maanantai 25. helmikuuta 2013

SoundFont

Kuka muistaa vanhat hyvät ajat – ja soundifontit?

edit 2023-02-26: Sain Googlelta sähköpostin, jossa kerrotaan että tämä postaus "rikkoo haittaohjelmia ja viruksia koskevaa käytäntöämme." Arvelisin että joku linkeistä on vanhentunut, ja alunperin asialliselle nettisivulle on päässyt pesiytymään joku virus tms. Niinpä otan tästä postauksesta kaikki linkit pois, samoin osan (vanhentuneesta) tekstistä. Muutamalla kappaleella ehkä on jonkinlaista historiallista arvoa. Itse soundifonteista sen verran, että uusinkin MuseScore osaa vielä käyttää sellaista, joskin se pitää erikseen käydä napsauttamassa päälle soitin/soundi kerrallaan. Noin muuten.. eipä soundifonteilla nykyään juuri käyttöä ole, saavat puolestani painua musiikkiteknologian historiaan, kuin moni muukin asia niitä ennen ja niiden jälkeen.

Kuka muistaa SoundFontit? 1990-luvulla E-mu ja Creative Labs kehittivät avoimen tiedostomuodon, jossa yhteen tiedostoon pakattiin jopa 8 Mt(!) General MIDI (GM)-yhteensopivia, sämplättyjä soundeja. (kaikki tiedostokoot jotka nykyään tuntuvat ihan naurettavan pieniltä, olivat aika jättimäisiä noihin aikoihin). Creative Labs julkaisi soundfont-yhteensopivan äänikorttinsa Soundblaster AWE32:n vuonna 1994, ja pari vuotta myöhemmin hiukkasen kehittyneemmän AWE64:n. AWEn mukana tuli muistaakseni Vienna -niminen ohjelma, jolla noita fontteja - ainakin periaatteessa - pystyi myös itse muokkaamaan.

Edelliseen Sfz-postaukseen liittyen, Ploguen SFZ-playerillä on helppo kääntää soundfontteja sfz-muotoon: sen kun importoi sf2-tiedoston, ja ohjelma hoitaa loput. Paitsi. Joidenkin soundien kääntämisessä SFZ-playerillä on suuria vaikeuksia, esim. SoundCanvas-fontin viulu- ja sellosoundit röpöttää sen verran ikävästi että ne ovat käyttökelvottomia, ja muutama soundi ei kuulu lainkaan.

Tässä käännös-hommassa tuntuisi hiukan paremmin toimivan SFZed. Sekin osaa irrottaa fonteista wavit omiksi tiedostoikseen (jotka sitten voi kääntää vaikka oggeiksi, jos siltä tuntuu). Yhtä kaikki, kumpikaan noista ohjelmista ei tarjoa ihan täydellistä ratkaisua soundifonttien käyttämiseen Reaperissa, vaan taas saa itse kokeilla ja ihmetellä mikä mihinkin tepsii.

Kaupallisista ohjelmista voisi vielä mainita kaksi: Awave Studio näyttäisi osaavan kääntää fontit kaikkein parhaiten. Harmistus vaan että täysversio on vähän hinnakas satunnaiseen käyttöön, ja demo toimii rajoitetusti vain kuukauden päivät. Lisäksi – vaikka tämä seikka voi johtua käyttäjän taidon puutteesta – Awave tuuppaa kaikki samplet samaan hakemistoon ja joissakin soundeissa on vähän looppi-ongelmaa, tai ainakin SFZ-playeri tulkitsee niin että looppaus-arvo on asetettu samplen ulkopuolelle.

Toinen kaupallinen ohjelma, Extreme Sample Converter, kääntää vähän sitä ja tätä, myös soundfontteja. Sitäkin voi testailla demon avulla. Jotain pientä ongelmaa tuntuisi olevan myös tässä ohjelmassa; omassa kokeilussani jonkun rumpu-soundin sample ei löytänyt tietään oikealle MIDI-koskettimelle. Tiedä sitten onko tuo vain demo-version ominaisuus, noin muuten tämä vaikuttaisi kaikkein monipuolisimmalta ohjelmalta, joka tukee vähän harvinaisempiakin soundikirjastoja.

Parasta tässä on kuitenkin se, että netissä on saatavana innokkaiden harrastajien kyhäämiä soundfontteja pilvin pimein; sieltä löytyi esim. 76,7 Mt:n kokoinen Airfont 340, jossa on soittimet GM-järjestyksessä, tai Rolandin ammoisesta äänikortista sämplätty SoundCanvas-fontti (ah, vanha kunnon SCC-1). Isoja GM-fontteja edustaa esim. FluidR3, jonka koko purettuna on n. 141 Mt. Samalta sivulta voi imuroida sinfoniaorkesterin, joka on jo valmiiksi sfz/ogg-muodossa. Tosin sfz-fileissä mainitaan tiedostomuodoksi .wav vaikka itse tiedostot ovatkin oggeja, ja aika moneen oggiin on jäänyt vähän naksumis-vikaa. Jos viitsii putsata nämät esim. Audacityllä ja vaihtaa sfz-tiedostoihin .ogg -päätteet .wavien tilalle, niin saa ihan mukavasti sämplätyn sinfoniaorkesterin.

Fonttien ei välttämättä tarvitse olla GM-yhteensopivia; yksittäiset soittimet on usein sämplätty paremmin kuin >127 soittimen kokoelma – sitäpaitsi useimmat meistä eivät varmaan ikinä tarvitse jotain orchestral hittiä, pyssynlaukausta tai helikopterin pörinää. Yksittäisistä, hienolta kuulostavista soittimista esimerkkinä melkein aito Rhodes Mark I sähköpiano vuodelta 1977. Piano on sämplätty viidellä eri voimakkuudella, ts. jokaisesta samplesta on tehty 5 eri tiedostoa jotka on soitettu vähän eri voimakkuuksilla, koska äänenvoimakkuuden lisäksi myös Rhodesin soundi vaihtuu hiukkasen sen mukaan mitenkä nopeasti tai hitaasti kosketin painetaan pohjaan. Näiden viiden eri voimakkuuden lisäksi soitteluohjelma osaa tietenkin MIDI-velocity-arvot joita on 127.

Soundfontit on usein pakattu sfArk-nimisellä ohjelmalla, jolloin niiden pääte on sfArk. Silloin ne tietenkin pitää ensin purkaa alkuperäiseen .sf2 -muotoon jota (käännös)ohjelmat osaavat tulkita.

Jos haluaa helposti.. no, melko helposti, 128 GM-standardin mukaista MIDI-soundia ihan hyvänä laatuna ja ilmatteeksi, niin näillä pitäisi onnistua.

Edit 9-2013: Soundfontteja ei tarvitse välttämättä kääntää miksikään: sen sijaan voi imuroida ilmaisen SoundFont Playerin, joka asentuu nätisti VST-plugari-hakemistoon ja soittelee soundfontteja ihan iloisena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti