Valintoja

Ihan ensimmäisessä postauksessa harmittelin Reaperissa Arranger-raidan puuttumista, joka Cubasessa on toteutettu erinomaisesti. Reaperin lähinnä vastaava, ja lähes yhtä hyvä, on nimeltään Regions.

Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa mainittiinkin, Reaperin Arrange-alueella (mikähän tälle olisi hyvä suomennos? Järjestely-alue? Raidanpiirtoalue? Äänitysalue?) on näytössä ruudukko (grid), johon asiat napsahtavat tarkasti jos magneetti (Snap enabled) on päällä. Oletuksena napsahtelutarkkuus on neljäsosanuotti, mutta ruudukon tiheyttä voi muuttaa helposti klikkaamalla hiiren kakkosnapilla magneettikuvaketta.

Napsahteluruudukon tarkkuus. T = trioli

Ruudukon avulla voidaan myös valita alueita tarkasti hiirellä raahaamalla, ja antaa niille (alueille) nimet. Alue valitaan niin että klikataan jossain tyhjässä kohdassa – vaikkapa yläreunan tahtinumeroiden seassa tai minkä tahansa raidan yläpuolella olevalla kaistaleella, ei siis äänitetyn raidan päällä – ja raahataan haluttu kesto. Sen jälkeen määritellään alue: valikosta Insert - Region, tai pikanäppämellä Shift + R.

Näin tehdyille biisin osille voidaan antaa muukin nimi kuin pelkkä järjestysnumero klikkaamalla niiden otsikkoa hiiren kakkosnapilla - Edit Region, tai Shift + tuplaklikkaamalla. Ilman shiftiä tuplaklikkaus valitsee alueen, ja alt + klik poistaa sen.

Tilkkutäkki. Eikun Alueiden nimeämis-ikkuna.

Alueiden hyötyjä ei tarvitse kauaa pohtia: niitä voi siirrellä mielin määrin otsikoista hiirellä raahaamalla, ja kopsailla yksinkertaisesti ctrl + raahaamalla uuteen paikkaan.

Submix

Isommat miksaukset ovat omalla työpöydälläni harvinaista herkkua. Tässäpä kokemuksia yhdestä.

Olinpa tässä jokunen aika sitten mukana tallentamassa vähän isomman bändin musisointia. Itse äänitys tehtiin kohtalaisen järeällä kalustolla (ei siis omalla piskuisella äänikortillani, johon saa rönkättyä vaivaiset kaksi mikrofonia samaan aikaan) ja Pro Tools-softalla, joka on vakiinnuttanut asemansa isojen(kin) studiojen perustyökaluna. Äänityssoftalla ei sinänsä ole paljonkaan merkitystä; audiotiedostojen laatuun ei varsinkaan vaikuta se millä ohjelmalla ne on äänitetty. Tässä konsertissa rummuilla oli käytössä kuusi raitaa, jouset ja puhaltajat saivat molemmat kymmenen raitaa. Lisäksi yksittäisiä raitoja oli mm. laulusolisteilla, sähköbassolla, sähkökitaralla, kiipparilla yms. Lähimikkien lisäksi salissa käytettiin muutamaa ambienssimikkiä. Yhteensä raitoja äänitettiin kaikkiaan nelisenkymmentä. Vaikka äänitys tehtiinkin Toolsilla, en malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä vaan halusin kokeilla miten Reaper toimii isohkossa miksauksessa ihan vaan koti-tiatzikalla ajettuna.

Pro Tools tallentaa audiotiedostot varsin suoraviivaisesti: yhden projektin tiedostot ovat yhdessä kiintolevyn hakemistossa nätisti numeroituina, josta ne on helppo siirtää Reaperiin – tai mihin tahansa muuhunkin ohjelmaan jos tarvis.

Aluksi..

Kun raitoja on paljon, ne kannattaa ensin jakaa loogisiin osasiin esim. soitinryhmittäin ja miksata nämä ryhmät yksi kerrallaan. Reaperissa on tähän tarkoitukseen pari varsin näppärää työkalua. Ensin kannattaa lisätä kaikkien äänitettyjen raitojen lisäksi vielä muutama raita, jotka nimetään soitinryhmien mukaan ikään kuin otsikoiksi. Tässä on hyvä käyttää isoja kirjaimia erottamaan soitinryhmät yksittäisistä soittimista. Kun otsikkoraidat on tehty, ne pitää vielä siirrellä kunkin soitinryhmän yläpuolelle. Jos haluaa antaa vähän väriä eri soittimille, voi sen tehdä vaikka tässä vaiheessa: klikkaa otsikkoraitaa, pidä Shift-näppäintä pohjassa ja klikkaa ryhmän viimeistä soitinta. Klikkaa vielä oikealla napilla jotakin valituista raidoista ja etsi valikosta sopiva väri.

Seuraavaksi näistä otsikkoraidoista tehdään kansioita, jotka pitävät sisällään kulloisenkin soitinryhmän. TCP-alueella jokaisen raidan oikeassa alareunassa on pieni kansion kuvake. Kun siitä klikkaa kerran, raita muuttuu kansioksi ja kaikki sen alapuolella olevat raidat ryhmittyvät tämän kansion alle. Kun vielä klikkaa soitinryhmän viimeistä soitinta samaisesta kansio-kohdasta, se muuttuu ensin itsekin kansioksi, ja toisella klikkauksella lakkaa olemasta kansio ja vaihtuu kansion viimeiseksi raidaksi.

Kun soittimet on saatu ryhmiin, voi niiden näkymää muuttaa. Kansioraitojen oikeaan yläkulmaan ilmestyy kolmio, josta klikkaamalla ko. kansioon kuuluvat raidat ensin pienenevät, ja toisella klikkauksella muuttuvat näkymättömiksi. Kolmannella klikkauksella ne palautuvat taas normaalin kokoisiksi. Raidan koko ei vaikuta sen kuuluvuuteen; näkymättömätkin raidat ovat edelleen olemassa ja kuuluvat siinä missä muutkin.

Kansioita ja pienennettyjä soitinraitoja. Pienennysnappi on kunkin kansioraidan
oikeassa yläreunassa oleva kolmio.

Kansioittain ryhmitellyistä soittimista on monenlaista hyötyä: ensinnä, kun soolottaa kansion, voi kuunnella pelkästään ko. soitinryhmää. Kun tarvis kuunnella yksittäisiä soittimia, voi kansion sisällä olevia raitoja edelleen soolottaa. Näin voi miksata yhden soitinryhmän kerrallaan. Toiseksi, mitä tahansa kansioraidalle tekeekin, se vaikuttaa kaikkiin kansiossa oleviin soittimiin. Kansiolle, siis käytännössä soitinryhmälle, voi lisätä efektejä, sen voi panoroida stereokentässä ja säätää voimakkuutta. Esim. eri rumpujen balanssin voi miksata ensin mieleisekseen, ja myöhemmin asettaa niiden voimakkuuden suhteessa muihin soitinryhmiin yksinkertaisesti kansioraidan voimakkuutta säätämällä.

Kun soitinryhmien sisällä balanssit ovat kunnossa, voi ne miksata vielä suhteessa
muihin soitinryhmiin.

Miksaaminen lienee fiksuinta tehdä miksaus-ikkunassa. PC:ssä sinne pääsee valikosta View - mixer, tai pikanapilla ctrl + m. Jos ja kun raitoja tupsahtaa näyttöön ihan liikaa, voi tarpeettomat piilottaa: View - Track manager, tai PC:ssä oikotie ctrl + shift + m, ja sieltä ruksataan MCP-sarakkeesta pois kaikki raidat joita ei juuri nyt halua katsella miksaus-ikkunassa. Tässäkin kohdassa toimii näppärä "klikkaa ensimmäistä, pidä hiiren nappi pohjassa ja raahaa loput" -menetelmä.

Track Manager-ikkunassa kerrotaan mm. mitä missäkin ikkunassa halutaan katsella.
Mikseri-ikkuna on tällä kertaa varattu vain ja ainoastaan lyömäsoittimille.

Pelkät kansioraidat saa näkyviin myös putkahdusvalikosta: kun hiiren kakkosnapilla klikkaa Mixer-ikkunan otsikkopalkkia tai tyhjää aluetta samaisessa ikkunassa, pääsee valitsemaan mitä haluaa nähtäväksi. Jos poistaa ruksin Show tracks that are in folders -kohdasta, näkyy mikserissä ainoastaan kansioraidat. Group folders to left puolestaan määrää kansioraidat näytön vasempaan reunaan.

Näytä tätä, piilota tuota. Jälleen yksi esimerkki
Reaperin erinomaisesta muokattavuudesta.

Isonkin bändin miksaaminen PC:llä ja Reaperilla on yhtä juhlaa: ainakin tämän oman tiatzikkani prosessorikuormitusmittari pompsahteli varsin hillitysti 7...12%:n tietämillä vaikka efektejäkin oli käytössä kohtalaisesti, mukaanlukien tehosyöppö konvoluutiokaiku. En kaivannut myöskään muiden valmistajien VST-palikoita, Cockos-firman efektit kun ovat selkeitä ja hyväsoundisia. Niistä myös löytyy ainakin kaikki tavallisimmat ja muutama vähän erikoisempikin härpäke.

Ajast' aikaan

Kikkailua tempon kanssa

Reaperissa voi monia asioita tehdä vähän eri tavoilla, eikä tempon määrittäminen ole poikkeus. Aloitustempon voi määrätä 1) Project Settings (alt + enter) -laatikon lisäksi pääikkunassa siellä transport-ikkunan vieressä 2) numeroin, tai 3) hiirellä naksuttelemalla.

Project Settings, jossa tempon oletusarvona on 120 neljäsosaa minuutissa.

Tempon yksikkö on "neljäsosaa minuutissa", mikä toimii useimmissa tahtilajeissa ihan hyvin, mutta esim. 6/8:ssa (jossa siis lasketaan kahteen, 3+3 kahdeksasosanuottia) saa hetken raapia päätään ennen kuin oikea tempo löytyy.

Yllämainittu toinen tapa tempon määrittämiseen on vaihtaa tempo pääikkunan alapuolella olevaan BPM-laatikkoon, ja kolmas klikkailla BPM-tekstiä halutussa tempossa. Teksti muuttuu kylläkin Tap'iksi kun hiiren vie sen päälle. Kun koettaa klikkailla vähän nopsemmin, ei Winkku enää pysy perässä; raja-arvo näyttäisi olevan reilut 240 naksua minuutissa, minkä jälkeen Winkku tulkitsee kaksi naksua yhdeksi. Onneksi presto prestissimo -tempoa ei tarvitse ihan joka päivä, ja jos tarvitsee niin sen voi syöttää myös numeroin.

Ennen..

..ja jälkeen.
(Etsi kuvista yksi eroavaisuus).

Reaper on siitäkin mainio sekkari, että se osaa muuttaa lennossa audion tempoa niin että äänen korkeus ei muutu. Tämä tarkoittaa sitä, että tempoa voi hiukan justeerata sen jälkeenkin kun laulaja on laulanut tai soittaja soittanut osuutensa. Ensimmäisenä ideana tultee tietenkin mieleen että jos soittajan taidot eivät ihan riitä säveltäjän haluamaan tempoon, voi biisiä vähän hidastaa, antaa musikantin hoitaa hommansa vähän leppoisammin – ja nopsentaa biisi takaisin alkuperäiseen tempoonsa soiton jälkeen. Näitä kikkoja kannattaa kuitenkin käyttää vain jos mikään muu ei onnistu; vaikka Reaper tekee kohtalaisen hyvää työtä audion pidentämisessä tai lyhentämisessä kulloiseenkin tempoon, on alkuperäisessä tempossa laulettu tahi soitettu audio aina parempi kuin pussillinen muokattuja.

