MuseScoresta, osa 2

[edit tammikuu 2019: videot päivitetty]

Edellinen MuseScore-esimerkki oli hiukan vaatimattomampi kuin tämä, jossa tehdään astetta vaikeampi nuotti, ja jossa käsitellään muutama hienous enemmän. Tehtävä on sama kuin mikä tehtiin Teknodidassa aiemmin tänä vuonna. Nuotti on tehty MuseScoren versiolla 2.0.2, joka on tätä kirjoitettaessa uusin virallinen. [edit: päivitys tammikuussa 2019, MuseScore on vaihtunut versioon 3.0. Tämän pystyy kuitenkin tekemään oikein hyvin myös 2-versiolla].

Esimerkkinuotti (pdf). Printtaa tämä, ja koeta tehdä näiden videoiden ohjeen mukaan samanlainen. Tässäpä myös näppäinoikotiet (pdf). Näppis on monessa asiassa nopeampi kuin hiiri.

Videoleikkeitä katsellessasi valitse kokoruututila ja suurin mahdollinen resoluutio (1080p).

Hauskaa nuotinnusta!

video 1: aloitus ja huilustemma

video 2: klarinetti, yhdyskaari

video 3: alttoviulustemma, kopiointi ja nuotin korkeuden muuttaminen rytmeihin koskematta




video 4: pianostemma, varsia ylös ja alas, legatokaaret




video 5: viimeistelyä, sointumerkkejä yms.

Ilo irti nupeista, osa 2

Miksaamista modulaatiopyörällä

Reaperblog.net on mainio paikka kaikin puolin, ja sieltä on kotoisin myös tämänkertainen vinkki, miksaaminen modulaatiopyörän avulla.

Aiemmassa postauksessa jo mainitsinkin, että minulla on M-Audion pikku kiippari, jossa on ylimääräisiä nappeja ja nuppeja käänneltäväksi. Kuten yllämainitussa Reaperblogissa kerrotaan, sen modulaatiopyörän voi valjastaa säätämään valitun raidan voimakkuutta. Näin tehdään kiipparista ikään kuin yksikanavainen köyhän miehen mikseri, jonka ainokainen "volume-liuku", siis modulaatiopyörä, reagoi Reaperissa sille raidalle, joka kulloinkin on valittuna. Reaperblogissa on oikein hyvä opastusvideo aiheesta, mutta laitanpa vaikka tähän vielä saman tekstinä:

• Valikosta Actions - Show action list
• Filtterissä voi etsiä Track: Set volume for selected tracks
• Add - ja sitten kun liikauttaa vähän modulaatiopyörää niin Reaper saa kiipparilta tarvittavan MIDI-viestin.

Jos haluaa, voi ennen modulaatiopyörän veivaamista valita jonkin muunkin kanavan kuin ykkösen. Oxygenissa tämä tehdään Select-napista napsuttelemalla kunnes näyttöön tulee c.Kanavan numero, jota pystyy vaihtelemaan + ja - napeilla. Jos modulaatiopyörää ei käytä sen varsinaiseen tehtävään, voi kanavan pitää ykkösenäkin. Reaperissa ikkunan valikossa MIDI CC kannattaa pitää Absolute-asennossa. Halutessaan voi ruksata Soft takeover-ruksin, jolloin modulaatiopyörä pitää kierittää siihen asentoon jossa yksittäisen raidan voimakkuusliuku on, ennen kuin modulaatiopyörä alkaa vaikuttaa. Näin on helpompi säilyttää olemassaoleva miksaus ja välttyä vahingoilta. (Tässä kohtaa näyttäisi kylläkin olevan ikävä bugi Reaperissa: soft takeover toimii vain satunnaisesti ainakin tässä omassa koneessani. Tein tästä tönkkö-englannillani videopätkänkin ja laitoin kyselyn foorumille, jos vaikka joku Cockoksella reagoisi. https://vimeo.com/133327049).

edit 4.12.2016: Vihdoin versiossa 5.28 tämä bugi on korjattu.Vastedes minkä tahansa kiipparin liu'ut voi valjastaa miksauskäyttöön; asetuksiin Absolute ja Soft takeover, niin namiskat saa toimimaan helposti raitojen voimakkuusliukuina.

