Tässä blogissa on jo muutamankin kerran mainittu pakattu ääniformaatti nimeltä Ogg Vorbis. Se on häviöllinen äänenpakkauskodekki, siis vähän kuin mp3, mutta samalla bittinopeudella ja yhtä isoilla tiedostoilla oggi on mielestäni (ja monien muidenkin mielestä) laatuisampi. Oggi on sitä paitsi avointa lähdekoodia, jonka käyttämisestä laitteiden valmistajien ei tarvitse maksaa kenellekään mitään. Oggin maskottina on sympaattinen kala.
Varsinkin korkeilla bittinopeuksilla laatuvertailu eri pakkausformaattien välillä on melko turhaa, kun eroa alkuperäiseen, esim. cd-levyltä ripattuun pakkaamattomaan tiedostoon, ei pysty omilla korvilla erottamaan. Puristisimmat kultakorvat käyttävät cd-levykokoelmiensa arkistoimiseen häviötöntä FLAC (Free Lossless Audio Codec)-muotoa, joka ei siis hukkaa mitään dataa, vaan FLAC-tiedosto ja alkuperäinen cd kuulostavat täysin identtisiltä, ja FLACin pystyy tarpeen vaatiessa palauttamaan pakkaamattomaksi tiedostoksi bitinkään muuttumatta matkalla. FLACin huono puoli on tiedostokoko, joka on tyypillisesti noin puolet alkuperäisestä. Vertailun vuoksi oggi ja mp3 pakkautuvat noin seitsemäsosaan ilman että eroa alkuperäiseen pystyy huomaamaan sokkokuuntelussa. Jos tarvis, voi oggin tai mp3:n tai jonkun muun häviöllisen tiedostomuodon pakata vielä tätäkin pienempään tilaan, mutta kovin pienillä bittinopeuksilla audion laatu alkaa kärsiä. Omilla korvillani (ja 30 euron kuulokkeilla) 128 kbps oggin vielä erottaa kohtalaisella varmuudella cd-levystä, mutta 160 kbps:stä ylöspäin alkaa olla jo melko vaikeaa sanoa kumpi on kumpi. Yleensä käytän "varmuuden vuoksi" vielä hiukan tätäkin korkeampaa laatua, kun tiedostojen kokoero on joka tapauksessa merkityksetön. VBR (Variable Bit Rate)-asetuksella kääntäjälle annetaan vapaus vaihdella bittinopeutta tarpeen mukaan. Häviöllisestä ja häviöttömästä äänenpakkauksesta on kelpo suomenkielinen artikkeli Wikipediassa, ja englanniksi vielä laajempi.
Kokeilkaapa muuten joskus kuunnella peräkkäin samasta kappaleesta Spotifyn ilmais-version laatua ja alkuperäistä cd-levyä. Tämä oli ainakin itselleni jonkinlainen yllätys, että alkuperäinen pesee niin totaalisesti ja mennen tullen ilmais-pakatun.
Ogg-kodekin kaverina on ollut puheen pakkaamiseen erikoistunut Speex, joka on lähtöisin samasta Xiph.org-firmasta kuin oggikin. Opus on näitä uudempi (2012) audiomuoto, joka yhdistää Speexin ja Oggin, ja vielä entistäkin paremmalla laadulla. Opuksella pystyy siis pakkaamaan ääntä kuin ääntä; puhetta, musiikkia tai vaikka lintujen laulua. Opusta ovat tehneet Xiphin, Skypen ja Mozillan väki yhdessä.
Suurin Oggin, Speexin ja Opuksen ongelma on siinä, että mp3 on useimpien mielestä "riittävän" hyvä: se ehti valloittaa markkinat ennen kuin parempia pakkausalgoritmeja tuli markkinoille, ja nykyään mp3-soitinten tuki harvinaisemmille formaateille on aika heikkoa. Kun vielä mp3-soittimet alkavat muutenkin olla katoavaa kansanperinnettä, niin niitä ei enää kehitetä entiseen malliin. Itse kuuntelen musiikkia ja äänikirjoja ogg-muodossa vanhalla Sansa Clipillä, mutta Speex- tai Opus-tiedostoja se ei osaa soitella.
Opus-muotoisia tiedostoja voi kuunnella kylläkin tietokoneella ja tableteilla, kun käyttää audionsoitto-ohjelmia: PC-, Mac-, Linux- ja Android-ympäristöissä toimii ainakin VLC, jolla voi muutenkin kuunnella ja katsella melkein mitä vaan. Samoin foobar2000 on mainio pikkuohjelma erilaisten äänitiedostojen kuuntelemiseen, se tosin on saatavana vain PC/Winkku-ympäristöön. Arvatenkin Mozilla-väen mukanaolo Opuksen kehittämisessä on vaikuttanut myös siihen, että Firefox soittelee Opus-tiedostoja iloisesti, ainakin Winkku-ympäristössä riittää että raahaa tiedoston Firefoxin päälle. Samoin Operassa ja Google Chromessa on Opus-tuki. ("Yllättäen" Internet Explorerissa tukea ei ole).
Varsinkin äänikirjojen pakkaamisessa Opus on ällistyttävän hyvä: ääni pakkautuu ihan kuunneltavalla laadulla todella pieneen tilaan. Esim. Seitsemän veljestä, 15 cd-levyllistä ja lähes 13 ja puoli tuntia puhetta pakattuna 48 kbps:n laadulla vie tilaa n. 282 Mt. Näin ollen laskennallisesti esim. yhdelle tavalliselle dvd-aihiolle mahtuu puhetta noin 213 tuntia, eli vajaat yhdeksän vuorokautta. Toisin kuin puhe, musiikki ei pakkaudu laadukkaana näin tiiviisti, mutta esim. ihan kelvollisella 192 kbps-bittinopeudella yhtä dvd-aihiota kuuntelee reilut pari vuorokautta.
Äänikirjat rippaan useimmiten kokonaisina cd-levyinä: Sansa Clip osaa jatkaa siitä mihin jäätiin, ts. ei haittaa vaikka kuuntelemisen lopettaa keskellä kappaletta. Usein kuuntelen myös (musiikki-) cd-levyt alusta loppuun, jolloin yksi levy on kätevintä pakata yhdeksi tiedostoksi. Tällöin tosin kappaleiden nimiä ei erotella. Ainakin Exact Audio Copy (EAC) osaa ripata levyt kokonaisina wav-tiedostoiksi, kun napsauttaa IMG-kuvaketta.
EACista tulleet pakkaamattomat wav-tiedostot voi muuntaa Opus-muotoon vaikkapa LameXP-ohjelmalla, joka osaa myös oggin ja muutaman muunkin pakkausmuodon. Se on muutenkin kiva ohjelma, ja osaa käyttää niin montaa prosessoriydintä kuin tarjolla on, jolloin usean tiedoston yhtäaikainen kääntäminen on aika reipasta.
Blogin aiheeseen liittyen voisi vielä mainita, että Reaper ei 4. versiossa osaa lukea tai kirjoittaa Opusta, mutta 5. versioon tuki on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti