Metronomisoundi

Reaperin oletus-metronomisoundi on hiukkasen tylsä. Tässäpä lyhyt ohje sen vaihtamiseksi.

Reaperin metronomi-soundin voi vaihtaa helposti, kunhan on ensin äänittänyt tai imuroinut jostain uuden. Parempia metronomisoundeja saa esim. täältä tai täältä. Ne voi purkaa johonkin suhteellisen pysyväiseen hakemistoon, vaikkapa VST-soitinten joukkoon tms. Kun klikkaa hiiren kakkosnapilla metronomi-kuvaketta, voi määritellä soundit mieluisikseen; ensimmäisen joka naksuu ykkös-iskulla ja toisen joka naksuu kaikilla muilla tahtiosilla.

High Seiko Low Seiko, eli metronomi joka myös kuulostaa metronomilta.
Ylempi voimakkuussäädin säätää kokonaisvoimakkuutta, alempi
iskuttomien tahtiosien voimakkuutta suhteessa edelliseen.

Kun on tarkistanut naksun toimivuuden, voi vielä tallentaa vaihdetut asetukset niin että ne toimivat jatkossa oletuksena: File - Project settings, tai oikotienä Alt + Enter - Save as default project settings.

Hip hei, klik klok.

Kaikuuko täällä?

Konvoluutiokaikua ei löydy ihan joka sekkarista. Reaperissa se on vakiona.

Konvoluutiokaiku perustuu aidosta oikeasta ympäristöstä tehdylle mallinnukselle. Itse ympäristö voi olla kaikkea mahdollista, kirkosta sinkkiämpäriin tai vaikka vessanpyttyyn. Onpa joku irvileuka tallentanut oman suunsa akustisen ympäristön, ja tehnyt siitä tarvittavan Impulse Response -tiedoston. Em. linkin takana on kylläkin jotain vanhalla Mac-koneella tehtyjä .sit -tiedostoja joita ei saa auki ihan helposti, tai ei ainakaan PC-koneella.

"   Ennen 1990-luvun loppupuolta oli vaikeaa luoda realistisia oikean maailman akustisia ominaisuuksia äänitettyyn materiaaliin käyttämällä efektilaitteita ja elektronista äänen muokkausta, mutta tämä muuttui konvoluutiokaikujen myötä. Konvoluutiokaiku simuloi tarkasti oikean maailman akustiikkoja käyttämällä algoritmeja, jotka on luotu toistamalla laskennallisesti helppo ääni-impulssi kuten starttipistoolin laukaus tai siniaaltopyyhkäisy (eng. sine-sweep) halutussa lokaatiossa ja tallentamalla sen impulssivaste eli äänittämällä impulssi, kuten ilmauksessakin. Tästä impulssivasteesta voidaan algoritmin avulla laskea kyseisen tilan akustiset ominaisuudet, ja siten samat ominaisuudet voidaan liittää mihin tahansa äänimateriaaliin...
Konvoluutioteknologian akustiset ominaisuudet ovat huomattavasti luonnollisempia kuin perinteiset digitaaliset kaiut.  "

– Lähde: Ilmari Jyskä: Ilmaaminen elokuvatuotannoissa, opinnäytetyö, TAMK 2012. (http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53569/Jyska_Ilmari.pdf)

Tila mallinnetaan asettamalla mittamikrofoni(t) kuulijan paikalle ja kaiutin – tai kaiuttimia – kuvitteellisen soittajan paikalle. Kaiuttimista ajetaan esim. soveltuvalla tietokoneohjelmalla tehty sweep, joka sisältää kaikki taajuudet. Vanhaan hyvään aikaan heiluttiin starttipyssy kourassa, nykyään käytetään useimmiten sweeppiä. Mittamikrofoni mittaa ympäristön heijastukset ja lopputulos on parhaimmillaan ällistyttävän hyvä: jos lisää kuivaan urkusoundiin kirkossa äänitetyn ja hyvin tehdyn kaiun, ei soundi juurikaan poikkea aidon ympäristön vastaavasta.

Vaikka Reaper asentaa konvoluutiokaiku-plugarinsa pyytämättä ja yllättäen, sen mukana ei tule varsinaisia IR-tiedostoja. Niitä kylläkin löytyy netistä runsaasti esim. googlaamalla hakusanoilla impulse responses. Myös Reaperin sivustolla on kaikutiedostoja. Jos aiheesta innostuu enemmän, voi vaikka koettaa tehdä itse omat IR-fileensä. Reaperin kaiku-plugariin kuuluu tätä tarkoitusta varten sweep-tiedoston valmistuspalikka, samoin kuin sweepin avulla äänitetyn tiedoston kääntäminen valmiiksi IR-tiedostoksi.

Ihan oma lukunsa ovat kohtalaisen hintavat kaikulaitteet, joista harrastelijat ovat mallintaneet ilmaisia (suosittelen!) IR-tiedostoja. Eivät ne alkuperäistä laitetta vastaa, mutta jos ei juuri nyt satu olemaan ylimääräistä taskurahaa, ovat ilmaistiedostot vähintäänkin hintansa arvoisia.

Kun meillä nyt on imuroituna muutama IR-tiedosto, ne pitäisi vielä purkaa johonkin hakemistoon. Tähän ei taida olla mitään erityistä sääntöä tai määräystä, itse purin tiedostot tekemääni IR files -hakemistoon. Kaikua voi kokeilla vaikkapa niin että tekee yhden instrumenttiraidan (Track - Insert virtual instrument on new track...) ja laittaa soittimeksi esim. edellisissä postauksissa käsitellyn Sforzandon. File - import - joku soundi, jonka toimivuuden voi vielä varmistaa ennen kaiun lisäämistä. Kaiku toimii luonnollisesti sekä audio- että instrumenttiraitojen kanssa.

Add-nappia klikkaamalla lisätään Cockos-ryhmästä ReaVerb -kaiku, niin että se tulee soittimen jälkeen: audiosignaali matkustaa plugareissakin aina ylhäältä alaspäin.

Cockos on erikoistunut askeettisiin käyttöliittymiin. Oikeassa yläreunassa on ruksi, josta kaiun saa tilapäisesti pois päältä.

Kaiussakin on Add-nappi, jota klikkaamalla kerrotaan mitä haetaan ja mistä. Siispä Add - File - ja etsitään joku vastikään tallennetuista IR-tiedostoista. Wet ja Dry-säätimillä säädetään kaikusignaalin ja alkuperäisen "kuivan" äänen balanssi. Reaper-kaiku on – harmillista kyllä – aika tehosyöppö: sitä ei voi käyttää live-soitossa lainkaan, koska sen aiheuttama viive eli latenssi on niin pitkä. Sen sijaan miksaamisessa isommilla tai pienemmillä viiveillä ei ole käytännön merkitystä, kunhan ne ovat joka raidalla saman pituiset. Tästä puolestaan huolehtii viivekompensaatio, joka Reaperissa toimii automaattisesti.

Jos joku haluaa käpistellä konvoluutiokaikua enemmänkin – ja kukapa ei haluaisi! – voi Add-napista lisätä myös Trim/Gain/Stretch -nimisen palikan, joka on ikään kuin plugari plugarin sisällä.

Trim/Gain/Stretch. Jipii, lisää säätimiä!

Siitä voi säätää mm. kaiun aloituskohtaa suhteessa IR-tiedostoon, mistä on hyötyä esim. ensiheijastusten pienentämiseksi. Max len puolestaan lyhentää kaikutiedoston pituutta sen loppupäästä, ja Stretch venyttää tai lyhentää koko tiedostoa vaikuttaen kaiun pituuteen. Pre-silence saa kaiun alkamaan vasta vähän myöhemmin. Width levittää/supistaa kaiun stereofonisuutta ja panorointi siirtää kaikua stereokentässä. Kannattaa kokeilla!

Kaiusta voi myös ottaa pois korkeita tai matalia taajuuksia. Add Filter (LP/HP):

Lisää möreetä! Eikun kirkkautta!

Lowpass päästää läpi matalat taajuudet ja vaimentaa korkeat, Highpass tekee päinvastoin. Joskus saattaa olla tarvetta ohentaa matalien taajuuksien kaikua pikkiriikkisen, jotta soitto soi kirkkaammin.

Seuraava vaihe on tietenkin ikioman IR-fileen tekeminen. Homma ei ole kovinkaan mutkikas; tarvitaan vain 1-2 pallokuvioista mikkiä (mono/stereo), läppäri, äänikortti, kaiutin tai muutama – ja sopiva tila. Tästä aiheesta on hyvä, joskin englanninkielinen ohje Sound On Sound-lehden sivuilla. Mennee kokeiluun itsellänikin kunhan tästä kerkiän.

Ilo irti nupeista

Jos kiipparissasi sattuu olemaan ylimääräisiä nuppeja ja nappeja, voit hyödyntää niitä Reaperissa

Taisinkin jo edellisessä postauksessa mainita, että olen tyytyväinen Oxygen 25 -merkkisen pikkukiipparin omistaja. Samankaltaisia laadukkaita musiikkileluja on monellakin valmistajalla, ja aika monessa on hyödyntämättömiä nappeja ja nuppeja.

Oxygen 25. Kahdella oktaavilla ja rimpulakoskettimilla ei ehkä tehdä pianotutkintoa,
mutta nuottien syöttämiseen tämä lelu on yliveto.

Nuppeja jotka vain odottavat että joku kiertäisi niitä.

Kun niitä painelee/kiertää/liu'uttaa, lähtee tietokoneelle ns. MIDI Continuous Controller (CC) -viestejä. Kierrettävistä ja liu'utettavista napeista lähtee useimmiten arvoja väliltä 0..127, ja painettavista joku yksittäinen numero. Erityisen hauskaksi asian tekee se, että esim. tässä omassa kiipparissani on 8 kierrettävää nuppia jotka kaikki voivat lähettää dataa MIDI-kanavilla 1-16. Siitä tulee yhteensä 16 x 8.. öö.. 128 kontrolleria, jotka kaikki voidaan valjastaa eri tarkoituksiin. Toisaalta, ihan heti ei tule mieleen mitään projektia jossa tarvitsisin 128 liukusäädintä. Oma presettini onkin aika vaatimaton: ykköskanavalla säätyy 8 ensimmäisen raidan äänenvoimakkuus, ja samat nupikat kakkoskanavalla säätelevät niin ikään raitojen 1..8 stereopanorointia.

Nuppien lisäksi kiipparissani on perinteiset transport-napikat eli play, rec, kelaus sinne ja tänne ja looppinappi, samoin valitun raidan vaihtaminen (seuraava tai edellinen), ja master-raidan voimakkuudensäätö. Siis tarpeellisimmat.

Ensimmäinen säätö joka Reaperissa pitää tehdä, on kertoa ohjelmalle että MIDI-kiipparilta kuunnellaan paitsi nuottidataa, myös kontrolliviestejä. Asetus on meille jo tutussa ikkunassa: Options - Preferences - Audio - MIDI Devices. Kun klikkaa hiiren kakkosnapilla kiipparin nimeä, pääsee ruksaamaan molemmat inputit päälle: Enable input ja Enable input for control messages.

"Kuuntele kaikkea"

Reaperissa on aivan mainio Actions -ikkuna, josta pystyy määrittelemään näppäin- tai kiippari-oikotiet lähes kaikelle mahdolliselle. Actions - Show action list... näyttää kaikki komennot joita ikinä voi toivoa. Kaiken kukkuraksi näitä pystyy tarpeen vaatiessa ketjuttamaan.

Actions -ikkuna, jonka vasempaan yläreunaan voi kirjoittaa mitä on etsimässä. Add...

Reaper komennetaan vastaanottamaan kiipparilta tulevaa MIDI-dataa niin, että etsitään ensin oikea komento (esim. Play). Kun se on löytynyt, valitaan se ja lisätään (Add...) kiipparista oikea nappitieto.

...ja esiin pomppaa Edit Shortcut -ikkuna odottamaan
MIDI-kiipparin napin painallusta.

Edit Shortcut -ikkunassa Reaper kuuntelee aktiivisesti josko jostain saapuisi MIDI-tietoa. Nyt vain painetaan kiipparista nappia jonka halutaan käynnistävän em. Play-toiminto. Kaikkien painonappien kanssa kannattaa MIDI CC: -kohtaan valita Relative 1 -asetus; muussa tapauksessa Reaper tulkitsee napin painalluksen ja sen irti päästämisen kahdeksi eri näpsäytykseksi, mikä esim. play-napin tapauksessa tarkoittaa sitä että soitto loppuu heti kun napin päästää ylös.

Tämänlaisille Actions -ikkunan komennoille määrittelin omat nappini:

Transport: Play
Transport: Stop
Transport: Record
Transport: Toggle repeat

Track: Go to next track
Track: Go to previous track

Markers: Go to next marker/project end
Markers: Go to previous marker/project start

Pikakelaus-napit määräsin hyppäämään edelliseen/seuraavaan markkeriin tai projektin alkuun/loppuun ellei markkereita ole. Omassa käytössäni tämä toiminee paremmin kuin "pomppaa nyt vaikka pikkasen matkaa eteen- tai taaksepäin".

Kiertonuppeihin määritellään toiminnot täsmälleen samalla tavalla, mutta sillä erotuksella että MIDI CC: -arvoksi kannattaa valita Absolute. Samaten on hyvä ruksata Soft takeover -kohta: sen avulla Reaper alkaa reagoida nupin kääntämiseen vasta silloin kuin nuppi saapuu siihen kohtaan johon nykyinen arvo on Reaperissa asetettu. Muussa tapauksessa, jos kiipparin nuppi sattuu olemaan kaakossa ja mikserin liuku Reaperissa kovin hiljaisella, pomppaa äänenvoimakkuus yhtäkkiä toiseen ääripäähän kun nuppiin vähänkään koskee. Eli Soft takeover on tavallaan myös turvallisuuskysymys. Korvat kiittää.

Kiertonuppien määrittelyä Reaperissa. Kun nuppia
kääntää, ohjelma saa itselleen tiedon paitsi oikeasta
nupista, myös lähettävästä MIDI-kanavasta.

Äänenvoimakkuuden säätämiseen kiertonuppien avulla voi Actions -ikkunasta etsiskellä vaikka tämänlaisia rivejä:

Track: Set volume for track 01 (MIDI CC/OSC only)
Track: Set volume for track 02 (MIDI CC/OSC only)
jne.

Jos nyt jollakulla sattuisi olemaan täsmälleen sama MIDI-kiippari kuin minulla, niin kerronpa tässä vielä ohjeet MIDI-kanavan vaihtamiseksi: painetaan kiipparin select-napista, joka on kolmiasentoinen: yhdellä painalluksella määrätään Program change (soundin vaihto, jolloin näytössä näkyy esim. P01), toisella painalluksella vaihtuu MIDI-kanava (jolloin näytössä lukee c. ja kanavan numero), ja kolmannella painalluksella näkyy kiipparin presettinumero, joita mahtuu härveliin yhteensä 10. Tässä vaiheessa meitä kiinnostaa lähinnä tuo MIDI-kanavan vaihto. Kun näytössä lukee esim. c.01, painamalla + tai – -näppäimiä vaihdetaan kanavaa. Jos käyttää kiipparin selectiä ainoastaan MIDI-kanavan vaihtamiseen, ei sitä tarvitse painaa enää uudelleen: kun on kerran löytänyt kanavanvalitsimen, riittää kun jatkossa painelee + ja – -nappeja. Kätevää! Kun kanavan on vaihtanut esim. 02:ksi, voi Reaperissa määritellä kiertonupeille uudet tehtävät. Kuten sanottu, itse komensin 2. kanavan säätämään stereopanorointeja.

Track: Set pan for track 01 (MIDI CC/OSC only)
Track: Set pan for track 02 (MIDI CC/OSC only)
jne.

Kiipparini ainoan liukusäätimen komensin master-raidan voimakkuudelle:

Track: Set volume for master track (MIDI CC/OSC only)

Kun on nähnyt näinkin paljon vaivaa, kannattaa vielä tallentaa oma presetti: Import/export... ja Export all.

Äänitysvalmius on/off olisi sekin mukava olla kiipparilla tökkäiltävissä, vaan nyt on jo kaikki painonapit käytössä. Onneksi myös kiipparin koskettimet voi valjastaa muuhunkin kuin nuottidatan syöttämiseen: Jos ei koskaan käytä esim. MIDI-kanavaa 16, voi sille määritellä oman äänitysvalmius-tehtävän: asettaa vaikkapa pienen oktaavialan valkoiset koskettimet c:stä alkaen kanavalla 16 naksuttelemaan äänitysvalmiudet 8 ensimmäiselle raidalle..

Track: Toggle record arm for track 01
Track: Toggle record arm for track 02
jne.

..jolloin äänitysvalmiudet saa päälle soittamalla ne kanavalla 16 – eikä tähän ei tarvita kuin yksi miinus-napin painallus, joka siis vaihtaa kanavan ykkösestä kuudeksitoista.

Laitanpa tähän vielä oman presettini tiedostona (kylläkin ilman kanavan 16 äänitysvalmius-koskettimia), jos siitä vaikka olisi joskus hyötyä jollekin Oxygenin omistajalle. Reaper ei ikävä kyllä osaa avata tätä suoraan tuplaklikkaamalla, vaan se importoidaan Actions-ikkunan kautta. Tiedosto kannattanee laittaa ensin muiden samanlaisten kaveriksi samaan hakemistoon. Hakemiston sijainti puolestaan selvinnee sillä että avaa Actions -ikkunan ja klikkaa Import/export -nappia. (Winkussa tiedoston kopioinnin oikeaan paikkaan voi tehdä vaikka siinä samassa ikkunassa).

Edit: Aamusella nuppien tiatzikalle lähettämä tieto olikin ihan erilaista kuin eilen illalla. Hiukan jo pelästyin että Oxygen arpoo joka aamu uudet numerot joilla nuppinsa identifioi. Vaan ei sentään: Program select näemmä vaikuttaa nuppeihin niin että niiden tunnukset vaihtuvat, ja se kontrolleri jolla vielä äsken ohjattiin ensimmäistä raitaa P01:llä, vaikuttaakin nyt vitosraitaan P02:lla. Nuppien lähettämien tunnistenumeroiden vaihtumisen logiikka on vähän sumeaa, mutta jos ei halua noista päänsärkyä, voi pitää Program selectin koko ajan 01:ssä.

Enstex

Reaper ei välttämättä ole valmis "suoraan laatikosta", vaan tarvitsee muutaman pirkkaniksin toimiakseen.

Tietokoneeseen asennuksen jälkeen olisi hauska kokeilla mitenkä soitto soi. Vaan mitäs sitten kun ääntä ei tule tai tulee viiveellä, mahdollinen MIDI-kiippari möllöttää pöydällä tönkkönä ja soundissa löytyy lähinnä kanttiaalto.

Eipä hätää.

Aloitetaan tärkeimmästä ja koitetaan ensin saada ääntä ulos. Reaper ei välttämättä tiedä mistä tuutista sitä pitäisi tuupata, ja jos on tietävinäänkin niin usein arvaa väärin. Siispä asetuksiin. Options - Preferences, tai pikanappi Ctrl + p, Macissa omena + pilkku. Sieltä vasemmalta puolelta Audio - Device - ja vaihda Audio system-kohtaan ASIO, jos sellainen koneesta löytyy. Ellei, niin WASAPI on luultavasti toiseksi paras vaihtoehto. Se taitaa kylläkin olla saatavana vain uusimmille Winkuille. Mac-käyttäjille on tarjolla mm. "default system devices", eli se sama joka on määritelty oletuslaitteeksi tiatzikan asetuksissa. Jos Winkku-tiatzikassasi on enemmän kuin yksi hyvä äänikortti, voi ASIO Driver -kohdasta valita mitä niistä käytetään.

Audio Settings. Vanhalle M-Audion äänikortillekin löytyy ASIO-ajuri.
Eipä viipyile ääni enää matkalla kiipparista kaiuttimiin.

ASIO on Steinberg-firman kehittämä ajuri, joka toimii audiosoftan (tässä tapauksessa siis Reaperin) ja äänikortin välissä. Se ohittaa Windowsin hitaat ajurit, mistä syystä esim. MIDI-kiipparista äänen matkustaminen sekvensseriohjelman välityksellä softasyntetisoijan käpistelyyn ja sieltä kaiuttimeen ei kestä mahdottoman pitkää aikaa. Ja sama toisinpäin: jos MIDI-kiipparin koskettimen painalluksesta kuluu puoli sekuntia siihen että ääni löytää tiensä kaiuttimeen, on kysymyksessä todennäköisimmin ajuriongelma: joko äänikortille ei ole asennettu ASIO-ajuria, tai – pahimmassa tapauksessa – sellaista ei ole edes saatavana. Varsinkin emolevylle integroidut äänikortit saattavat tuottaa vähän ongelmaa.

WASAPI on Microsoftin vastine ASIOlle. Latenssi (viive) näyttäisi olevan suunnilleen samaa luokkaa molemmissa, Wasapilla jopa hiukan pienempi. Jos on pakko tulla toimeen emon omalla äänikortilla jolle ei ole saatavana ASIO-ajuria, saattaa Wasapi olla toimivin, ja vieläpä ihan hyvä vaihtoehto. Winkku 7:ssa ja uudemmissa toimiva ohjain asentuu automaattisesti käyttiksen mukana, ja jos ohjelma vain tukee Wasapia, sen pitäisi näkyä asetuksissa.

Meillä hankittiin töihin yksi halpa, tavanomainen toimistokäyttöön soveltuva Dellin pikku-PC, jonka sopivuutta audiotyöasemaksi halusin kokeilla. Koneessa on tyypilliseen tapaan emolle integroitu Realtekin äänipiiri, joka pystyy periaatteessa ihan hyvään näytteenottotaajuuteen ja bittisyvyyteen, mutta käytännössä 3.5 mm plugiin ei kovin hifiä mikrofonia saa kiinni. Opetuskäytössä tämä ei ole mikään ongelma; audiota ei muutenkaan äänitellä joka tunti eikä joka koneella, jolloin riittää että yhdessä koneessa on kunnon äänikortti ja mikrofoni. Kaikilla koneilla pitäisi kuitenkin pystyä äänittämään MIDIä reaaliajassa kiipparilla, ja samalla kuunnella mitä tekee.

Dellin kanssa oli kaksi ongelmaa. Ensinnä. Reaper, ainakin v. 4.402, haluaa jostain kumman syystä välttämättä jonkun väylän jota pitkin audio tulee sisään: vaikka käyttäisikin vain MIDI-kiipparia, ei Reaper anna äänittää edes sillä, ellei se löydä koneesta myös jotain audiolähdettä. Tämänlaista ei Winkun ohjauspaneelissa näkynyt, vaikka koneen takapaneelissa on reiät sekä ulostulolle että sisäänmenolle.

Ei ole.

Ongelma ratkesi sillä, että tuuppasin mikki/linja-reikään pelkän 3.5 mm:n plugin. Tällöin Realtekin ajuri heräsi kysymään josko olin rönkännyt sille mikin vaiko linjatasoisen äänilähteen. Vastauksella ei ollut paljonkaan väliä; pääasia että nyt myös Reaper huomasi että koneeseen ilmestyi linja sisääntulevalle audiolle. Hämäämis-tarkoituksessa voi vaikka ostaa pelkän 3,5 mm:n plugin, jonka hinta ei ole mahdoton, ja Realtekille riittää että siihen on kytketty jotain. [edit 8-2020]: Jos Wasapi-asetuksiin laittaa Input channels -arvoksi 0, ei tarvitse kehitellä tietokoneeseen mitään viri-viritys-plugeja. [/edit]

Realtek toimi välttävästi myös Direct Soundilla ja WaveOutilla..

WDM Kernel Streaming, DirectSound, WaveOut ja Dummy Audio.
Hyödyttömiä viivyttelijöitä kaikki tyynni.

..mutta niiden latenssit olivat odotetusti ihan liian suuria. Niinpä WASAPI oli ainoa toivo, kun ASIO-ajuria ei Realtekkiin ole olemassa.

Vaikka WASAPI nyt löysi äänikortin, ei Reaper ollut vieläkään tyytyväinen, vaan herjasi jostain äänikorttipulmasta.

Kokeillessani WASAPIn exclusive modea sain koneen sen verran tilttiin että jouduin poistamaan koko Reaper-asennuksen ja tuhoamaan käsin C:\Users\[käyttäjän nimi]\AppData\Roaming\REAPER -hakemiston. Kannattaa siis pitää WASAPinsa "Shared modessa", exclusive mode tuntuu olevan lähinnä vaikeuksien kerjäämistä. Uudelleenasennus palautti tilanteen ennalleen. Seuraavaksi suunnistin Realtekin sivuille, jossa sattuikin olemaan melkein uunituore ajuri. Tämän asennuksen jälkeen päivä valkeni, aurinko tuli vihdoin pilvestä ja kone alkoi toimia kuin unelma. Latenssiongelma oli enää kaukainen muisto.

Ruma ankanpoikanen -testi oli siis kaikin puolin onnistunut, ja todistetuksi tuli että halvastakin Dellistä saa nykyään ihan kelpo audiotyöaseman.

Vaikka emolle integroidun äänikortin pienestä vihreästä plugista saa hyvinkin ääntä ulos koneesta ja punaiseen plugiin voi työntää multimediamikrofonin Skype-puheluita varten, ei niillä ihan äänitysstudiota perusteta. Siinä vaiheessa kun pitäisi tallentaa laulua tai soittoa hyvällä soundilla, pitää satsata vähän parempaan äänikorttiin ja mikrofoniin. Teen näistä vaikka joskus oman postauksensa.

ASIO-ajuri on saatavana M-Audion ja Focusriten äänikorteille.
Emolle integroitu äänikortti ei ole valikoimassa.

WASAPI-ajuri huomaa myös emon oman äänikortin.
Jostain syystä Focusriten USB-väyläistä korttia ei tässä valikossa näy.

ASIO4ALL (ASIO kaikille) on jonkinlainen viritelmä ASIO-ajurista muillekin äänikorteille kuin niille jotka sitä virallisesti tukevat. Omalla kohdallani ASIO4ALL kaatoi tietokoneen sen verran totaalisesti että sain formatoida kiintolevyn ja asentaa kaiken uudelleen. Tästä on kylläkin jo joitakin vuosia aikaa. Enpä silti uskalla suositella ihan varauksetta, varsinkin kun netistä lukemani tuoreemmatkin jutut tuntuvat olevan samansuuntaisia oman kokemukseni kanssa.

Jos MIDI-kiipparissa ei ole muuta elon merkkiä kuin virtaledin tuike, löytyy apu heti edellämainitun Audio-Device-kohdan alapuolelta: MIDI Devices.

MIDI-laitteen valinta, inputs ja outputs. Jälkimmäistä tarvitsee vain jos sattuu omistamaan jonkun
ulkoisen laitteen joka ymmärtää saapuvaa MIDIä sen sijaan että vain lähettäisi sitä.
Meistä useimmille riittänee että MIDI-tieto mennä vipeltää kiipparilta koneeseen.

Esimerkiksi itselläni ei ole M-Audion Delta-kortissa yhtään MIDI-laitetta kytkettynä, jolloin sen arvokin voi olla "disabled". Sen sijaan käytän sattumoisin saman firman pientä Oxygen-kiipparia joka on kytketty koneeseen USB-piuhalla. Kun sen (Oxygenin) nimeä klikkaa hiiren oikealla napilla, voi valita josko sen haluaa käyttöön (enabled) tai pois käytöstä (disabled).

Kaikille joilla ei vielä ole oikeaa MIDI-kiipparia pöydän nurkalla tilaa viemässä, tarjoaa Reaper Virtual MIDI Keyboard -palikan. Sen saa näkyviin piilostaan klikkailemalla valikosta View - Virtual MIDI Keyboard, pikanappina (on/off) Alt + b.

Virtuaalikiippari jota voi naksutella. Tai soitella näppiksellä!

Kun Reaperin on saanut ymmärtämään sekä kiipparia että äänikorttia, pitää vielä valjastaa joku VSTi-soitin ääntä tuottamaan. Tämä puolestaan ei onnistu ennen kuin tehdään raita, johon sen VST-instrumentin voi määrätä.

Raidan tekeminen Reaperissa on kohtalaisen helppoa: tuplaklikkaa tyhjää aluetta näytön vasemmalla puolella, siinä pikakuvakkeiden alapuolella. Pikanäppäin Ctrl + t toimii yhtälailla. Kun raita on putkahtanut tyhjästä, pitää vielä määritellä minkälainen raita tästä halutaan tehdä. Tehdään tästä vaikkapa MIDIä totteleva raita: klikataan Input 1 -tekstiä, ja sanotaan raidalle että Input: MIDI - All MIDI Inputs - All Channels, jotta raita tietää odottaa mitä tahansa yhteydenottoa miltä tahansa MIDI-kiipparilta, oikealta tai virtuaaliselta.

Tämän jälkeen raidalle voikin kertoa että nyt saa olla valmiina. Pieni, pyöreä, punainen Record Arm (äänitysvalmius) päälle, ja raita jää odottamaan MIDI-tapahtumaa.

Musikantit haluavat usein kuunnella minkälaisena soitto tai laulu on raidalle menossa. Niinpä sekkareissa – myös Reaperissa – on mahdollista asettaa "monitorointi" niin että ohjelma lähettää raidalle äänittyvää signaalia saman tien myös kuunneltavaksi. Monitorointikytkin on kolmiasentoinen: kun se on (1) pois päältä, ei äänitettäessä raidalta kuulu mitään. Äänitys kyllä toimii ihan yhtälailla riippumatta kuunnellaanko sitä vai ei. (2) Automaattiasennossa ollessaan monitorointi ei päästä ääntä ulos jos biisiä soitetaan, mutta äänittäessä monitorointi on toiminnassa ja raita päästää äänitettävän signaalin kuunteluun. (3) Kun monitorointi on päällä, kuuluu soitto (tai laulu) aina, kunhan myös äänitysvalmius on päällä.

Kun nyt sekä äänitysvalmius että monitorointi on saatu päälle ja soitellaan joko oikeaa tai virtuaalista kiipparia, pitäisi MIDI-palkin väpättää: raita huomaa että jotain on tulossa. Virtuaalikiipparissa on sellainen hauskuus, että sen lähettämä velocity (voimakkuus) -arvo riippuu siitä mistä kohtaa kosketinta klikkaa. Virtuaalikiippariin on ohjelmoitu myös mahdollisuus näpytellä näppiksellä äänet raidalle. Jos haluaa hiiren klikkailun sijaan soitella näppiksellään, sitä ei kannata alkaa takoa erityisellä vimmalla; näppiksen painalluksista ei lähde eteenpäin minkäänlaista voimakkuus-tietoa.

Palkin väpätystä on hauska katsella hetken aikaa, mutta vielä hienompaa on saada ulos myös ääntä. Lisätäänpä siis raidalle virtuaalisoitin. Reaperissa VST-soittimia kohdellaan samalla tavalla efekteinä kuin vaikkapa kaikua, delayta ynnä muita plugareita. Plugarit, englanniksi plug-in, ovat sellaisia usein pienehköjä ohjelmakikkareita jotka vaikuttavat ääneen tavalla tai toisella. Niitä käytetään nykyään kohtalaisen paljon äänen muokkaamiseen kaiken kokoisissa studioissa.

Klikataan siis FX-nappia, ja hetken pohtimisen jälkeen avautuu laatikko, jonka vasemmalla puolella on järjestyksessä erilaisia plugarityyppejä.Valitaan sieltä jo aiemmissakin posteissa käsitelty VSTi, ja soittimista se ainoa hetivalmis joka tulee Reaperin mukana, eli ReaSynth. Nyt, kun kiipparia vähän naksuttelee, pitäisi kauniin puhtoisen siniaallon kaikua ilmoille. Ellei näin tapahdu, tarkista että kone noin muuten on ääntelykuntoinen.

Soittimen tai muun efektin lisääminen raidalle. Tässä kurkataan mitä kaikkea Cockos -firma
on pakannut ohjelman mukaan kaupantekijäisiksi.

Pitänee vielä kertoa että nuo äskeiset vaiheet pystyy tekemään hiukan nopsemminkin: valikosta Track - Insert virtual instrument on new track.. tekee kokolailla saman kuin hitaampikin tie.

Jos virtuaalisen kiipparin naksuttelua tai näppiksen näpyttelyä soittotarkoituksessa joutuu tekemään vähänkään enemmän, voisi joulupukin listalle laittaa toiveen kiipparista. Sopivan laitteiston haaliminen ja kasaaminen on vähintään yhden postauksen väärtti, niin että tähän aiheeseen palataan varmasti myöhemmin. Joka tapauksessa musiikkileluja hankkiessa kannattaa tutkiskella nettiä, kysellä kavereilta ja pyytää tarjous myös muutamalta kotimaiselta putiikilta.

Rukseja siellä, rukseja täällä

Asetus-ikkunasta (Options - Preferences) kannattaa napsia saman tien pois pari ruksia, jotta myöhemmin on kivempaa.

• Project - Media Item Defaults: ruksi pois kohdasta Create automatic fade-in/fade-out for new items. Jos ruksi on päällä, tekee Reaper feidauksen (ajaa voimakkuuden hetkellisesti nollaan) aina kun audiopätkän katkaisee saksilla. Jos pätkät haluaa myöhemmin yhdistää, jää virhe – vaikkakin aika lyhyt – audioraidalle. Jos feidauksen haluaa, voi sen tehdä helposti itse: zoomaa riittävän lähelle, siirrä hiiri audiokäppyrän yläreunaan ja raahaa hiirellä lyhyt hiljennys.

Kun audiopätkän katkaisee saksilla (pikanappi s), tekee Reaper sille
automaattisen feidauksen. Jos pätkät myöhemmin liittää takaisin yhteen,
jää feidaus pilaamaan audiota.

• General - Startup settings - Load last project on startup: tästäkin ruksi pois, ainakin jos Reaper on koulukäytössä. Oppilaat voivat ihan vahingossa muokata toisten tekemiä biisejä, kun ne aukenevat näyttöön saman tien kun Reaperin käynnistää.

Audio-fileet omaan hakemistoonsa

Joissakin muissa sekkareissa, kuten vaikkapa Cubase ja Pro Tools, audiotiedostot menevät jo oletuksena omaan alihakemistoonsa. Reaperissa asetus löytyy Project Settings -ikkunasta Media-välilehdeltä, pikanappi Alt + enter. Tämä asetus kannattaa saman tien säätää oletukseksi – Save as default project settings – niin ei tarvitse enää kahlata roppakaupalla erilaisia tiedostoja löytääkseen niiden seasta itse projektin.

Reaper tekee projektikansioon Audio-nimisen alihakemiston, jonne pääsevät
kaikki äänitetyt audiofileet.

SoundFont

Kuka muistaa vanhat hyvät ajat – ja soundifontit?

edit 2023-02-26: Sain Googlelta sähköpostin, jossa kerrotaan että tämä postaus "rikkoo haittaohjelmia ja viruksia koskevaa käytäntöämme." Arvelisin että joku linkeistä on vanhentunut, ja alunperin asialliselle nettisivulle on päässyt pesiytymään joku virus tms. Niinpä otan tästä postauksesta kaikki linkit pois, samoin osan (vanhentuneesta) tekstistä. Muutamalla kappaleella ehkä on jonkinlaista historiallista arvoa. Itse soundifonteista sen verran, että uusinkin MuseScore osaa vielä käyttää sellaista, joskin se pitää erikseen käydä napsauttamassa päälle soitin/soundi kerrallaan. Noin muuten.. eipä soundifonteilla nykyään juuri käyttöä ole, saavat puolestani painua musiikkiteknologian historiaan, kuin moni muukin asia niitä ennen ja niiden jälkeen.

Kuka muistaa SoundFontit? 1990-luvulla E-mu ja Creative Labs kehittivät avoimen tiedostomuodon, jossa yhteen tiedostoon pakattiin jopa 8 Mt(!) General MIDI (GM)-yhteensopivia, sämplättyjä soundeja. (kaikki tiedostokoot jotka nykyään tuntuvat ihan naurettavan pieniltä, olivat aika jättimäisiä noihin aikoihin). Creative Labs julkaisi soundfont-yhteensopivan äänikorttinsa Soundblaster AWE32:n vuonna 1994, ja pari vuotta myöhemmin hiukkasen kehittyneemmän AWE64:n. AWEn mukana tuli muistaakseni Vienna -niminen ohjelma, jolla noita fontteja - ainakin periaatteessa - pystyi myös itse muokkaamaan.

Edelliseen Sfz-postaukseen liittyen, Ploguen SFZ-playerillä on helppo kääntää soundfontteja sfz-muotoon: sen kun importoi sf2-tiedoston, ja ohjelma hoitaa loput. Paitsi. Joidenkin soundien kääntämisessä SFZ-playerillä on suuria vaikeuksia, esim. SoundCanvas-fontin viulu- ja sellosoundit röpöttää sen verran ikävästi että ne ovat käyttökelvottomia, ja muutama soundi ei kuulu lainkaan.

Tässä käännös-hommassa tuntuisi hiukan paremmin toimivan SFZed. Sekin osaa irrottaa fonteista wavit omiksi tiedostoikseen (jotka sitten voi kääntää vaikka oggeiksi, jos siltä tuntuu). Yhtä kaikki, kumpikaan noista ohjelmista ei tarjoa ihan täydellistä ratkaisua soundifonttien käyttämiseen Reaperissa, vaan taas saa itse kokeilla ja ihmetellä mikä mihinkin tepsii.

Kaupallisista ohjelmista voisi vielä mainita kaksi: Awave Studio näyttäisi osaavan kääntää fontit kaikkein parhaiten. Harmistus vaan että täysversio on vähän hinnakas satunnaiseen käyttöön, ja demo toimii rajoitetusti vain kuukauden päivät. Lisäksi – vaikka tämä seikka voi johtua käyttäjän taidon puutteesta – Awave tuuppaa kaikki samplet samaan hakemistoon ja joissakin soundeissa on vähän looppi-ongelmaa, tai ainakin SFZ-playeri tulkitsee niin että looppaus-arvo on asetettu samplen ulkopuolelle.

Toinen kaupallinen ohjelma, Extreme Sample Converter, kääntää vähän sitä ja tätä, myös soundfontteja. Sitäkin voi testailla demon avulla. Jotain pientä ongelmaa tuntuisi olevan myös tässä ohjelmassa; omassa kokeilussani jonkun rumpu-soundin sample ei löytänyt tietään oikealle MIDI-koskettimelle. Tiedä sitten onko tuo vain demo-version ominaisuus, noin muuten tämä vaikuttaisi kaikkein monipuolisimmalta ohjelmalta, joka tukee vähän harvinaisempiakin soundikirjastoja.

Parasta tässä on kuitenkin se, että netissä on saatavana innokkaiden harrastajien kyhäämiä soundfontteja pilvin pimein; sieltä löytyi esim. 76,7 Mt:n kokoinen Airfont 340, jossa on soittimet GM-järjestyksessä, tai Rolandin ammoisesta äänikortista sämplätty SoundCanvas-fontti (ah, vanha kunnon SCC-1). Isoja GM-fontteja edustaa esim. FluidR3, jonka koko purettuna on n. 141 Mt. Samalta sivulta voi imuroida sinfoniaorkesterin, joka on jo valmiiksi sfz/ogg-muodossa. Tosin sfz-fileissä mainitaan tiedostomuodoksi .wav vaikka itse tiedostot ovatkin oggeja, ja aika moneen oggiin on jäänyt vähän naksumis-vikaa. Jos viitsii putsata nämät esim. Audacityllä ja vaihtaa sfz-tiedostoihin .ogg -päätteet .wavien tilalle, niin saa ihan mukavasti sämplätyn sinfoniaorkesterin.

Fonttien ei välttämättä tarvitse olla GM-yhteensopivia; yksittäiset soittimet on usein sämplätty paremmin kuin >127 soittimen kokoelma – sitäpaitsi useimmat meistä eivät varmaan ikinä tarvitse jotain orchestral hittiä, pyssynlaukausta tai helikopterin pörinää. Yksittäisistä, hienolta kuulostavista soittimista esimerkkinä melkein aito Rhodes Mark I sähköpiano vuodelta 1977. Piano on sämplätty viidellä eri voimakkuudella, ts. jokaisesta samplesta on tehty 5 eri tiedostoa jotka on soitettu vähän eri voimakkuuksilla, koska äänenvoimakkuuden lisäksi myös Rhodesin soundi vaihtuu hiukkasen sen mukaan mitenkä nopeasti tai hitaasti kosketin painetaan pohjaan. Näiden viiden eri voimakkuuden lisäksi soitteluohjelma osaa tietenkin MIDI-velocity-arvot joita on 127.

Soundfontit on usein pakattu sfArk-nimisellä ohjelmalla, jolloin niiden pääte on sfArk. Silloin ne tietenkin pitää ensin purkaa alkuperäiseen .sf2 -muotoon jota (käännös)ohjelmat osaavat tulkita.

Jos haluaa helposti.. no, melko helposti, 128 GM-standardin mukaista MIDI-soundia ihan hyvänä laatuna ja ilmatteeksi, niin näillä pitäisi onnistua.

Edit 9-2013: Soundfontteja ei tarvitse välttämättä kääntää miksikään: sen sijaan voi imuroida ilmaisen SoundFont Playerin, joka asentuu nätisti VST-plugari-hakemistoon ja soittelee soundfontteja ihan iloisena.

Sfz

SFZ on avoin tiedostomuoto jonka avulla voi tehdä soittimia itse.

Kuten tuossa ekassa postauksessa mainitsin, yksi Reaperin isoimmista ongelmista on se, ettei sen mukana tule minkäänlaisia kelvollisia MIDI-soundeja. Yksi hauska ratkaisu on tehdä soitin – tai soittimet – itse, ja jättää soundikirjastoja myyvät firmat nuolemaan näppejään.

Tässä yhteydessä "soittimella" tarkoitetaan sellaista lyhyistä sampleista koostuvaa äänten kokoelmaa, joita sopivan ohjelman avulla voi soittaa esim. MIDI-kiipparin kera. Sample on puolestaan pieni audiotiedoston pätkä, esim. pianon yhden koskettimen painalluksesta syntyvä ääni.

Sekä PC/Winkussa että Macissa on käytössä saksalaisen Steinberg -nimisen firman kehittämä avoin soitteluohjelma-standardi nimeltänsä VSTi. (Virtual Studio Technology), jossa tuo pikku-i tulee sanasta instrument. Tätä standardia useimmat sekvensseriohjelmat tukevat. Systeemi toimii niin että äänitettävälle (MIDI-)raidalle asennetaan halutunlainen VSTi-plugari, virtuaalisoitin, joka tavalla tai toisella muodostaa ääntä. Osa toimii matkimalla vanhoja analogisia oskillaattorisyntetisoijia, osa soittelee oikeista soittimista tai vaikkapa ihmis-äänestä äänitettyjä sampleja. Jotkut käyttävät jopa soitinmallinnusta, jossa "tarkoituksena on kehittää algoritmi, joka matkii soittimen äänentuottomekanismia, ei itse ääntä" (lähde). VST:n lisäksi on olemassa muitakin vastaavia standardeja, mutta ne eivät ole yhtä yleisiä.

Options - Preferences - Plug-ins - VST. Reaperille kerrotaan missä softasynat piileksii.
Tässä tiatzikassa ne ovat E:\VstPlugins -hakemistossa.

VSTi:llä voi siis soitella: se tottelee MIDIä ja päästää ulos ääntä. Virtuaalisoitinten markkinat ovat kasvaneet aika hurjasti viimeisen vuosikymmenen aikana, ja jos nykyään haluaa ostaa lähes minkä tahansa soittimen soundin, niin melko varmasti onnistuu. Myös ilmaisia, hyviäkin soundeja on tarjolla pilvin pimein. Tässäpä esim. kantele, joka on tehty Native Instrumentsin ilmaiselle Kontakt Player-soitteluohjelmalle, ja suosiota saanut Synth1 - syntetisoija. Piano on luultavasti soitin josta on väsäilty kaikkein eniten samplekirjastoja, ja samalla hyvienkin piano-soundien hinta on laskenut. Esim. äänitysstudioissa mietitään nykyään parikin kertaa ennen aidon Steinwayn tai Faziolin hankkimista, että jospa sittenkin pärjäisi kiipparilla ja piano-plugarilla.

PC:n VSTi-plugareita ei voi käyttää suoraan Macissa eikä päinvastoin, vaan molemmille on omansa. Usein samassa paketissa tulee kylläkin omat versionsa sekä Winkulle että Macille. On olemassa myös VST-plugareita ilman pikku-i:tä. Ne ovat ääneen tavalla tai toisella vaikuttavia efektejä joilla voi tehdä kaikkea mahdollista digitaalikaiusta sähkökitaran säröttämiseen.

Eri valmistajilla on vähän erilaisia soittelupalikoita, ts. VSTi-plugareita, joilla ääni tuotetaan. Eivätkä valmistajien palikat tietenkään ole toistensa kanssa yhteensopivia, vaan joka firmalla on omanlaisensa. Ehkä tämä on markkinointikikka: kun on hankkinut yhden valmistajan VSTi-härpäkkeen, voi siltä samalta valmistajalta hankkia yhteensopivia soundikirjastoja. Esim. edellämainittu Kontakt Player on ilmainen, mutta jos siihen haluaa soundeja, niin niitä voi ostaa vaikkapa Native Instruments -nimiseltä firmalta – joka sattumoisin valmistaa myös Kontakt Playeriä. Toisaalta juuri Kontakt Playerille voi tehdä omiakin soundeja, edellytyksenä kylläkin että hankkii ohjelman täysversion. Ilmaisversiolla voi kuunnella "ilmaisia" soundeja vain 15 minuuttia kerrallaan, koska ilmaisenkin soittimen tekijä joutuu maksamaan NI:lle jokaisesta rekisteröidystä soittimesta (ja ilman rekisteröintiä se soi sen varttitunnin). Niin tai näin, Native Instruments Oy saa rahansa. Kontakt on sinänsä aivan mainio sampleri, mutta koulukäytössä sen hankkimista kaikkiin oppilaskoneisiin on vähän vaikea perustella, ja – kuten todettu – 15 minuutin pätkissä soittavalla ilmaisella playerillä ei ole silläkään paljon virkaa.

Ymmärrettävästi muutama softakehittäjä kyllästyi tähän asiaintilaan, siis ilmaisten soitinten puutteeseen, niin paljon että päätti väsätä kaikille avoimen tiedostoformaatin, jota myös harrastajien olisi helppo käyttää. Näin syntyi SFZ.

SFZ-standardissa samplet voivat olla (ainakin) wav-, flac- tai ogg-muotoisia, joista varsinkin viimeksimainittu tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä isojenkin soitinkirjastojen siirtelemiseen netissä. Ogg Vorbis on häviöllinen pakkausalgoritmi, joka tarjoaa pikkuisen parempaa laatua saman kokoiseen mp3-tiedostoon verrattuna. Ogg on myös avoin tiedostomuoto, toisin kuin mp3. Pakkaamattomiin wav-tiedostoihin verrattuna oggi-samplet pakkautuvat ehkä noin kahdeksasosaan, ja tällä laadulla pärjäilee kotikäytössä oikein hyvin. Tietysti jos tehdään jotain maailmanluokan megahittejä jotka myyvät ziljoona kappaletta päivässä, niin sitten työkalutkin kannattaa valita sen mukaan; meille tavallisille ihmisille riittää oggi-laatu paremmin kuin hyvin. Eivät lyhyet wav-sampletkaan mitenkään kauheasti tilaa vie; esim. täällä joku soittelee jotain nokkahuilua tms. ja tekee musisoinnistaan aika vähän tilaa vievän sfz-soittimen.

Kun samplet on äänitetty vaikkapa Audacityllä ja tallennettu siitä johonkin hakemistoon, pitää vielä kertoa soitteluohjelmalle missä ne ovat. Tämä tehdään sfz-tiedoston avulla, joka on ikään kuin kartta ja ohje, jossa soitteluohjelmalle kerrotaan mikä tiedosto vastaa mitäkin MIDI-nuottia, ts. mikä sample soi mistäkin kiipparin koskettimesta. Tiedostossa voi olla paljonkin erilaisia lisäohjeita.

Sfz-tiedosto on tehty tarkoituksella kohtalaisen ihmis-ymmärrettäväksi, jolloin sitä voi editoida ihan tavallisella tekstieditorilla. Kun alkaa väsätä omaa sfz-tiedostoa, kannattaa paitsi lukea tiedoston speksit, myös ottaa mallia jostain jo olemassaolevasta, toimivasta sfz-tiedostosta, katsella opastusta Youtubesta ja lukaista SOS-lehden (englanniksi) artikkeli.

Laitanpa tähän vielä pienen pätkän itsetehdystä kokeilusoittimesta; tästä näkee miten yksinkertainen sfz-tiedosto voi yksinkertaisimmillaan olla:

// kaksi kauttaviivaa rivin alussa tekee siitä kommentin.
// tiedoston nimi on tässä omasoitin.sfz, ja se on tallennettu
// omasoitin-hakemiston "yläpuolelle". 
// 1-viivainen c: midinuottina n:o 60

<region> sample=omasoitin\cee.ogg
key=60

<region> sample=omasoitin\cis.ogg
key=61

<region> sample=omasoitin\dee.ogg
key=62

<region> sample=omasoitin\dis.ogg
key=63

<region> sample=omasoitin\ee.ogg
key=64

<region> sample=omasoitin\affa.ogg
key=65 // jne..