Raidalta toiseen siirrytään oletuksena pikanäppäimillä Ctrl Alt nuoli ylös tai alas, samoin ns. "media-kiipparissa" on omat painikkeensa (jotka tosin lakkaavat toimimasta mikseri-ikkunassa). Näihin oikoteihin voi vielä lisätä Oxygenin Track oikealle ja vasemmalle, jotka napit sattuvat olemaan sopivasti modulaatiopyörän vieressä:

• Filtteriin arvo Track: go to, ja kuten edellä, lisätään pikavalintoihin ko. napit.
• MIDI CC-arvoksi vielä Relative 1, jotta yksi näppäily tulkitaan yhdeksi viestiksi. Tähän on ohjeita myös siellä aiemmassa postauksessa.

Lopputyö

Olenpa tässä opiskellut TAMKissa jokusen vuoden, ja siellä tehnyt opinnäytetyötä Reaperista. Laitanpa vaikka linkin tännekin. http://theseus.fi/handle/10024/94660

Opus

Tällä kertaa innostuksen aiheena on audiokodekki nimeltä Opus.

Tässä blogissa on jo muutamankin kerran mainittu pakattu ääniformaatti nimeltä Ogg Vorbis. Se on häviöllinen äänenpakkauskodekki, siis vähän kuin mp3, mutta samalla bittinopeudella ja yhtä isoilla tiedostoilla oggi on mielestäni (ja monien muidenkin mielestä) laatuisampi. Oggi on sitä paitsi avointa lähdekoodia, jonka käyttämisestä laitteiden valmistajien ei tarvitse maksaa kenellekään mitään. Oggin maskottina on sympaattinen kala.

Varsinkin korkeilla bittinopeuksilla laatuvertailu eri pakkausformaattien välillä on melko turhaa, kun eroa alkuperäiseen, esim. cd-levyltä ripattuun pakkaamattomaan tiedostoon, ei pysty omilla korvilla erottamaan. Puristisimmat kultakorvat käyttävät cd-levykokoelmiensa arkistoimiseen häviötöntä FLAC (Free Lossless Audio Codec)-muotoa, joka ei siis hukkaa mitään dataa, vaan FLAC-tiedosto ja alkuperäinen cd kuulostavat täysin identtisiltä, ja FLACin pystyy tarpeen vaatiessa palauttamaan pakkaamattomaksi tiedostoksi bitinkään muuttumatta matkalla. FLACin huono puoli on tiedostokoko, joka on tyypillisesti noin puolet alkuperäisestä. Vertailun vuoksi oggi ja mp3 pakkautuvat noin seitsemäsosaan ilman että eroa alkuperäiseen pystyy huomaamaan sokkokuuntelussa. Jos tarvis, voi oggin tai mp3:n tai jonkun muun häviöllisen tiedostomuodon pakata vielä tätäkin pienempään tilaan, mutta kovin pienillä bittinopeuksilla audion laatu alkaa kärsiä. Omilla korvillani (ja 30 euron kuulokkeilla) 128 kbps oggin vielä erottaa kohtalaisella varmuudella cd-levystä, mutta 160 kbps:stä ylöspäin alkaa olla jo melko vaikeaa sanoa kumpi on kumpi. Yleensä käytän "varmuuden vuoksi" vielä hiukan tätäkin korkeampaa laatua, kun tiedostojen kokoero on joka tapauksessa merkityksetön. VBR (Variable Bit Rate)-asetuksella kääntäjälle annetaan vapaus vaihdella bittinopeutta tarpeen mukaan. Häviöllisestä ja häviöttömästä äänenpakkauksesta on kelpo suomenkielinen artikkeli Wikipediassa, ja englanniksi vielä laajempi.

Kokeilkaapa muuten joskus kuunnella peräkkäin samasta kappaleesta Spotifyn ilmais-version laatua ja alkuperäistä cd-levyä. Tämä oli ainakin itselleni jonkinlainen yllätys, että alkuperäinen pesee niin totaalisesti ja mennen tullen ilmais-pakatun.

Ogg-kodekin kaverina on ollut puheen pakkaamiseen erikoistunut Speex, joka on lähtöisin samasta Xiph.org-firmasta kuin oggikin. Opus on näitä uudempi (2012) audiomuoto, joka yhdistää Speexin ja Oggin, ja vielä entistäkin paremmalla laadulla. Opuksella pystyy siis pakkaamaan ääntä kuin ääntä; puhetta, musiikkia tai vaikka lintujen laulua. Opusta ovat tehneet Xiphin, Skypen ja Mozillan väki yhdessä.

Suurin Oggin, Speexin ja Opuksen ongelma on siinä, että mp3 on useimpien mielestä "riittävän" hyvä: se ehti valloittaa markkinat ennen kuin parempia pakkausalgoritmeja tuli markkinoille, ja nykyään mp3-soitinten tuki harvinaisemmille formaateille on aika heikkoa. Kun vielä mp3-soittimet alkavat muutenkin olla katoavaa kansanperinnettä, niin niitä ei enää kehitetä entiseen malliin. Itse kuuntelen musiikkia ja äänikirjoja ogg-muodossa vanhalla Sansa Clipillä, mutta Speex- tai Opus-tiedostoja se ei osaa soitella.

Opus-muotoisia tiedostoja voi kuunnella kylläkin tietokoneella ja tableteilla, kun käyttää audionsoitto-ohjelmia: PC-, Mac-, Linux- ja Android-ympäristöissä toimii ainakin VLC, jolla voi muutenkin kuunnella ja katsella melkein mitä vaan. Samoin foobar2000 on mainio pikkuohjelma erilaisten äänitiedostojen kuuntelemiseen, se tosin on saatavana vain PC/Winkku-ympäristöön. Arvatenkin Mozilla-väen mukanaolo Opuksen kehittämisessä on vaikuttanut myös siihen, että Firefox soittelee Opus-tiedostoja iloisesti, ainakin Winkku-ympäristössä riittää että raahaa tiedoston Firefoxin päälle. Samoin Operassa ja Google Chromessa on Opus-tuki. ("Yllättäen" Internet Explorerissa tukea ei ole).

Varsinkin äänikirjojen pakkaamisessa Opus on ällistyttävän hyvä: ääni pakkautuu ihan kuunneltavalla laadulla todella pieneen tilaan. Esim. Seitsemän veljestä, 15 cd-levyllistä ja lähes 13 ja puoli tuntia puhetta pakattuna 48 kbps:n laadulla vie tilaa n. 282 Mt. Näin ollen laskennallisesti esim. yhdelle tavalliselle dvd-aihiolle mahtuu puhetta noin 213 tuntia, eli vajaat yhdeksän vuorokautta. Toisin kuin puhe, musiikki ei pakkaudu laadukkaana näin tiiviisti, mutta esim. ihan kelvollisella 192 kbps-bittinopeudella yhtä dvd-aihiota kuuntelee reilut pari vuorokautta.

Äänikirjat rippaan useimmiten kokonaisina cd-levyinä: Sansa Clip osaa jatkaa siitä mihin jäätiin, ts. ei haittaa vaikka kuuntelemisen lopettaa keskellä kappaletta. Usein kuuntelen myös (musiikki-) cd-levyt alusta loppuun, jolloin yksi levy on kätevintä pakata yhdeksi tiedostoksi. Tällöin tosin kappaleiden nimiä ei erotella. Ainakin Exact Audio Copy (EAC) osaa ripata levyt kokonaisina wav-tiedostoiksi, kun napsauttaa IMG-kuvaketta.