Tempon kanssa pelehtimisessä on omat sudenkuoppansa. Projektin asetuksissa (alt + enter) on kaksi "Timebase" -valintaa. Jos näihin valitsee "Time", pysyy audio muuttumattomana, ts. Reaper ei nopeuta tahi hidasta sitä vaikka tempo muuttuisi. Mutta kun Timebasen arvoksi vaihtaa Beats, muuttuu audion nopeus. Tällöin audiokäppyrän yläreunassa kerrotaan "Rate" -arvo, joka on siis x kertaa normaali. Jos rate on vaikkapa 2.000, soitetaan audio tuplatempossa alkuperäiseen verrattuna.

Valittu Timebase vaikuttaa myös MIDIin. Jos MIDI-raidan on syystä tahi toisesta pätkinyt pätkiksi – kuten intro ja 7 säkeistöä kukin omana pätkänään – kannattanee pitää Timebase-arvo Beats-asennossa; muussa tapauksessa MIDI-tapahtumat seuraavat aikaa, ja MIDI-raidalle tulee joko ammottavia aukkoja tai sitten tapahtumat menevät päällekkäin (nimimerkki kokemusta on). Jos jostain syystä on ihan pakko käyttää Time-valintaa, kannattaa MIDI-raitojen pätkät liimata yhteen ennen tempomuutoksia: valitse hiirellä ne raidat jotka haluat liimata (raahaa kakkosnappi pohjassa, tai vaihtoehtoisesti paina ctrl + a -näppäimiä jolloin kaikki raidat valikoituvat) ja liimaa pätkät yhteen (klikkaa kakkosnapilla käppyrää ja valitse glue items, PC-puolella toimii myös pikanappi J). Tällöin raidalla ei ole enää yksittäisiä MIDI-pätkiä jotka voisivat lähteä haahuilemaan ympäriinsä. Toinen konsti on vaihtaa yksittäisen raidan Timebase: klikkaa raidan ominaisuus-aluetta hiiren kakkosnapilla ja kerro (set track timebase) että tämän raidan Timebase on Beats.

Eikä tässä kaikki. Äänitettyjä raitoja voi venyttää tai vanuttaa mielin määrin: kun pitää alt-napin pohjassa ja raahaa hiirellä raita-käppyrän hännästä tai nokasta, niin sen pituus ja samalla tempo muuttuvat. Raahaamalla pätkien risteyskohdasta niistä toinen venyy, toinen vanuu. Tempovenyttely on kätevää mm. eri tempossa äänitettyjen rumpulooppien kanssa, jotka eivät osu ihan paikoilleen. Kun vielä pitää snapin päällä, loksahtaa audio paikoilleen että napsahtaa.

Hevosenkenkä-magneetti loksauttaa
osaset ruudukkoon täsmällisesti.

Jos on tarvis tehdä tempomuutoksia kesken kappaleen, niin ne hoituvat "Tempo/time signature markerilla": klikkaa kursori siihen kohtaan josta haluat aloittaa tempomuutoksen, ja paina pikanappia shift + c.

Gradually -ruksi aloittaa hidastuksen tai kiihdytyksen
jonka lopputempo määrätään seuraavalla markkerilla.

TCP

TCP ei tässä blogissa tarkoita netin kaikenkattavaa tietoliikenneprotokollaa, vaan lyhennettä sanoista Track Control Panel. Se on alue jossa säädetään yksittäisen raidan ominaisuuksia.

TCP:n voisi suomentaa vaikka "raidan ominaisuudet" -alueeksi: siinä määrätään

• raidan nimi,
• voimakkuus, jolloin kappaletta voi miksata ilman erillistä mikseri-ikkunaa
• mykistys/soolo,
• stereopanorointi,
• vaiheenkääntö,
• äänitysvalmius,
• mistä äänitetään (MIDIä tai audiota),
• miten äänitetään,
• onko käytössä efektejä tai vaikkapa VSTi-soitin,
• mahdolliset lähdöt ja tulot muille raidoille tai ulkoisille laitteille,
• äänityksen monitorointi päälle, automaatille tai pois päältä,
• näytetäänkö automaatioita ja jos näytetään niin mitä niistä.
• josko raita onkin kansio jonka alle muut raidat ryhmittyvät.
• VU-mittari, joka väpättää musiikin voimakkuuden mukaan.

Pikkuruiselle alueelle on siis ahdettu melkoinen määrä tavaraa, ja vieläpä varsin tärkeää tavaraa.

Tässä vaiheessa taitaa olla paikallaan mainita pari sanaa teemoista. Kuten sanottu, Reaper ei ole erityisen hyvännäköinen oletuksena, mutta siihen on mahdollista tehdä omia teemoja. Useimmat teemaharrastajat muokkaavat hiukkasen jotain jo olemassaolevaa teemaa, ts. vaihtavat vähän värejä ja/tai muokkaavat pieniä yksityiskohtia omaan käyttöönsä sopiviksi. On myös todellisia TeemaGuruja, jotka käyttävät huomattavia määriä aikaa ja vaivaa mahdollisimman hienojen ja toimivien teemojen väsäämiseen. Näistä Guru-teemoista voisi mainita esimerkkeinä vaikkapa kolme: Rado, Reaction ja Universe. Ne ovat selkeitä ja helppokäyttöisiä, kaikki tarpeellinen on sopivasti näkösällä. Hyvä Reaper-teema tekee olon keveäksi ja mielen virkeäksi.

Valitsin lopulta sekä opetus- että omaan käyttööni Reaction -teeman: sen kylkiäisinä tulee joitakin ihan fiksuja muutoksia valikoihin, kuin myös väripaletti jolla voi määritellä raitojen värit yksinkertaisesti klikkailemalla. Reaction on hitusen hankalampi asentaa kuin monet muut teemat – kirjoitan tästä varmaan joskus oman postauksensa – mutta kun sen on kerran saanut toimimaan, saa Reaperistaan aika siedettävän näköisen, jolloin sitä on myös mukavampi käyttää.

Teemat ovat siitäkin hauskoja, että niitä voi kokeilla helposti: Options - Themes, tai näppäinoikotienä Ctrl+Alt+Page Down, tai toiseen suuntaan Ctrl+Alt+Page Up. Jos miellyttää, hyvä. Ellei, vaihda seuraavaan. Suunnilleen samat napikat pitäisi löytyä kaikista teemoista, joistakin helpommin kuin toisista. Monet teemat asentuvat yksinkertaisesti tuplaklikkaamalla niiden nimeä, ainakin jos niiden pääte on .ReaperThemeZip

Tässäpä raidan ominaisuudet, kun käytössä on Reaction -teema:

Tuhat ja yksi nappia. Klik klik. Klik.

Seuraava kysymys lienee "mitä näillä tehdään".

Jos aloitetaan helpoimmasta päästä, niin Äänitysvalmius asettaa raidan.. no, äänitysvalmiuteen. Jos raita ei ole äänitysvalmiudessa, sinne ei tartu ääntä, ei MIDIä eikä mitään muutakaan vaikka kuinka klikkailisi äänitysnappia. Kun äänittää monelle raidalle samaan aikaan, pitää niiden kaikkien olla äänitysvalmiudessa. Tähän on olemassa näpsäkkä pirkkaniksi: klikkaa yhden raidan äänitysvalmiutta, jätä hiiren nappi pohjaan ja ajele hiirellä muidenkin raitojen päältä. Sama niksi toimii myös soolo- ja mykistys-napeille.

Monitorointi tulikin käsiteltyä jo aiemmassa postauksessa.

Raidan nimi määrätään tuplaklikkaamalla nimikenttää. Tähän kannattanee kehitellä joku looginen systeemi; esim. VSTi-soitinten nimiä ei välttämättä kannata kirjoittaa raitojenkin nimiksi, jos on mahdollista että ne voivat vielä muuttua. Jos antaa raidalle nimeksi säkkipilli ja sitten huomaakin että steel pan kuulostaa tässä biisissä jotenkin mehukkaammalta, voisi raidan nimetä alunperinkin vaikka melodiaksi, jolloin muiden raitojen nimet olisivat samalla logiikalla vaikkapa basso, soinnut, 2. ääni, obligato jne. Jos on tarvis siirrellä suuria määriä audiotiedostoja sekkarista toiseen, voi raitojen nimet aloittaa ko. raidan numerolla; silloin lähde löytää helpommin kohteeseen.

Klippaa klippaa!

VU-mittaria tarkkailemalla voi pitää vähän silmällä säröytyýkö signaali vaiko eikö. Mieluiten ei. Jos mittari pomppii punaisena, niin se ei ole ollenkaan hyvä juttu, vaan jostain kohtaa pitää sisääntulevaa signaalia vaimentaa. Usein se kohta on etuvahvistimen gain -napikka, ainakin jos äänitetään audiota mikrofonin kanssa. Sen sijaan MIDIä ja virtuaalisoittimia äänitettäessä ei tarvitse paljonkaan välittää mittarin pompuista, MIDI-voimakkuutta pystyy säätämään myöhemminkin. Sitäpaitsi MIDI-nuotin velocity-arvon maksimi on 127, eli niitä ei edes pysty soittamaan liian voimakkaasti. Kyllä MIDInkin kanssa leikkiessä mittarin saa punaiselle, mutta jos näin käy, niin voi hiukan vähentää virtuaalisoittimen volaa, tai vaihtoehtoisesti yksittäisten MIDI-nuottien velocity (voimakkuus)-arvoa. Punaisen mittarin saa rauhoittumaan klikkaamalla sitä, minkä jälkeen voi koettaa uudelleen vähän pienemmällä voimalla.

Vaiheenkäännöstä ja vaihevirheestä pitää tehdä joskus tuonnempana oma postauksensa. Periaatteessa kysymys on siitä että kahteen (tai useampaan) mikrofoniin tuleva ääni saapuu niihin hiukan eri aikaan, mistä voi seurata joidenkin taajuuksien vaimentumista, jos ne sattuvat tulemaan eri mikkeihin eri vaiheissa. Tätä ilmiötä sitten koitetaan korjata kääntämällä toisen signaalin vaihe. Myös ns. MS-äänitystekniikassa käytetään vaiheenkääntöä, mutta siinä kysymys ei ole vaihevirheen korjaamisesta vaan ihan normaalista – ja aika hienosta! – äänitystekniikasta. (Tarkempaa selostusta odotellessa voi vaikka kuunnella YLEn Stereotestiä.)

Kaikua! Säröä! Viivettä!

Fx- eli efekti-napikoita on kaksi. Se jota useimmiten käytetään, asettaa efektin (tai efektejä) raidalta kuunteluun tulevalle äänelle. Tämän Fx-napin vieressä on on/off-kytkin, joka kytkee efektit väliaikaisesti pois päältä. Jos raidalla sattuu olemaan vaikkapa ReaComp (opastusvideo englanniksi) - kompressori, sen voi sammuttaa ja laittaa uudelleen päälle kytkimellä, jolloin efektin vaikutusta voi kuunnella "lennossa". Efektien käyttäminen ei vaikuta raidalla olevaan audioon. Yleensä raidalle kannattaakin tallentaa mahdollisimman puhdasta ääntä, johon voi sitten lisätä kaikua tai säröä tai mitä nyt mieleen juolahtaakin, niin että itse raidalla olevaa ääntä ei muuteta.