Tässä vielä toinen esimerkki, jossa laulaja lauloi c-duuriasteikon sävelet ja sampleja "levitetään" ylennetyille/alennetuille nuoteille. Esimerkissä samplet on laitettu samplet -nimiseen hakemistoon.

// pitch_keycenter määrittelee nuotin korkeuden,
// lokey on matalin nuotti joka soitetaan samalla samplella, ja
// hikey korkein. Jos samplea käytetään vain yhden nuotin soittamiseen, käytetään
// key -sanaa.

<region> pitch_keycenter=C4 lokey=A3 hikey=C#4 sample=samplet\60_c.ogg
<region> pitch_keycenter=D4 lokey=D4 hikey=D#4 sample=samplet\62_d.ogg
<region> pitch_keycenter=E4 key=E4 sample=samplet\64_e.ogg
<region> pitch_keycenter=F4 lokey=F4 hikey=F#4 sample=samplet\65_f.ogg
<region> pitch_keycenter=G4 lokey=G4 hikey=G#4 sample=samplet\67_g.ogg
<region> pitch_keycenter=A4 lokey=A4 hikey=A#4 sample=samplet\69_a.ogg
<region> pitch_keycenter=B4 key=B4 sample=samplet\71_h.ogg
<region> pitch_keycenter=C5 lokey=C5 hikey=D#5 sample=samplet\72_c.ogg

Kolmannessa esimerkissä "kierrätetään" kolmea eri samplea yhden äänen soittamiseksi, tämä on hyvä keino hiukan inhimillistää konesoundia. Viimeinen sample on muuten sama kuin toinenkin, mutta se soitetaan 3 centtiä matalammalta.

<group>
seq_length=3

<region> sample=C_1.wav key=C4 seq_position=1
<region> sample=C_2.wav key=C4 seq_position=2
<region> sample=C_2.wav key=C4 seq_position=3 tune=-3

Sfz-tiedostot tarvitsevat siis "isäntäohjelman", VSTi-soitteluohjelman, jolla niitä voi soitella. Näistä paras lienee Plogue sforzando -niminen softa, joka myös on ilmainen. Saatavana sekä Winkulle että Macille. Tuon linkin takaa löytyy myös aika läjä ihan kelvollisia ilmais-soundeja, varsinkin siellä on muutama hyvinkin käyttökelpoinen lyömäsoitinpankki.

Plogue sforzando, kelpo sfz-tiedostojen soitteluohjelma.

Laitanpa tähän vielä MIDI-nuottikartan pdf-muodossa, siitä voi hyvinkin olla apua sfz-tiedostoja väsätessä. Suomessa 1-viivainen c, joskus myös "keski-c", on ameriikkalaisten MIDI-kielellä C4 ja sen MIDI-numero on 60. Tämä vaan tiedoksi jos tuo erilainen nimeämiskäytäntö hämää.

Hauskaa soittimen rakentelua!

Reaper-blogi aloittelee

Vanhan Cubase-käyttäjän harhailevia ensiaskeleita Reaper-maailmassa

Reaper – http://www.reaper.fm/ – on pikkuruinen sekvensseri; nykyisen 4.32-version koko on 6,46 Mt (PC) tai 10,5 Mt (Mac). Kokoonsa suhteutettuna, ja muutenkin, Reaper on uskomattoman monipuolinen ja näppärä sekkari, joka ei edes maksa paljon. Winkun ja Macin lisäksi se kuulemma toimii Linuxissa Winen avulla, joskin tästä aiheesta kokemukseni on tasan nolla. Reaperia voi myös testailla kaikessa rauhassa ennen kuin maksaa: demo-versio toimii joka suhteessa kuin normaaliversiokin, eikä edes vanhene.

Vaikka ei Reaper nyt sentään ihan täydellinen ole: esim. Cubasessa on mm. aivan mainio Arranger-raita, jonkalaista ei Reaperista löydy. Myös ulkoasu jättää hiukan toivomisen varaa, vaikka Reaperiin erilaisia teemoja saakin.

Yksi koulukäytössä eteen tuleva ongelma on MIDI-soundikirjaston puuttuminen; soundeja ei Reaperin mukana tule lainkaan. Vaatiikin vähän netin penkomista jotta Reaperista saa mitään järjellistä MIDI-ääntä ulos. (no siis tuleehan ohjelman mukana ReaSynth, josta saa ilmoille siniaallon lisäksi kantti- ja saha-aaltoa ja näiden yhdistelmiä). PC:lle ilmaisia VSTi-soundikirjastoja ja syntetisoija-plugareita netissä onneksi riittää, mutta MACin kanssa on vähän niin ja näin, soittimia saa etsiä ihan tosissaan. (Tähän aiheeseen palataan tuonnempana).

Äänellään se variskin raakkuu, ja ReaSynth kanttiaallollaan.
Eikä ole käyttöliittymäkään ylenpalttisella koreudella pilattu.

Oma motivaationi Reaperin kanssa on – tietenkin oman kiinnostuksen lisäksi – koulukäyttö: oppilaille pitäisi opettaa sekvensseriohjelman perusteet. Meillä on töissä käytössä sekä vanhoja MACceja että vähän uudempia Winkku-masiinoita, ja vanhoina hyvinä aikoina reilusti alle satasella/kpl ostetut Cubasen LE-softat, joiden versionumero on 4. Ne ovat vielä ihan kelvollisia, mutta kaksi asiaa on harmittanut koko ajan:

1) Cubasen LE-version efektit, mm. kaiku ja kompura, ja näistä varsinkin ensinmainittu, eivät ole erityisen hyviä. Tai ainakaan 4-versiossa eivät olleet. Jos tahtoo parempaa laatua, niin pitää exportoida Cubasesta raita kerrallaan johonkin parempaan sekkariin. Tämä on kuitenkin vaivalloista ja aikaavievää, ja niinpä tuumailin että helpommalla pääsee jos oppilaat saavat käyttöönsä kunnon efektit (Reaperin mukana tulee konvoluutiokaiku!) ja miksaamisen voi tehdä alusta loppuun yhdellä ohjelmalla.

2) Muutama oppilas yleensä innostuu sekvensseriohjelmasta siinä määrin että haluaa vähintäänkin kokeilla sellaista myös kotosalla. Harva kuitenkaan ostaa Cubasea: sen hinta – puolentoista sataa euroa kevyt-edu-versiosta – on koululaiselle/opiskelijalle aika paljon. Sen sijaan Reaperin saa imuttaa ilmaiseksi ja sitä voi käyttää niin paljon ja niin kauan kuin haluaa maksamatta pennin pyörylää. Toisaalta, jos ohjelman hyväksi havaitsee ja sitä aktiivisesti käyttää, niin 60 taalaa on aika kohtuullinen investointi.

Lupaan jo nyt kirjoitella tänne hyvin epäsäännöllisesti ja sekalaisista aiheista, jotka varmaan kuitenkin jollain tavalla liittyvät sekvensseriohjelmiin, enimmäkseen Reaperiin. Tänne tullee muistiinpanoja jotka varmaankin hyödyttävät joskus itseäni, toivottavasti myös jotakuta muuta.