SoundFont

Kuka muistaa vanhat hyvät ajat – ja soundifontit?

edit 2023-02-26: Sain Googlelta sähköpostin, jossa kerrotaan että tämä postaus "rikkoo haittaohjelmia ja viruksia koskevaa käytäntöämme." Arvelisin että joku linkeistä on vanhentunut, ja alunperin asialliselle nettisivulle on päässyt pesiytymään joku virus tms. Niinpä otan tästä postauksesta kaikki linkit pois, samoin osan (vanhentuneesta) tekstistä. Muutamalla kappaleella ehkä on jonkinlaista historiallista arvoa. Itse soundifonteista sen verran, että uusinkin MuseScore osaa vielä käyttää sellaista, joskin se pitää erikseen käydä napsauttamassa päälle soitin/soundi kerrallaan. Noin muuten.. eipä soundifonteilla nykyään juuri käyttöä ole, saavat puolestani painua musiikkiteknologian historiaan, kuin moni muukin asia niitä ennen ja niiden jälkeen.

Kuka muistaa SoundFontit? 1990-luvulla E-mu ja Creative Labs kehittivät avoimen tiedostomuodon, jossa yhteen tiedostoon pakattiin jopa 8 Mt(!) General MIDI (GM)-yhteensopivia, sämplättyjä soundeja. (kaikki tiedostokoot jotka nykyään tuntuvat ihan naurettavan pieniltä, olivat aika jättimäisiä noihin aikoihin). Creative Labs julkaisi soundfont-yhteensopivan äänikorttinsa Soundblaster AWE32:n vuonna 1994, ja pari vuotta myöhemmin hiukkasen kehittyneemmän AWE64:n. AWEn mukana tuli muistaakseni Vienna -niminen ohjelma, jolla noita fontteja - ainakin periaatteessa - pystyi myös itse muokkaamaan.

Edelliseen Sfz-postaukseen liittyen, Ploguen SFZ-playerillä on helppo kääntää soundfontteja sfz-muotoon: sen kun importoi sf2-tiedoston, ja ohjelma hoitaa loput. Paitsi. Joidenkin soundien kääntämisessä SFZ-playerillä on suuria vaikeuksia, esim. SoundCanvas-fontin viulu- ja sellosoundit röpöttää sen verran ikävästi että ne ovat käyttökelvottomia, ja muutama soundi ei kuulu lainkaan.

Tässä käännös-hommassa tuntuisi hiukan paremmin toimivan SFZed. Sekin osaa irrottaa fonteista wavit omiksi tiedostoikseen (jotka sitten voi kääntää vaikka oggeiksi, jos siltä tuntuu). Yhtä kaikki, kumpikaan noista ohjelmista ei tarjoa ihan täydellistä ratkaisua soundifonttien käyttämiseen Reaperissa, vaan taas saa itse kokeilla ja ihmetellä mikä mihinkin tepsii.

Kaupallisista ohjelmista voisi vielä mainita kaksi: Awave Studio näyttäisi osaavan kääntää fontit kaikkein parhaiten. Harmistus vaan että täysversio on vähän hinnakas satunnaiseen käyttöön, ja demo toimii rajoitetusti vain kuukauden päivät. Lisäksi – vaikka tämä seikka voi johtua käyttäjän taidon puutteesta – Awave tuuppaa kaikki samplet samaan hakemistoon ja joissakin soundeissa on vähän looppi-ongelmaa, tai ainakin SFZ-playeri tulkitsee niin että looppaus-arvo on asetettu samplen ulkopuolelle.

Toinen kaupallinen ohjelma, Extreme Sample Converter, kääntää vähän sitä ja tätä, myös soundfontteja. Sitäkin voi testailla demon avulla. Jotain pientä ongelmaa tuntuisi olevan myös tässä ohjelmassa; omassa kokeilussani jonkun rumpu-soundin sample ei löytänyt tietään oikealle MIDI-koskettimelle. Tiedä sitten onko tuo vain demo-version ominaisuus, noin muuten tämä vaikuttaisi kaikkein monipuolisimmalta ohjelmalta, joka tukee vähän harvinaisempiakin soundikirjastoja.

Parasta tässä on kuitenkin se, että netissä on saatavana innokkaiden harrastajien kyhäämiä soundfontteja pilvin pimein; sieltä löytyi esim. 76,7 Mt:n kokoinen Airfont 340, jossa on soittimet GM-järjestyksessä, tai Rolandin ammoisesta äänikortista sämplätty SoundCanvas-fontti (ah, vanha kunnon SCC-1). Isoja GM-fontteja edustaa esim. FluidR3, jonka koko purettuna on n. 141 Mt. Samalta sivulta voi imuroida sinfoniaorkesterin, joka on jo valmiiksi sfz/ogg-muodossa. Tosin sfz-fileissä mainitaan tiedostomuodoksi .wav vaikka itse tiedostot ovatkin oggeja, ja aika moneen oggiin on jäänyt vähän naksumis-vikaa. Jos viitsii putsata nämät esim. Audacityllä ja vaihtaa sfz-tiedostoihin .ogg -päätteet .wavien tilalle, niin saa ihan mukavasti sämplätyn sinfoniaorkesterin.

Fonttien ei välttämättä tarvitse olla GM-yhteensopivia; yksittäiset soittimet on usein sämplätty paremmin kuin >127 soittimen kokoelma – sitäpaitsi useimmat meistä eivät varmaan ikinä tarvitse jotain orchestral hittiä, pyssynlaukausta tai helikopterin pörinää. Yksittäisistä, hienolta kuulostavista soittimista esimerkkinä melkein aito Rhodes Mark I sähköpiano vuodelta 1977. Piano on sämplätty viidellä eri voimakkuudella, ts. jokaisesta samplesta on tehty 5 eri tiedostoa jotka on soitettu vähän eri voimakkuuksilla, koska äänenvoimakkuuden lisäksi myös Rhodesin soundi vaihtuu hiukkasen sen mukaan mitenkä nopeasti tai hitaasti kosketin painetaan pohjaan. Näiden viiden eri voimakkuuden lisäksi soitteluohjelma osaa tietenkin MIDI-velocity-arvot joita on 127.

Soundfontit on usein pakattu sfArk-nimisellä ohjelmalla, jolloin niiden pääte on sfArk. Silloin ne tietenkin pitää ensin purkaa alkuperäiseen .sf2 -muotoon jota (käännös)ohjelmat osaavat tulkita.

Jos haluaa helposti.. no, melko helposti, 128 GM-standardin mukaista MIDI-soundia ihan hyvänä laatuna ja ilmatteeksi, niin näillä pitäisi onnistua.

Edit 9-2013: Soundfontteja ei tarvitse välttämättä kääntää miksikään: sen sijaan voi imuroida ilmaisen SoundFont Playerin, joka asentuu nätisti VST-plugari-hakemistoon ja soittelee soundfontteja ihan iloisena.

Sfz

SFZ on avoin tiedostomuoto jonka avulla voi tehdä soittimia itse.

Kuten tuossa ekassa postauksessa mainitsin, yksi Reaperin isoimmista ongelmista on se, ettei sen mukana tule minkäänlaisia kelvollisia MIDI-soundeja. Yksi hauska ratkaisu on tehdä soitin – tai soittimet – itse, ja jättää soundikirjastoja myyvät firmat nuolemaan näppejään.

Tässä yhteydessä "soittimella" tarkoitetaan sellaista lyhyistä sampleista koostuvaa äänten kokoelmaa, joita sopivan ohjelman avulla voi soittaa esim. MIDI-kiipparin kera. Sample on puolestaan pieni audiotiedoston pätkä, esim. pianon yhden koskettimen painalluksesta syntyvä ääni.

Sekä PC/Winkussa että Macissa on käytössä saksalaisen Steinberg -nimisen firman kehittämä avoin soitteluohjelma-standardi nimeltänsä VSTi. (Virtual Studio Technology), jossa tuo pikku-i tulee sanasta instrument. Tätä standardia useimmat sekvensseriohjelmat tukevat. Systeemi toimii niin että äänitettävälle (MIDI-)raidalle asennetaan halutunlainen VSTi-plugari, virtuaalisoitin, joka tavalla tai toisella muodostaa ääntä. Osa toimii matkimalla vanhoja analogisia oskillaattorisyntetisoijia, osa soittelee oikeista soittimista tai vaikkapa ihmis-äänestä äänitettyjä sampleja. Jotkut käyttävät jopa soitinmallinnusta, jossa "tarkoituksena on kehittää algoritmi, joka matkii soittimen äänentuottomekanismia, ei itse ääntä" (lähde). VST:n lisäksi on olemassa muitakin vastaavia standardeja, mutta ne eivät ole yhtä yleisiä.

Options - Preferences - Plug-ins - VST. Reaperille kerrotaan missä softasynat piileksii.
Tässä tiatzikassa ne ovat E:\VstPlugins -hakemistossa.

VSTi:llä voi siis soitella: se tottelee MIDIä ja päästää ulos ääntä. Virtuaalisoitinten markkinat ovat kasvaneet aika hurjasti viimeisen vuosikymmenen aikana, ja jos nykyään haluaa ostaa lähes minkä tahansa soittimen soundin, niin melko varmasti onnistuu. Myös ilmaisia, hyviäkin soundeja on tarjolla pilvin pimein. Tässäpä esim. kantele, joka on tehty Native Instrumentsin ilmaiselle Kontakt Player-soitteluohjelmalle, ja suosiota saanut Synth1 - syntetisoija. Piano on luultavasti soitin josta on väsäilty kaikkein eniten samplekirjastoja, ja samalla hyvienkin piano-soundien hinta on laskenut. Esim. äänitysstudioissa mietitään nykyään parikin kertaa ennen aidon Steinwayn tai Faziolin hankkimista, että jospa sittenkin pärjäisi kiipparilla ja piano-plugarilla.

PC:n VSTi-plugareita ei voi käyttää suoraan Macissa eikä päinvastoin, vaan molemmille on omansa. Usein samassa paketissa tulee kylläkin omat versionsa sekä Winkulle että Macille. On olemassa myös VST-plugareita ilman pikku-i:tä. Ne ovat ääneen tavalla tai toisella vaikuttavia efektejä joilla voi tehdä kaikkea mahdollista digitaalikaiusta sähkökitaran säröttämiseen.

Eri valmistajilla on vähän erilaisia soittelupalikoita, ts. VSTi-plugareita, joilla ääni tuotetaan. Eivätkä valmistajien palikat tietenkään ole toistensa kanssa yhteensopivia, vaan joka firmalla on omanlaisensa. Ehkä tämä on markkinointikikka: kun on hankkinut yhden valmistajan VSTi-härpäkkeen, voi siltä samalta valmistajalta hankkia yhteensopivia soundikirjastoja. Esim. edellämainittu Kontakt Player on ilmainen, mutta jos siihen haluaa soundeja, niin niitä voi ostaa vaikkapa Native Instruments -nimiseltä firmalta – joka sattumoisin valmistaa myös Kontakt Playeriä. Toisaalta juuri Kontakt Playerille voi tehdä omiakin soundeja, edellytyksenä kylläkin että hankkii ohjelman täysversion. Ilmaisversiolla voi kuunnella "ilmaisia" soundeja vain 15 minuuttia kerrallaan, koska ilmaisenkin soittimen tekijä joutuu maksamaan NI:lle jokaisesta rekisteröidystä soittimesta (ja ilman rekisteröintiä se soi sen varttitunnin). Niin tai näin, Native Instruments Oy saa rahansa. Kontakt on sinänsä aivan mainio sampleri, mutta koulukäytössä sen hankkimista kaikkiin oppilaskoneisiin on vähän vaikea perustella, ja – kuten todettu – 15 minuutin pätkissä soittavalla ilmaisella playerillä ei ole silläkään paljon virkaa.

Ymmärrettävästi muutama softakehittäjä kyllästyi tähän asiaintilaan, siis ilmaisten soitinten puutteeseen, niin paljon että päätti väsätä kaikille avoimen tiedostoformaatin, jota myös harrastajien olisi helppo käyttää. Näin syntyi SFZ.

SFZ-standardissa samplet voivat olla (ainakin) wav-, flac- tai ogg-muotoisia, joista varsinkin viimeksimainittu tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä isojenkin soitinkirjastojen siirtelemiseen netissä. Ogg Vorbis on häviöllinen pakkausalgoritmi, joka tarjoaa pikkuisen parempaa laatua saman kokoiseen mp3-tiedostoon verrattuna. Ogg on myös avoin tiedostomuoto, toisin kuin mp3. Pakkaamattomiin wav-tiedostoihin verrattuna oggi-samplet pakkautuvat ehkä noin kahdeksasosaan, ja tällä laadulla pärjäilee kotikäytössä oikein hyvin. Tietysti jos tehdään jotain maailmanluokan megahittejä jotka myyvät ziljoona kappaletta päivässä, niin sitten työkalutkin kannattaa valita sen mukaan; meille tavallisille ihmisille riittää oggi-laatu paremmin kuin hyvin. Eivät lyhyet wav-sampletkaan mitenkään kauheasti tilaa vie; esim. täällä joku soittelee jotain nokkahuilua tms. ja tekee musisoinnistaan aika vähän tilaa vievän sfz-soittimen.

Kun samplet on äänitetty vaikkapa Audacityllä ja tallennettu siitä johonkin hakemistoon, pitää vielä kertoa soitteluohjelmalle missä ne ovat. Tämä tehdään sfz-tiedoston avulla, joka on ikään kuin kartta ja ohje, jossa soitteluohjelmalle kerrotaan mikä tiedosto vastaa mitäkin MIDI-nuottia, ts. mikä sample soi mistäkin kiipparin koskettimesta. Tiedostossa voi olla paljonkin erilaisia lisäohjeita.

Sfz-tiedosto on tehty tarkoituksella kohtalaisen ihmis-ymmärrettäväksi, jolloin sitä voi editoida ihan tavallisella tekstieditorilla. Kun alkaa väsätä omaa sfz-tiedostoa, kannattaa paitsi lukea tiedoston speksit, myös ottaa mallia jostain jo olemassaolevasta, toimivasta sfz-tiedostosta, katsella opastusta Youtubesta ja lukaista SOS-lehden (englanniksi) artikkeli.

Laitanpa tähän vielä pienen pätkän itsetehdystä kokeilusoittimesta; tästä näkee miten yksinkertainen sfz-tiedosto voi yksinkertaisimmillaan olla:

// kaksi kauttaviivaa rivin alussa tekee siitä kommentin.
// tiedoston nimi on tässä omasoitin.sfz, ja se on tallennettu
// omasoitin-hakemiston "yläpuolelle". 
// 1-viivainen c: midinuottina n:o 60

<region> sample=omasoitin\cee.ogg
key=60

<region> sample=omasoitin\cis.ogg
key=61

<region> sample=omasoitin\dee.ogg
key=62

<region> sample=omasoitin\dis.ogg
key=63

<region> sample=omasoitin\ee.ogg
key=64

<region> sample=omasoitin\affa.ogg
key=65 // jne..

Tässä vielä toinen esimerkki, jossa laulaja lauloi c-duuriasteikon sävelet ja sampleja "levitetään" ylennetyille/alennetuille nuoteille. Esimerkissä samplet on laitettu samplet -nimiseen hakemistoon.

// pitch_keycenter määrittelee nuotin korkeuden,
// lokey on matalin nuotti joka soitetaan samalla samplella, ja
// hikey korkein. Jos samplea käytetään vain yhden nuotin soittamiseen, käytetään
// key -sanaa.

<region> pitch_keycenter=C4 lokey=A3 hikey=C#4 sample=samplet\60_c.ogg
<region> pitch_keycenter=D4 lokey=D4 hikey=D#4 sample=samplet\62_d.ogg
<region> pitch_keycenter=E4 key=E4 sample=samplet\64_e.ogg
<region> pitch_keycenter=F4 lokey=F4 hikey=F#4 sample=samplet\65_f.ogg
<region> pitch_keycenter=G4 lokey=G4 hikey=G#4 sample=samplet\67_g.ogg
<region> pitch_keycenter=A4 lokey=A4 hikey=A#4 sample=samplet\69_a.ogg
<region> pitch_keycenter=B4 key=B4 sample=samplet\71_h.ogg
<region> pitch_keycenter=C5 lokey=C5 hikey=D#5 sample=samplet\72_c.ogg

Kolmannessa esimerkissä "kierrätetään" kolmea eri samplea yhden äänen soittamiseksi, tämä on hyvä keino hiukan inhimillistää konesoundia. Viimeinen sample on muuten sama kuin toinenkin, mutta se soitetaan 3 centtiä matalammalta.

<group>
seq_length=3

<region> sample=C_1.wav key=C4 seq_position=1
<region> sample=C_2.wav key=C4 seq_position=2
<region> sample=C_2.wav key=C4 seq_position=3 tune=-3

Sfz-tiedostot tarvitsevat siis "isäntäohjelman", VSTi-soitteluohjelman, jolla niitä voi soitella. Näistä paras lienee Plogue sforzando -niminen softa, joka myös on ilmainen. Saatavana sekä Winkulle että Macille. Tuon linkin takaa löytyy myös aika läjä ihan kelvollisia ilmais-soundeja, varsinkin siellä on muutama hyvinkin käyttökelpoinen lyömäsoitinpankki.

Plogue sforzando, kelpo sfz-tiedostojen soitteluohjelma.

Laitanpa tähän vielä MIDI-nuottikartan pdf-muodossa, siitä voi hyvinkin olla apua sfz-tiedostoja väsätessä. Suomessa 1-viivainen c, joskus myös "keski-c", on ameriikkalaisten MIDI-kielellä C4 ja sen MIDI-numero on 60. Tämä vaan tiedoksi jos tuo erilainen nimeämiskäytäntö hämää.

Hauskaa soittimen rakentelua!

Reaper-blogi aloittelee

Vanhan Cubase-käyttäjän harhailevia ensiaskeleita Reaper-maailmassa

Reaper – http://www.reaper.fm/ – on pikkuruinen sekvensseri; nykyisen 4.32-version koko on 6,46 Mt (PC) tai 10,5 Mt (Mac). Kokoonsa suhteutettuna, ja muutenkin, Reaper on uskomattoman monipuolinen ja näppärä sekkari, joka ei edes maksa paljon. Winkun ja Macin lisäksi se kuulemma toimii Linuxissa Winen avulla, joskin tästä aiheesta kokemukseni on tasan nolla. Reaperia voi myös testailla kaikessa rauhassa ennen kuin maksaa: demo-versio toimii joka suhteessa kuin normaaliversiokin, eikä edes vanhene.

Vaikka ei Reaper nyt sentään ihan täydellinen ole: esim. Cubasessa on mm. aivan mainio Arranger-raita, jonkalaista ei Reaperista löydy. Myös ulkoasu jättää hiukan toivomisen varaa, vaikka Reaperiin erilaisia teemoja saakin.

Yksi koulukäytössä eteen tuleva ongelma on MIDI-soundikirjaston puuttuminen; soundeja ei Reaperin mukana tule lainkaan. Vaatiikin vähän netin penkomista jotta Reaperista saa mitään järjellistä MIDI-ääntä ulos. (no siis tuleehan ohjelman mukana ReaSynth, josta saa ilmoille siniaallon lisäksi kantti- ja saha-aaltoa ja näiden yhdistelmiä). PC:lle ilmaisia VSTi-soundikirjastoja ja syntetisoija-plugareita netissä onneksi riittää, mutta MACin kanssa on vähän niin ja näin, soittimia saa etsiä ihan tosissaan. (Tähän aiheeseen palataan tuonnempana).

Äänellään se variskin raakkuu, ja ReaSynth kanttiaallollaan.
Eikä ole käyttöliittymäkään ylenpalttisella koreudella pilattu.

Oma motivaationi Reaperin kanssa on – tietenkin oman kiinnostuksen lisäksi – koulukäyttö: oppilaille pitäisi opettaa sekvensseriohjelman perusteet. Meillä on töissä käytössä sekä vanhoja MACceja että vähän uudempia Winkku-masiinoita, ja vanhoina hyvinä aikoina reilusti alle satasella/kpl ostetut Cubasen LE-softat, joiden versionumero on 4. Ne ovat vielä ihan kelvollisia, mutta kaksi asiaa on harmittanut koko ajan:

1) Cubasen LE-version efektit, mm. kaiku ja kompura, ja näistä varsinkin ensinmainittu, eivät ole erityisen hyviä. Tai ainakaan 4-versiossa eivät olleet. Jos tahtoo parempaa laatua, niin pitää exportoida Cubasesta raita kerrallaan johonkin parempaan sekkariin. Tämä on kuitenkin vaivalloista ja aikaavievää, ja niinpä tuumailin että helpommalla pääsee jos oppilaat saavat käyttöönsä kunnon efektit (Reaperin mukana tulee konvoluutiokaiku!) ja miksaamisen voi tehdä alusta loppuun yhdellä ohjelmalla.

2) Muutama oppilas yleensä innostuu sekvensseriohjelmasta siinä määrin että haluaa vähintäänkin kokeilla sellaista myös kotosalla. Harva kuitenkaan ostaa Cubasea: sen hinta – puolentoista sataa euroa kevyt-edu-versiosta – on koululaiselle/opiskelijalle aika paljon. Sen sijaan Reaperin saa imuttaa ilmaiseksi ja sitä voi käyttää niin paljon ja niin kauan kuin haluaa maksamatta pennin pyörylää. Toisaalta, jos ohjelman hyväksi havaitsee ja sitä aktiivisesti käyttää, niin 60 taalaa on aika kohtuullinen investointi.

Lupaan jo nyt kirjoitella tänne hyvin epäsäännöllisesti ja sekalaisista aiheista, jotka varmaan kuitenkin jollain tavalla liittyvät sekvensseriohjelmiin, enimmäkseen Reaperiin. Tänne tullee muistiinpanoja jotka varmaankin hyödyttävät joskus itseäni, toivottavasti myös jotakuta muuta.