EACista tulleet pakkaamattomat wav-tiedostot voi muuntaa Opus-muotoon vaikkapa LameXP-ohjelmalla, joka osaa myös oggin ja muutaman muunkin pakkausmuodon. Se on muutenkin kiva ohjelma, ja osaa käyttää niin montaa prosessoriydintä kuin tarjolla on, jolloin usean tiedoston yhtäaikainen kääntäminen on aika reipasta.

Blogin aiheeseen liittyen voisi vielä mainita, että Reaper ei 4. versiossa osaa lukea tai kirjoittaa Opusta, mutta 5. versioon tuki on tulossa.

MuseScoresta

Vaikka tämän blogin aiheena onkin Reaper, tehdään tällä kertaa pieni sivuaskel ja käsitellään hiukan MuseScorea.

[edit: Tästä tekstistä on ilmestynyt hiukan "edistyneempi" versio, joka on MuseScoren uudemmalle 2. versiolle].

MuseScore on Sibeliuksen tapainen nuotinnusohjelma, jonka ero Sibbeen verrattuna on lähinnä siinä, että Sibelius maksaa, ja MuseScore ei maksa. No, ehkä muitakin eroja on, mutta MuseScorella kyllä pärjäilee ällistyttävän pitkälle.
Koulussamme on jo muutaman vuoden ollut MuseScore virallisessa käytössä, ja – samoin kuin Reaperin kanssa – innokkaimmat nuotintajat voivat imuroida sen myös kotikoneisiinsa. Käydään tässä läpi nuotin tekeminen alusta loppuun. Tämä nuotti ei ole järin hääppönen sävellys, mutta nuotinnustehtävänä se toimii: olen koettanut käsitellä melko laajasti kaikkea mitä MuseScorella voi tehdä. Vaikka paljon jää vielä oppimatta, päässee tämän tehtävän tekemällä hyvinkin mukavasti alkuun MuseScoren käytössä.
Tätä kirjoittaessa MuseScoresta on ilmestynyt 2.0 beta 2 -versio, joka on jo melko vakaa, tai ainakin riittävästi jotta sitä voi hyvin käyttää opetuksessa.

Tehtävään kuuluu

• väsäämäni videoleike. (osa 1 | osa 2). Tämänlaiseen opastukseen videoklipit soveltuvat mielestäni  aika hyvin.
• pdf-muotoinen esimerkkinuotti. Tarkoitus olisi kirjoittaa itse mahdollisimman samanlainen. Tätä ei tietenkään ole pakko käyttää; voit katsella opastuksen ja tehdä jonkun samantapaisen nuotin – pääasia että käytät ohjelmaa monipuolisesti ja mahdollisimman "taloudellisesti".
• MuseScoren oikopolut, johon olen koonnut yleisimpiä näppäinoikoteitä parista lähteestä. Samoin kuin Reaperin, myös MuseScoren käyttö kannattaa opetella mahdollisimman paljon ilman hiirtä – varsinkin nuotinsyöttö hiirellä napsuttelemalla on yhtä tuskaa, mutta suorastaan hauskaa kun saman tekee näppiksellä tai kiipparilla.
• Iloinen mieli. :-) 
• PS. Videoleikkeessä unohdan kuunteluttaa lopputuloksen. Jos haluat, voit napsauttaa ensimmäistä nuottia ja painaa välilyöntinäppäintä.
• PS2. Jos käytät kiipparia, soita ääni kerrallaan niin että yksi ääni on selkeästi loppunut ennen seuraavaa; MuseScorella on taipumusta tulkita legato-soitto soinnuksi.

Lisää tietoa suomeksi:

• Jari Eerola: MuseScore-kurssi Emute-sivustolla
• Matti Sunell: Musatekno-sivuston Musescore-blogi