Normaalisti efektit lisätään vasta kuunteluun; näin ne eivät pääse sotkemaan raidalla olevaa materiaalia.

Toisin kuin monet sekkari-kollegansa, Reaper ei tee paljon eroa sille onko efekti VST-plugari vaiko VSTi-soitin: Fx-nappi avaa ikkunan josta valitaan jompi kumpi. Tai sitten jotain ihan muuta; ohjelman mukana tulee iso liuta (237 kpl jos oikein laskin) jonkinmoisella ohjelmointikielellä efektejä, joita voi muokata/tehdä itsekin.

Ohjelmoi omat plugarisi! Esimerkkinä viive-efektin koodia JesuSonic-kielellä.

Plugarinvalinta-ikkunassa kaikki efektit ja soittimet on jaoteltu erilaisiin ryhmiin, jotka menevät osittain päällekkäin: esim. ReaSynth on Cockos-firman VSTi-syntetisoija, jolloin se kuuluu Cockos-, Instruments- ja VSTi-ryhmiin. Efektejä voi myös ketjuttaa helposti lisäämällä niitä Add-napista. Tyypillisesti raidalla voisi olla esim. EQ, kompressori ja kaikulaite, jolloin signaali kulkee ensimmäisestä viimeiseen, ylhäältä alas, ja jokainen plugari muokkaa ääntä ennen kuin päästää sen seuraavan härpäkkeen käsittelyyn.

Efektiketju. Ylimmästä alimpaan Syntetisoija, EQ, Delay ja kaiku – tuloksena tällä kertaa eteeristä panhuilu-soundia.

Efektejä voi ketjuttaa, soittimia ei. Jos niitä haluaa kerrostaa (eikä satu olemaan sellaista soitinta joka osaa soittaa samaan aikaan eri soundeja), voi tehdä MIDI-tietoa sisältävältä raidalta "sendin" toiselle raidalle, jolle on asennettu joku toinen VSTi-soitin/soundi. Reitityksiin palataan vielä jossain tulevaisuuden postauksessa.

Toinen Fx-nappi, se joka on äänitysvalmiuden alapuolella, toimii muuten samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, mutta sinne laitettavat efektit asettuvat äänitettävän signaalin ja raidan väliin. Toisin sanoen efektit äänittyvät signaalin mukana raidalle.

Äänitys-efekti-napista voi lisätä raidalle efektejä jo siinä vaiheessa kun raitaa äänitetään.

Tällöin niitä ei enää saa pois millään ilveellä. Joihinkin hauskoihin tehokeinoihin tämä työtapa sopii mainiosti. Ellei ole tarkoitus tehdä hauskoja tehokeinoja, voi harkita vielä toisenkin kerran ennen kuin kuorruttaa kantele-soundin särökitara-efektillä äänitysvaiheessa.

Mykistys, soolo ja stereopanorointi eivät esittelyä kaivanne; mykistys mykistää raidan, soolo asettaa ainoastaan valitun (tai valitut) raidat kuunteluun, ja stereopanoroinnista säädetään raidan paikka stereokentässä, ts. "kumpaan korvaan" ääni panoroidaan. 100%L tuuppaa koko signaalin vasempaan korvaan, 100%R oikeaan, ja muut prosentit johonkin siltä väliltä. Tästä ei ole olemassa tiukkoja ohjeita ja sääntöjä, mutta 60-luvun villeistä hippivuosista on hiukan rauhoituttu; nykyään basso jätetään yleensä kiltisti keskelle eikä laulusolistiakaan työnnetä ihan äärilaidalle. Samoin rummut kuulostavat varsinkin kuulokkeilla aika ilkeiltä, jos ne pistää jumpsuttamaan vain toiseen korvaan. Toisaalta, viime aikoina on tullut vastaan muutamakin kelpo jazz-levytys joissa rummut on panoroitu hiukan laidemmalle ja muita soittimia vastaavasti keskemmälle. Älä siis usko mitä muut sanovat, tee niin kuin omiin korviin hyvältä kuulostaa.

Äänitystavoista, automaatiosta ja kansioiden käyttämisestä tulee vielä myöhemmin omat juttunsa.

Metronomisoundi

Reaperin oletus-metronomisoundi on hiukkasen tylsä. Tässäpä lyhyt ohje sen vaihtamiseksi.

Reaperin metronomi-soundin voi vaihtaa helposti, kunhan on ensin äänittänyt tai imuroinut jostain uuden. Parempia metronomisoundeja saa esim. täältä tai täältä. Ne voi purkaa johonkin suhteellisen pysyväiseen hakemistoon, vaikkapa VST-soitinten joukkoon tms. Kun klikkaa hiiren kakkosnapilla metronomi-kuvaketta, voi määritellä soundit mieluisikseen; ensimmäisen joka naksuu ykkös-iskulla ja toisen joka naksuu kaikilla muilla tahtiosilla.

High Seiko Low Seiko, eli metronomi joka myös kuulostaa metronomilta.
Ylempi voimakkuussäädin säätää kokonaisvoimakkuutta, alempi
iskuttomien tahtiosien voimakkuutta suhteessa edelliseen.

Kun on tarkistanut naksun toimivuuden, voi vielä tallentaa vaihdetut asetukset niin että ne toimivat jatkossa oletuksena: File - Project settings, tai oikotienä Alt + Enter - Save as default project settings.

Hip hei, klik klok.

Kaikuuko täällä?

Konvoluutiokaikua ei löydy ihan joka sekkarista. Reaperissa se on vakiona.

Konvoluutiokaiku perustuu aidosta oikeasta ympäristöstä tehdylle mallinnukselle. Itse ympäristö voi olla kaikkea mahdollista, kirkosta sinkkiämpäriin tai vaikka vessanpyttyyn. Onpa joku irvileuka tallentanut oman suunsa akustisen ympäristön, ja tehnyt siitä tarvittavan Impulse Response -tiedoston. Em. linkin takana on kylläkin jotain vanhalla Mac-koneella tehtyjä .sit -tiedostoja joita ei saa auki ihan helposti, tai ei ainakaan PC-koneella.

"   Ennen 1990-luvun loppupuolta oli vaikeaa luoda realistisia oikean maailman akustisia ominaisuuksia äänitettyyn materiaaliin käyttämällä efektilaitteita ja elektronista äänen muokkausta, mutta tämä muuttui konvoluutiokaikujen myötä. Konvoluutiokaiku simuloi tarkasti oikean maailman akustiikkoja käyttämällä algoritmeja, jotka on luotu toistamalla laskennallisesti helppo ääni-impulssi kuten starttipistoolin laukaus tai siniaaltopyyhkäisy (eng. sine-sweep) halutussa lokaatiossa ja tallentamalla sen impulssivaste eli äänittämällä impulssi, kuten ilmauksessakin. Tästä impulssivasteesta voidaan algoritmin avulla laskea kyseisen tilan akustiset ominaisuudet, ja siten samat ominaisuudet voidaan liittää mihin tahansa äänimateriaaliin...
Konvoluutioteknologian akustiset ominaisuudet ovat huomattavasti luonnollisempia kuin perinteiset digitaaliset kaiut.  "

– Lähde: Ilmari Jyskä: Ilmaaminen elokuvatuotannoissa, opinnäytetyö, TAMK 2012. (http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53569/Jyska_Ilmari.pdf)

Tila mallinnetaan asettamalla mittamikrofoni(t) kuulijan paikalle ja kaiutin – tai kaiuttimia – kuvitteellisen soittajan paikalle. Kaiuttimista ajetaan esim. soveltuvalla tietokoneohjelmalla tehty sweep, joka sisältää kaikki taajuudet. Vanhaan hyvään aikaan heiluttiin starttipyssy kourassa, nykyään käytetään useimmiten sweeppiä. Mittamikrofoni mittaa ympäristön heijastukset ja lopputulos on parhaimmillaan ällistyttävän hyvä: jos lisää kuivaan urkusoundiin kirkossa äänitetyn ja hyvin tehdyn kaiun, ei soundi juurikaan poikkea aidon ympäristön vastaavasta.

Vaikka Reaper asentaa konvoluutiokaiku-plugarinsa pyytämättä ja yllättäen, sen mukana ei tule varsinaisia IR-tiedostoja. Niitä kylläkin löytyy netistä runsaasti esim. googlaamalla hakusanoilla impulse responses. Myös Reaperin sivustolla on kaikutiedostoja. Jos aiheesta innostuu enemmän, voi vaikka koettaa tehdä itse omat IR-fileensä. Reaperin kaiku-plugariin kuuluu tätä tarkoitusta varten sweep-tiedoston valmistuspalikka, samoin kuin sweepin avulla äänitetyn tiedoston kääntäminen valmiiksi IR-tiedostoksi.

Ihan oma lukunsa ovat kohtalaisen hintavat kaikulaitteet, joista harrastelijat ovat mallintaneet ilmaisia (suosittelen!) IR-tiedostoja. Eivät ne alkuperäistä laitetta vastaa, mutta jos ei juuri nyt satu olemaan ylimääräistä taskurahaa, ovat ilmaistiedostot vähintäänkin hintansa arvoisia.

Kun meillä nyt on imuroituna muutama IR-tiedosto, ne pitäisi vielä purkaa johonkin hakemistoon. Tähän ei taida olla mitään erityistä sääntöä tai määräystä, itse purin tiedostot tekemääni IR files -hakemistoon. Kaikua voi kokeilla vaikkapa niin että tekee yhden instrumenttiraidan (Track - Insert virtual instrument on new track...) ja laittaa soittimeksi esim. edellisissä postauksissa käsitellyn Sforzandon. File - import - joku soundi, jonka toimivuuden voi vielä varmistaa ennen kaiun lisäämistä. Kaiku toimii luonnollisesti sekä audio- että instrumenttiraitojen kanssa.

Add-nappia klikkaamalla lisätään Cockos-ryhmästä ReaVerb -kaiku, niin että se tulee soittimen jälkeen: audiosignaali matkustaa plugareissakin aina ylhäältä alaspäin.

Cockos on erikoistunut askeettisiin käyttöliittymiin. Oikeassa yläreunassa on ruksi, josta kaiun saa tilapäisesti pois päältä.

Kaiussakin on Add-nappi, jota klikkaamalla kerrotaan mitä haetaan ja mistä. Siispä Add - File - ja etsitään joku vastikään tallennetuista IR-tiedostoista. Wet ja Dry-säätimillä säädetään kaikusignaalin ja alkuperäisen "kuivan" äänen balanssi. Reaper-kaiku on – harmillista kyllä – aika tehosyöppö: sitä ei voi käyttää live-soitossa lainkaan, koska sen aiheuttama viive eli latenssi on niin pitkä. Sen sijaan miksaamisessa isommilla tai pienemmillä viiveillä ei ole käytännön merkitystä, kunhan ne ovat joka raidalla saman pituiset. Tästä puolestaan huolehtii viivekompensaatio, joka Reaperissa toimii automaattisesti.

Jos joku haluaa käpistellä konvoluutiokaikua enemmänkin – ja kukapa ei haluaisi! – voi Add-napista lisätä myös Trim/Gain/Stretch -nimisen palikan, joka on ikään kuin plugari plugarin sisällä.

Trim/Gain/Stretch. Jipii, lisää säätimiä!

Siitä voi säätää mm. kaiun aloituskohtaa suhteessa IR-tiedostoon, mistä on hyötyä esim. ensiheijastusten pienentämiseksi. Max len puolestaan lyhentää kaikutiedoston pituutta sen loppupäästä, ja Stretch venyttää tai lyhentää koko tiedostoa vaikuttaen kaiun pituuteen. Pre-silence saa kaiun alkamaan vasta vähän myöhemmin. Width levittää/supistaa kaiun stereofonisuutta ja panorointi siirtää kaikua stereokentässä. Kannattaa kokeilla!

Kaiusta voi myös ottaa pois korkeita tai matalia taajuuksia. Add Filter (LP/HP):

Lisää möreetä! Eikun kirkkautta!

Lowpass päästää läpi matalat taajuudet ja vaimentaa korkeat, Highpass tekee päinvastoin. Joskus saattaa olla tarvetta ohentaa matalien taajuuksien kaikua pikkiriikkisen, jotta soitto soi kirkkaammin.

Seuraava vaihe on tietenkin ikioman IR-fileen tekeminen. Homma ei ole kovinkaan mutkikas; tarvitaan vain 1-2 pallokuvioista mikkiä (mono/stereo), läppäri, äänikortti, kaiutin tai muutama – ja sopiva tila. Tästä aiheesta on hyvä, joskin englanninkielinen ohje Sound On Sound-lehden sivuilla. Mennee kokeiluun itsellänikin kunhan tästä kerkiän.

Ilo irti nupeista

Jos kiipparissasi sattuu olemaan ylimääräisiä nuppeja ja nappeja, voit hyödyntää niitä Reaperissa

Taisinkin jo edellisessä postauksessa mainita, että olen tyytyväinen Oxygen 25 -merkkisen pikkukiipparin omistaja. Samankaltaisia laadukkaita musiikkileluja on monellakin valmistajalla, ja aika monessa on hyödyntämättömiä nappeja ja nuppeja.

Oxygen 25. Kahdella oktaavilla ja rimpulakoskettimilla ei ehkä tehdä pianotutkintoa,
mutta nuottien syöttämiseen tämä lelu on yliveto.

Nuppeja jotka vain odottavat että joku kiertäisi niitä.

Kun niitä painelee/kiertää/liu'uttaa, lähtee tietokoneelle ns. MIDI Continuous Controller (CC) -viestejä. Kierrettävistä ja liu'utettavista napeista lähtee useimmiten arvoja väliltä 0..127, ja painettavista joku yksittäinen numero. Erityisen hauskaksi asian tekee se, että esim. tässä omassa kiipparissani on 8 kierrettävää nuppia jotka kaikki voivat lähettää dataa MIDI-kanavilla 1-16. Siitä tulee yhteensä 16 x 8.. öö.. 128 kontrolleria, jotka kaikki voidaan valjastaa eri tarkoituksiin. Toisaalta, ihan heti ei tule mieleen mitään projektia jossa tarvitsisin 128 liukusäädintä. Oma presettini onkin aika vaatimaton: ykköskanavalla säätyy 8 ensimmäisen raidan äänenvoimakkuus, ja samat nupikat kakkoskanavalla säätelevät niin ikään raitojen 1..8 stereopanorointia.

Nuppien lisäksi kiipparissani on perinteiset transport-napikat eli play, rec, kelaus sinne ja tänne ja looppinappi, samoin valitun raidan vaihtaminen (seuraava tai edellinen), ja master-raidan voimakkuudensäätö. Siis tarpeellisimmat.

Ensimmäinen säätö joka Reaperissa pitää tehdä, on kertoa ohjelmalle että MIDI-kiipparilta kuunnellaan paitsi nuottidataa, myös kontrolliviestejä. Asetus on meille jo tutussa ikkunassa: Options - Preferences - Audio - MIDI Devices. Kun klikkaa hiiren kakkosnapilla kiipparin nimeä, pääsee ruksaamaan molemmat inputit päälle: Enable input ja Enable input for control messages.

"Kuuntele kaikkea"

Reaperissa on aivan mainio Actions -ikkuna, josta pystyy määrittelemään näppäin- tai kiippari-oikotiet lähes kaikelle mahdolliselle. Actions - Show action list... näyttää kaikki komennot joita ikinä voi toivoa. Kaiken kukkuraksi näitä pystyy tarpeen vaatiessa ketjuttamaan.

Actions -ikkuna, jonka vasempaan yläreunaan voi kirjoittaa mitä on etsimässä. Add...

Reaper komennetaan vastaanottamaan kiipparilta tulevaa MIDI-dataa niin, että etsitään ensin oikea komento (esim. Play). Kun se on löytynyt, valitaan se ja lisätään (Add...) kiipparista oikea nappitieto.

...ja esiin pomppaa Edit Shortcut -ikkuna odottamaan
MIDI-kiipparin napin painallusta.

Edit Shortcut -ikkunassa Reaper kuuntelee aktiivisesti josko jostain saapuisi MIDI-tietoa. Nyt vain painetaan kiipparista nappia jonka halutaan käynnistävän em. Play-toiminto. Kaikkien painonappien kanssa kannattaa MIDI CC: -kohtaan valita Relative 1 -asetus; muussa tapauksessa Reaper tulkitsee napin painalluksen ja sen irti päästämisen kahdeksi eri näpsäytykseksi, mikä esim. play-napin tapauksessa tarkoittaa sitä että soitto loppuu heti kun napin päästää ylös.

Tämänlaisille Actions -ikkunan komennoille määrittelin omat nappini:

Transport: Play
Transport: Stop
Transport: Record
Transport: Toggle repeat

Track: Go to next track
Track: Go to previous track

Markers: Go to next marker/project end
Markers: Go to previous marker/project start

Pikakelaus-napit määräsin hyppäämään edelliseen/seuraavaan markkeriin tai projektin alkuun/loppuun ellei markkereita ole. Omassa käytössäni tämä toiminee paremmin kuin "pomppaa nyt vaikka pikkasen matkaa eteen- tai taaksepäin".

Kiertonuppeihin määritellään toiminnot täsmälleen samalla tavalla, mutta sillä erotuksella että MIDI CC: -arvoksi kannattaa valita Absolute. Samaten on hyvä ruksata Soft takeover -kohta: sen avulla Reaper alkaa reagoida nupin kääntämiseen vasta silloin kuin nuppi saapuu siihen kohtaan johon nykyinen arvo on Reaperissa asetettu. Muussa tapauksessa, jos kiipparin nuppi sattuu olemaan kaakossa ja mikserin liuku Reaperissa kovin hiljaisella, pomppaa äänenvoimakkuus yhtäkkiä toiseen ääripäähän kun nuppiin vähänkään koskee. Eli Soft takeover on tavallaan myös turvallisuuskysymys. Korvat kiittää.

Kiertonuppien määrittelyä Reaperissa. Kun nuppia
kääntää, ohjelma saa itselleen tiedon paitsi oikeasta
nupista, myös lähettävästä MIDI-kanavasta.

Äänenvoimakkuuden säätämiseen kiertonuppien avulla voi Actions -ikkunasta etsiskellä vaikka tämänlaisia rivejä:

Track: Set volume for track 01 (MIDI CC/OSC only)
Track: Set volume for track 02 (MIDI CC/OSC only)
jne.

Jos nyt jollakulla sattuisi olemaan täsmälleen sama MIDI-kiippari kuin minulla, niin kerronpa tässä vielä ohjeet MIDI-kanavan vaihtamiseksi: painetaan kiipparin select-napista, joka on kolmiasentoinen: yhdellä painalluksella määrätään Program change (soundin vaihto, jolloin näytössä näkyy esim. P01), toisella painalluksella vaihtuu MIDI-kanava (jolloin näytössä lukee c. ja kanavan numero), ja kolmannella painalluksella näkyy kiipparin presettinumero, joita mahtuu härveliin yhteensä 10. Tässä vaiheessa meitä kiinnostaa lähinnä tuo MIDI-kanavan vaihto. Kun näytössä lukee esim. c.01, painamalla + tai – -näppäimiä vaihdetaan kanavaa. Jos käyttää kiipparin selectiä ainoastaan MIDI-kanavan vaihtamiseen, ei sitä tarvitse painaa enää uudelleen: kun on kerran löytänyt kanavanvalitsimen, riittää kun jatkossa painelee + ja – -nappeja. Kätevää! Kun kanavan on vaihtanut esim. 02:ksi, voi Reaperissa määritellä kiertonupeille uudet tehtävät. Kuten sanottu, itse komensin 2. kanavan säätämään stereopanorointeja.

Track: Set pan for track 01 (MIDI CC/OSC only)
Track: Set pan for track 02 (MIDI CC/OSC only)
jne.

Kiipparini ainoan liukusäätimen komensin master-raidan voimakkuudelle:

Track: Set volume for master track (MIDI CC/OSC only)

Kun on nähnyt näinkin paljon vaivaa, kannattaa vielä tallentaa oma presetti: Import/export... ja Export all.

Äänitysvalmius on/off olisi sekin mukava olla kiipparilla tökkäiltävissä, vaan nyt on jo kaikki painonapit käytössä. Onneksi myös kiipparin koskettimet voi valjastaa muuhunkin kuin nuottidatan syöttämiseen: Jos ei koskaan käytä esim. MIDI-kanavaa 16, voi sille määritellä oman äänitysvalmius-tehtävän: asettaa vaikkapa pienen oktaavialan valkoiset koskettimet c:stä alkaen kanavalla 16 naksuttelemaan äänitysvalmiudet 8 ensimmäiselle raidalle..

Track: Toggle record arm for track 01
Track: Toggle record arm for track 02
jne.

..jolloin äänitysvalmiudet saa päälle soittamalla ne kanavalla 16 – eikä tähän ei tarvita kuin yksi miinus-napin painallus, joka siis vaihtaa kanavan ykkösestä kuudeksitoista.

Laitanpa tähän vielä oman presettini tiedostona (kylläkin ilman kanavan 16 äänitysvalmius-koskettimia), jos siitä vaikka olisi joskus hyötyä jollekin Oxygenin omistajalle. Reaper ei ikävä kyllä osaa avata tätä suoraan tuplaklikkaamalla, vaan se importoidaan Actions-ikkunan kautta. Tiedosto kannattanee laittaa ensin muiden samanlaisten kaveriksi samaan hakemistoon. Hakemiston sijainti puolestaan selvinnee sillä että avaa Actions -ikkunan ja klikkaa Import/export -nappia. (Winkussa tiedoston kopioinnin oikeaan paikkaan voi tehdä vaikka siinä samassa ikkunassa).

Edit: Aamusella nuppien tiatzikalle lähettämä tieto olikin ihan erilaista kuin eilen illalla. Hiukan jo pelästyin että Oxygen arpoo joka aamu uudet numerot joilla nuppinsa identifioi. Vaan ei sentään: Program select näemmä vaikuttaa nuppeihin niin että niiden tunnukset vaihtuvat, ja se kontrolleri jolla vielä äsken ohjattiin ensimmäistä raitaa P01:llä, vaikuttaakin nyt vitosraitaan P02:lla. Nuppien lähettämien tunnistenumeroiden vaihtumisen logiikka on vähän sumeaa, mutta jos ei halua noista päänsärkyä, voi pitää Program selectin koko ajan 01:ssä.