan. Tämä puolestaan ei onnistu ennen kuin tehdään raita, johon sen VST-instrumentin voi määrätä.

Raidan tekeminen Reaperissa on kohtalaisen helppoa: tuplaklikkaa tyhjää aluetta näytön vasemmalla puolella, siinä pikakuvakkeiden alapuolella. Pikanäppäin Ctrl + t toimii yhtälailla. Kun raita on putkahtanut tyhjästä, pitää vielä määritellä minkälainen raita tästä halutaan tehdä. Tehdään tästä vaikkapa MIDIä totteleva raita: klikataan Input 1 -tekstiä, ja sanotaan raidalle että Input: MIDI - All MIDI Inputs - All Channels, jotta raita tietää odottaa mitä tahansa yhteydenottoa miltä tahansa MIDI-kiipparilta, oikealta tai virtuaaliselta.

Tämän jälkeen raidalle voikin kertoa että nyt saa olla valmiina. Pieni, pyöreä, punainen Record Arm (äänitysvalmius) päälle, ja raita jää odottamaan MIDI-tapahtumaa.

Musikantit haluavat usein kuunnella minkälaisena soitto tai laulu on raidalle menossa. Niinpä sekkareissa – myös Reaperissa – on mahdollista asettaa "monitorointi" niin että ohjelma lähettää raidalle äänittyvää signaalia saman tien myös kuunneltavaksi. Monitorointikytkin on kolmiasentoinen: kun se on (1) pois päältä, ei äänitettäessä raidalta kuulu mitään. Äänitys kyllä toimii ihan yhtälailla riippumatta kuunnellaanko sitä vai ei. (2) Automaattiasennossa ollessaan monitorointi ei päästä ääntä ulos jos biisiä soitetaan, mutta äänittäessä monitorointi on toiminnassa ja raita päästää äänitettävän signaalin kuunteluun. (3) Kun monitorointi on päällä, kuuluu soitto (tai laulu) aina, kunhan myös äänitysvalmius on päällä.

Kun nyt sekä äänitysvalmius että monitorointi on saatu päälle ja soitellaan joko oikeaa tai virtuaalista kiipparia, pitäisi MIDI-palkin väpättää: raita huomaa että jotain on tulossa. Virtuaalikiipparissa on sellainen hauskuus, että sen lähettämä velocity (voimakkuus) -arvo riippuu siitä mistä kohtaa kosketinta klikkaa. Virtuaalikiippariin on ohjelmoitu myös mahdollisuus näpytellä näppiksellä äänet raidalle. Jos haluaa hiiren klikkailun sijaan soitella näppiksellään, sitä ei kannata alkaa takoa erityisellä vimmalla; näppiksen painalluksista ei lähde eteenpäin minkäänlaista voimakkuus-tietoa.

Palkin väpätystä on hauska katsella hetken aikaa, mutta vielä hienompaa on saada ulos myös ääntä. Lisätäänpä siis raidalle virtuaalisoitin. Reaperissa VST-soittimia kohdellaan samalla tavalla efekteinä kuin vaikkapa kaikua, delayta ynnä muita plugareita. Plugarit, englanniksi plug-in, ovat sellaisia usein pienehköjä ohjelmakikkareita jotka vaikuttavat ääneen tavalla tai toisella. Niitä käytetään nykyään kohtalaisen paljon äänen muokkaamiseen kaiken kokoisissa studioissa.

Klikataan siis FX-nappia, ja hetken pohtimisen jälkeen avautuu laatikko, jonka vasemmalla puolella on järjestyksessä erilaisia plugarityyppejä.Valitaan sieltä jo aiemmissakin posteissa käsitelty VSTi, ja soittimista se ainoa hetivalmis joka tulee Reaperin mukana, eli ReaSynth. Nyt, kun kiipparia vähän naksuttelee, pitäisi kauniin puhtoisen siniaallon kaikua ilmoille. Ellei näin tapahdu, tarkista että kone noin muuten on ääntelykuntoinen.

Soittimen tai muun efektin lisääminen raidalle. Tässä kurkataan mitä kaikkea Cockos -firma
on pakannut ohjelman mukaan kaupantekijäisiksi.

Pitänee vielä kertoa että nuo äskeiset vaiheet pystyy tekemään hiukan nopsemminkin: valikosta Track - Insert virtual instrument on new track.. tekee kokolailla saman kuin hitaampikin tie.

Jos virtuaalisen kiipparin naksuttelua tai näppiksen näpyttelyä soittotarkoituksessa joutuu tekemään vähänkään enemmän, voisi joulupukin listalle laittaa toiveen kiipparista. Sopivan laitteiston haaliminen ja kasaaminen on vähintään yhden postauksen väärtti, niin että tähän aiheeseen palataan varmasti myöhemmin. Joka tapauksessa musiikkileluja hankkiessa kannattaa tutkiskella nettiä, kysellä kavereilta ja pyytää tarjous myös muutamalta kotimaiselta putiikilta.

Rukseja siellä, rukseja täällä

Asetus-ikkunasta (Options - Preferences) kannattaa napsia saman tien pois pari ruksia, jotta myöhemmin on kivempaa.

• Project - Media Item Defaults: ruksi pois kohdasta Create automatic fade-in/fade-out for new items. Jos ruksi on päällä, tekee Reaper feidauksen (ajaa voimakkuuden hetkellisesti nollaan) aina kun audiopätkän katkaisee saksilla. Jos pätkät haluaa myöhemmin yhdistää, jää virhe – vaikkakin aika lyhyt – audioraidalle. Jos feidauksen haluaa, voi sen tehdä helposti itse: zoomaa riittävän lähelle, siirrä hiiri audiokäppyrän yläreunaan ja raahaa hiirellä lyhyt hiljennys.

Kun audiopätkän katkaisee saksilla (pikanappi s), tekee Reaper sille
automaattisen feidauksen. Jos pätkät myöhemmin liittää takaisin yhteen,
jää feidaus pilaamaan audiota.

• General - Startup settings - Load last project on startup: tästäkin ruksi pois, ainakin jos Reaper on koulukäytössä. Oppilaat voivat ihan vahingossa muokata toisten tekemiä biisejä, kun ne aukenevat näyttöön saman tien kun Reaperin käynnistää.

Audio-fileet omaan hakemistoonsa

Joissakin muissa sekkareissa, kuten vaikkapa Cubase ja Pro Tools, audiotiedostot menevät jo oletuksena omaan alihakemistoonsa. Reaperissa asetus löytyy Project Settings -ikkunasta Media-välilehdeltä, pikanappi Alt + enter. Tämä asetus kannattaa saman tien säätää oletukseksi – Save as default project settings – niin ei tarvitse enää kahlata roppakaupalla erilaisia tiedostoja löytääkseen niiden seasta itse projektin.

Reaper tekee projektikansioon Audio-nimisen alihakemiston, jonne pääsevät
kaikki äänitetyt audiofileet.